torstai 29. toukokuuta 2014

Tapahtui tänään

















Aloitin aamun reippaasti sellaisella "nyt minä kyllä"-asenteella. Sellainen haastekin muuten kiertää blogeissa: pitää yhtenä päivänä tehdä sellaisia "nyt minä kyllä"-asioita. Juttuja, jotka ovat jääneet hoitamatta. No, niitähän riittäisi, mutta nyt päätin ainakin pakata pari epäonnistunutta nettiostosta ja palauttaa paketit postiin. Ajoin autolla 100 metriä, kunnes kuulin radiosta, että tänäänhän onkin pyhä ja kaupat tietenkin kiinni… Tuli sitten u-käännös. Kun meni suunnitelmat mönkään, niin istahdin hetkeksi navetan rappusille aurinkoon mietiskelemään ja Lucy-kissa tuli syliin kehräämään. 

Seuraavaksi virittelin hevosille taas kerran uusia aitoja, ja ne pääsivät syömään heinää myös taloni ympäriltä. Siitä hoituu ruohonleikkuu samalla. Periaatteessa varmaan riittäisi, että laittaisi tuota aitanauhaa maahan merkiksi, että tämän sisäpuolella syödään - mitään sähköähän noissa mun virityksissä ei ole, eikä tarvitse ollakaan :). 

Leivoin (ja melkein söin) kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Viime kesän kitkeminen ja lannan lisääminen oli tuottanut tulosta ja surkeista raparpereista oli tullut vähän vähemmän surkeita. Ei ne tosin vieläkään suorastaan kukoista - pitänee siirtää niitä parempaan paikkaan.

Illalla taas ihmettelin noita luonnonvaraisia kasveja. Täällähän suurin osa kasveista on samoja kuin Suomessa, mutta sitten on muutamia juttuja, joita en tunne ollenkaan. Ylemmässä kuvassa oleva, kieloa muistuttava kasvi on tosi kauniin herkkä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä se on. Kertokaa, jos tunnistatte. Alemmassa kuvassa pitäisi olla ihana keltakukkainen kasvi, mutta se olikin mennyt parempiin suihin…vähän kyllä harmitti. Tuossa just selvittelin, että se on nimeltään Keltakiurunkannus (Gul lerkespore, Pseudofumaria lutea), eli ei ollenkaan luonnovarainen, vaan ns. kulttuurireliikkikasvi, joka on siirretty tänne joskus muinoin ja villiintynyt. Perennanakin sitä myydään. Toivottavasti ei loukkaantunut moisesta leikkaamisesta… Täällä kasvaa muuten enemmänkin kasveja, jotka ovat ilmeisesti joskus tuotu tänne perennoina, mutta villiintyneet. Olisi tosi mielenkiintoista perehtyä niihin tarkemminkin, mutta kun näitä tosi mielenkiintoisia juttuja on niin paljon ja aikaa niin vähän.

Ilta oli taas kaunis ja luonnon vihreys lähes uskomatonta. Suuret suunnitelmani opetella ottamaan hyviä valokuvia ovat kääntyneet päälaelleen, ja otan nykyään kaikki kuvat kännykällä enkä oikealla kameralla. Kuvat ovat sitten mitä ovat… lupaan tehdä rytilikkeen ja parantaa tapani. 

Päivään mahtui myös mullan lapiontia (vaikka oli melkein tuskaisen kuuma), kasvimaan suunnittelua ja siementen lajittelua, nuorten ratsastajatyttöjen auttamista hevosten kanssa, koirien ulkoiluttamista, hevosten vesiastian pesua, kissojen ruokkimista ja paijaamista. Että sellainen päivä.

Kello oli taas yli kymmenen, kun lopulta pääsin sisälle. Ja aika monta hommaa edelleen tekemättä. Eläimet kuitenkin hoidettu - ja se on se tärkein. Sireenin oksa tuoksuu maljakossa ja sänky kutsuu. Väsyttää ihan älyttömästi - ei oikeastaan ehtisi paljon blogia kirjoitella, mutta kirjoitin kuitenkin :).  

