Herää pahvi!

Viime syksynä seisoin tuolla vuoremme juurella kun toisaalla Norjassa odotettiin kokonaisen vuoren huipun romahtamista, ja kirjoitin seuraavaa: 

"Kävelen tuolla vuoremme juurella turvallisella, vaikkakin kunniottavalla mielellä. Jos sieltä irtolohkare osuu juuri minun päähäni, niin sitten se oli niin tarkoitettu. Ihan samalla tavalla, kuin se mahdollinen salamaniskukin. Näin uskon."

Toissa iltana olin koirien kanssa lenkillä, ja tadaa: täsmälleen tuossa samassa paikassa, missä seisoin ottamassa tuota ensimmäistä kuvaa, oli suuri vuorenseinämästä irronnut kivi...

Jäin miettimään, että onkohan tässä nyt joku viesti? Usein sitä kirjoittelee elämää suurempia viisauksia, hienoja sanoja ja kauniita ajatuksia ilman, että niitä ihan oikeasti on sisäistänyt. Samalla tavalla kun niitä ajatelmia ja elämänohjeita lisäilee facebook-seinälleen. Hienoja ajatuksia, sanoja ja elämänohjeitahan tässä maailmassa riittää. 

Sitä tekee hyviä päätöksiä, jotka unohtaa seuraavana päivänä ihan yhtä kevyesti kuin sen facebook-seinälleen lisäämänsä elämänviisauden. Näin ainakin minä toimin ihan liian usein. Jätän edelleen tekemättä asioita, jotka pelottavat. Pysyn tiukasti mukavuusalueellani. En muista olla kiitollinen kaikesta tästä ja jupisen turhista. 

Arggh miten omien astenteiden ja toimintamallien muuttaminen voi olla vaikeaa! Se on hyvä muistaa silloinkin, ja etenkin silloin, kuin toivoo ja edellyttää toisilta  muuttumista.

Ehkä mulle taas kerran muistutettiin oikein konkreettisesti, että se kivi voi ihan oikeasti pudota ja osua juuri omaan päähän? Elämä on ihan oikeasti rajallista. Oikea aika toimia on nyt. Ei sitten.

Hyvät puutarhakäsineet

Saaripalsta - blogissa käytiin vilkasta keskustelua siitä, että on tosi vaikea löytää naisen käteen sopivia puutarhahanskoja. Ne kun yleensä suunnitellaan sellaisiksi "naisten näpertelyyn" sopiviksi, joissa tärkeintä on kukkakuosi ja kaunis väri. Fakta on kuitenkin se, että puutarhassa heitellään kiviä, katkotaan oksia, käytetään lapiota, pyöritellään siirtolavoja, kiskotaan vesakkoja irti, käytetään kirvestä ja sahaa jne., ja ne naisille tarkoitetut puutarhahanskat soveltuvat lähinnä siis kitkemiseen. Miesten hanskat taas on usein ihan liian isoja.

Satuin kerran näkemään Clas Ohlssonilla tällaiset työhanskat ( Tegera pro ), jotka olin aikaisemmin bongannut tuolla meidän työmiehellä, joka tekee kaikkea timpurin hommista puun kaatoon ja ojan kaivamiseen (ja paljon muuta). Ja näitä löytyi myös kokoa 7, joka on pienehköön naisen käteen sopiva. 

En lähtisi näillä porkkanapenkkiä harventamaan, mutta aika lailla kaikkea muuta näillä voi tehdä, istuvat sen verran napakasti käteen. Tosi hyvät hanskat, jotka kestää ainakin sen yhden kesän. Pitävät vähän kosteutta ja tarvittaessa nämä voi pestäkin. Vähän tyyriit, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Ei ole mikään Clas Ohlssonin oma tuote, joten näitä saa muualtakin, mutta ainakin siis Clas Ohlssonilta. 

Mulla on nyt toiset hanskat menossa (otin just uudet käyttöön) - tai oikeastaan kolmannet, koska ostin talveksi paksummat vastaavat. Nuo talvihanskat ovat edelleen lähes uuden veroiset, vaikka olen käyttänyt niitä hevoshommissa koko talven. 

Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan suositus oman käyttökokemuksen perusteella, koska ilmeinen tarve tällaisille hanskoille on. Ja aihe juuri nyt ajankohtainen :).

