Tapahtui tänään

Aloitin aamun reippaasti sellaisella "nyt minä kyllä"-asenteella. Sellainen haastekin muuten kiertää blogeissa: pitää yhtenä päivänä tehdä sellaisia "nyt minä kyllä"-asioita. Juttuja, jotka ovat jääneet hoitamatta. No, niitähän riittäisi, mutta nyt päätin ainakin pakata pari epäonnistunutta nettiostosta ja palauttaa paketit postiin. Ajoin autolla 100 metriä, kunnes kuulin radiosta, että tänäänhän onkin pyhä ja kaupat tietenkin kiinni… Tuli sitten u-käännös. Kun meni suunnitelmat mönkään, niin istahdin hetkeksi navetan rappusille aurinkoon mietiskelemään ja Lucy-kissa tuli syliin kehräämään. 

Seuraavaksi virittelin hevosille taas kerran uusia aitoja, ja ne pääsivät syömään heinää myös taloni ympäriltä. Siitä hoituu ruohonleikkuu samalla. Periaatteessa varmaan riittäisi, että laittaisi tuota aitanauhaa maahan merkiksi, että tämän sisäpuolella syödään - mitään sähköähän noissa mun virityksissä ei ole, eikä tarvitse ollakaan :). 

Leivoin (ja melkein söin) kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Viime kesän kitkeminen ja lannan lisääminen oli tuottanut tulosta ja surkeista raparpereista oli tullut vähän vähemmän surkeita. Ei ne tosin vieläkään suorastaan kukoista - pitänee siirtää niitä parempaan paikkaan.

Illalla taas ihmettelin noita luonnonvaraisia kasveja. Täällähän suurin osa kasveista on samoja kuin Suomessa, mutta sitten on muutamia juttuja, joita en tunne ollenkaan. Ylemmässä kuvassa oleva, kieloa muistuttava kasvi on tosi kauniin herkkä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä se on. Kertokaa, jos tunnistatte. Alemmassa kuvassa pitäisi olla ihana keltakukkainen kasvi, mutta se olikin mennyt parempiin suihin…vähän kyllä harmitti. Tuossa just selvittelin, että se on nimeltään Keltakiurunkannus (Gul lerkespore, Pseudofumaria lutea), eli ei ollenkaan luonnovarainen, vaan ns. kulttuurireliikkikasvi, joka on siirretty tänne joskus muinoin ja villiintynyt. Perennanakin sitä myydään. Toivottavasti ei loukkaantunut moisesta leikkaamisesta… Täällä kasvaa muuten enemmänkin kasveja, jotka ovat ilmeisesti joskus tuotu tänne perennoina, mutta villiintyneet. Olisi tosi mielenkiintoista perehtyä niihin tarkemminkin, mutta kun näitä tosi mielenkiintoisia juttuja on niin paljon ja aikaa niin vähän.

Ilta oli taas kaunis ja luonnon vihreys lähes uskomatonta. Suuret suunnitelmani opetella ottamaan hyviä valokuvia ovat kääntyneet päälaelleen, ja otan nykyään kaikki kuvat kännykällä enkä oikealla kameralla. Kuvat ovat sitten mitä ovat… lupaan tehdä rytilikkeen ja parantaa tapani. 

Päivään mahtui myös mullan lapiontia (vaikka oli melkein tuskaisen kuuma), kasvimaan suunnittelua ja siementen lajittelua, nuorten ratsastajatyttöjen auttamista hevosten kanssa, koirien ulkoiluttamista, hevosten vesiastian pesua, kissojen ruokkimista ja paijaamista. Että sellainen päivä.

Kello oli taas yli kymmenen, kun lopulta pääsin sisälle. Ja aika monta hommaa edelleen tekemättä. Eläimet kuitenkin hoidettu - ja se on se tärkein. Sireenin oksa tuoksuu maljakossa ja sänky kutsuu. Väsyttää ihan älyttömästi - ei oikeastaan ehtisi paljon blogia kirjoitella, mutta kirjoitin kuitenkin :).  

Voikaa hyvin!

ps. selvitin tuon valkoisen kasvin, se on ilmeisesti Kalliokielo, joka on kirjan mukaan suhteellisen yleinen myös eteläisessä Suomessa. Itse ne muista koskaan tavanneeni.

ps2. Ei tuo keltainen taida kuitenkaan olla kiurunkannus…. jatkan selvittelyjä :D No niin, se on (kai) Keltamaite, eli Tiriltunge. Paikoitellen kai suht yleinen, mutta täällä olen nähnyt vain tuon yhden puskan. Sievä kuitenkin. Olisi voinut avata tuon kasvikirjan jo ennen tätä bloggausta - ei mennyt ihan nappiin noiden kasvien osalta :D.