Voikaa hyvin!

ps. selvitin tuon valkoisen kasvin, se on ilmeisesti Kalliokielo, joka on kirjan mukaan suhteellisen yleinen myös eteläisessä Suomessa. Itse ne muista koskaan tavanneeni.

ps2. Ei tuo keltainen taida kuitenkaan olla kiurunkannus…. jatkan selvittelyjä :D No niin, se on (kai) Keltamaite, eli Tiriltunge. Paikoitellen kai suht yleinen, mutta täällä olen nähnyt vain tuon yhden puskan. Sievä kuitenkin. Olisi voinut avata tuon kasvikirjan jo ennen tätä bloggausta - ei mennyt ihan nappiin noiden kasvien osalta :D.

6 kommenttia:

  1. Tuo sinun kielon näkinen kasvisi ei ole nimeltään sen kummempi kuin kalliokielo. On se täällä suomessakin yleinen mutta ei kai yhtä yleinen kuin kielo koska itsekin törmäsin siihen vasta kymmenisen vuotta sitten. Siihen tulee loppukesästä todella suuret tummansiniset ja ihanan näköiset marjat jotka kuitenkin ovat tappavan myrkylliset.

    Minusta oli kiva lukea tuosta sinun "Nyt minä kyllä!"-asenteestasi koska itse olen viimeiset kolme päivää ajatellut juuri niin...;) Myöhään illalla ajattelen että huomenna minä kyllä... Ja sitten kun on huominen ajattelen että "ihan just minä kyllä!" Eikä siitä ole vielä mistään mitään tullut. Sinä sentään olet ihan oikeasti yrittänyt, minulta on nurmikonkylvö, suursiivous ja kirpputorikamojen valokuvaus vielä tekemättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitkin ehtinyt jo laittaa kommentin ja tunnistaa tuon kalliokielon :). Itsekin löysin sen kirjasta. En ainakaan muista sitä koskaan nähneeni - se on mielestäni tosi herkän kaunis.

      Joo, tietäisit vaan, miten paljon mulla on näitä "nyt minä kyllä"-juttuja…. Nyt vaan menee eläinten hyvinvointi koko ajan etusijalle ja sellaiset "vähemmät tärkeät" siivoamiset ja muut jutut jäävät tekemättä :). Kohta hevoset pääsevät onneksi ihan oikealle laitumelle, niin pärjäilevät siellä sitten vähän vähemmällä hyysäämisellä.

      Poista
  2. Ei tuo keltainen ole sennepsblomst? Niitä on ainakin täällä tienvarret keltaisenaan paikka paikoin.

    Minun nyt minä kyllä-juttu tapahtui viime viikonloppuna. Viime kesänä piti auto pestä sisältä. Sain pestyä sen viikko siiten lauantaina :D.

    VastaaPoista
  3. Tuo ei ole sennepblomst, mutta sainpahan nyt nimen sille toiselle keltaiselle :D. Selvitin nyt, että tämän on ilmeisesti Tiriltunge eli Keltamaite. Ilmeisesti aika yleinen, mutta täällä kasvaa tasan tuo yksi pieni puska, jonka hevoset pistivät sitten poskeensa. Tosi sievä pieni kasvi. Hankin vähän aikaa sitten "Gyldendals store nordiske Flora"-kirjan. Siinä kesää menee rattoisasti kun opiskelee kaikki kasvit norjaksi :).

    Kuulostaa tutulle tuo auton pesu… mulla on aika montakin sellaista "piti viime kesänä"-juttua. Kaikkea ei täällä kehtaa edes tunnustaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tiriltungehan onkin ihan eri näköinen. Tuo kuva ei oikekin antanut oikeata kuvaa kasvista :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!