***

"Puutarhakäsinekuvauksiin" tuli mukaan Kissa numero viisi, jolla on nyt sitten silmä mustana, nenä ruvella ja leukakin turvoksissa. Sillä raukalla on kova homma pitää tunkeilijat loitolla ja tilan neidit turvassa vaeltavilta kolleilta.

Mukavaa maanantaita!

Saman otavan alla nyt myös instagramissa ja Pinterestissä

Saman otavan alla on myös Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä. Instagramissa julkaisen kuvia (mm. tämän postauksen kuvat) matkan varrelta. Kuvat ovat osittain samoja kuin täällä, mutta kaikki eivät tule blogipostauksiin asti. 

Pinterest taas on minulle loputon inspiraation lähde, johon keräilen itseäni inspiroivia kuvia - itse ottamiani kuvia en siellä toistaiseksi ole julkaissut.

Facebookissa olen ollut luvattoman passiivinen - yritän skarpata ja saada nekin sivut kuntoon. 

Instagram ja Pinterest ovat minulle suhteellisen uusia tuttavuuksia ja molempien kohdalla oli alussa vähän hankaluuksia. Instagarmissa olin varmaan puolitoista vuotta komella julkaistulla kuvalla :). En aluksi ihan ymmärtänyt kummankaan ideaa, mutta kun pahalle antaa pikkusormen niin… 

Nautin valokuvaamisesta ja rakastan ja inspiroidun hienoista kuvista - oli ne sitten maalauksia tai valokuvia. Nyt molemmat molemmat palvelut tuntuvat omilta, vaikka molempien kanssa on edelleen myös opettelua. 

Mitä Instagram ja Pinterest sitten ovat? Monille tuttuja juttuja mutta ei kaikille.  Molemmat perustuvat nimenomaan kuviin. 

Instagram on kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, joka perustuu, vaikkapa facebookista eroten, nimenomaan kuviin ja niiden jakamiseen, ei niinkään tekstipäivityksiin. Toki kuvia voi myös kommentoida. Instagramin kuvat otetaan pääasiassa kännykällä ja niitä voi muokata erilaisin suodattimin. Instagram on suunniteltu käytettäväksi nimenomaan kännykällä, mutta kuvia pääsee katsomaan myös tietokoneelta.

Pinterest taas on ilmoitustaulutyyppinen kuvien ja linkkien sosiaalinen jakopalvelu. Sinne voi kerätä itselleen kiinnostavia kuvia ja linkkejä netistä eri aihealueiden alle. Itsellä näitä aihealueita on mm. puutarha, koti ja taide.

Tervetuloa tutustumaan, löydät nyt alustavat linkit molempiin sivupalkista. Muokkailen noita linkkejä fiksummiksi vielä paremmalla ajalla :).

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Bad hair day

Täydellinen aamu. Heräsin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen, ulkona oli mukavan kirpeää ja peipon laulu täytti ilman. Kaksi joutsenta kuherteli joella, ja haukat pyörivät yläpuolellamme kun aurinko kurkotteli vuorten takaa. 

Mutta Knektenin aamu ei ollut täydellinen, pikemminkin päinvastoin. Tukka oli huonosti ja muutenkin ärsytti. Ruoka oli kymmenen minuuttia myöhässä, kaverit tunkivat samalle heinäkasalle ja korvassakin oli pihkaa. Ei se aina naurata, vaikka olisi kuinka lempeä luonteeltaan.

Seisoin siinä tovin, rapsuttelin sitä harjan alta ja kohta oli silläkin jo parempi mieli. Mietin sitä, miten Helsingissä asuessani minulla oli vuosien taukoja, että en käynyt edes lähellä hevosta. Jos näin hevosen telkkarissa, saati oikean hevosen, saattoi alkaa itkettää ja rintaa pakahdutti. Joten jos sitä miettii, niin olen nyt varmaan ihan oikeassa paikassa.

Ensi viikolla näillä on manikyyri ja hammaslääkäri. Ja luulen, että ennen sitä vielä kampaaja. Sitten voi kesä tulla. Västäräkit tuli jo :).

ps. tiesittekö muuten, että hevosetkin joogaa aamuisin? Tekevät aurinkotervehdyksen. Ensin astutaan etujaloilla eteenpäin takajalkojen jäädessä paikalleen, sitten niiataan syvään etuosalla ja sitten takapäällä. Sitten haukotellaan perusteellisesti. Itseltä aamuvenyttely jää usein tekemättä ja se tuntuu sitten kropassa...

Lähiruokaa norjalaisittain

Käytiin eilen asioilla lähikaupungissa ja pysähdyttiin matkalla kahville maatilakahvilaan, jossa oli "kohtuullisen" mukavat maisemat. Kahvila oli surullista kyllä lopetettu kannattamattomana (!), mutta maatilamyymälä siellä oli edelleen ja saatiin kupit kahviakin. Kahvileivät piti tosin olla omasta takaa, mutta ei haitannut. Tämä paikka Noraker Gård, on erikoistunut paikallisen Valdresilaisen herkun rakfiskin, eli hapatetun taimenen myyntiin. Rakfisk kuluu vähän samaan sarjaan kuin ruotsalaisten hapansilakka, surströmming, eli syödessä ei kannata paljon haistella, mutta maku on hieno. Olen maistanut :). Toisessa kuvassa on kala-altaat, jossa taimenet kasvavat. Valitettavasti kala ei siis ole enää luonnontaimenta. 

Ostin maalaismunia ja paikallisten tuottajien yrttiteetä ja hilloa. Mulle on vähän ideologinenkin asia avata lompakoa tuollaisissa paikoissa. Kovin monet käyvät vain ihastelemassa ja ihmettelemässä, mutta menevät sitten ostoksille suurten ketjujen ja keskusliikkieden kauppoihin, joista ruokaa saa halvemmalla. Mutta jos me haluamme pieniä liikkeitä, maatilamyymälöitä ja -kahviloita, pieniä tuottajia, lähi- ja luomuruokaa, niin sitä on silloin myös ostettava. Edes joskus. 

Maailmaan voi yrittää vaikuttaa äänestämällä vaaleissa sen mukaan, minkälaisessa maailmassa haluaa elää, mutta enemmän voi vaikuttaa omien valintojensa kautta. Mitä ostaa ja mistä ostaa, ja mitä mitä jättää ostamatta. Tekemällä eettisiä valintoja, eikä juoksemalla sokeana ilmaisten ämpärien tai tarjousbroilerin perässä. Miettimällä ihmisten ja eläinten hyvinvointia, koska joku maksaa ne halvatkin tuotteet - joko jossain kehitysmaan nyrkkipajassa minimipalkoilla raatavat työntekijät tai teollisuuskanaloissa kituvat broilerit. Ja jos joku nyt miettii, että köyhällä ei ole varaa tehdä eettisiä valintoja, niin en ole siitä kyllä ihan samaa mieltä. Vaikkapa kotimaiset juurekset eivät nimittäin maksa paljon ja niistä saa erinomaista ruokaa. Edes muutaman kerran viikossa. 

Viimeisessä kuvassa mulle ihan uusi tuttavuus, maa-artisokka. Tai olen joskus syönyt maa-artisokkakeittoa, mutta itse en ole näitä koskaan valmistanut. Maa-artisokan kanssa suurin haaste on kuulemma sen kuoriminen, mutta nämä menevät suoraan uuniin ihan kuorineen tämän reseptin mukaan. Helppoakin helpompaa ja taatusti herkullista. Eikä maa-artisokan viljelykään ole kovin hankalaa.

Hyvää viikonloppua. Ottakaa selvää, onko lähialueella jokin maatila, johon voi tehdä vierailun ja josta voi ostaa mukaansa vaikka lähiruokaa. Voisiko sen auton suunnata mielummin sinne kuin vaikkapa Tuuriin? Miettikää, haluatteko elää maassa, joka on täynnä automarketteja ja ostosparatiiseja vai maassa, jossa on elinvoimainen maaseutu ja paljon pieniä yrityksiä. Se kun on ihan meistä itsestä kiinni :).

ps. Eilen, 9.4. 1940 oli päivä, jolloin Norja joutui sotaan Saksan kanssa. Asia uutisoitiin täällä eilen näyttävästi. Norjansuomalainen Marianna Vuonon kimallus -blogista on tehnyt asiasta hyvän postauksen - käykää lukemassa.