Terapiaa

Hevoset, toistaiseksi vain nämä kaksi, ovat palanneet viime kesältä tuttuun lomapaikkaansa. Toiveissa on, että kaksi vanhaa tuttua sieltä edellisestä paikasta vielä liittyy seuraan, niin olisi lauma taas ainakin osittain kasassa. Mullekin tarjottiin taas mahdollisuutta viettää tuolla kesäpäiviä hevospaimenena, ja vaikka en nyt ihan viitsi (uskalla) muuttaa sinne asumaan, niin ilokseni sinne kuitenkin ajelen kuuntelemaan hiljaisuutta ja seurustelemaan hevosten kanssa.

Voin vakuuttaa, että tuonne jää kaikki ahdistukset, alakulot, levottomuudet, eksistentiaaliset kriisit, hermostuneisuudet ja kaikki sellainen turha, millä me ihmiset nyt itseämme aina kiusaamme. Hengitys tasaantuu, mieli rauhoittuu ja elämä tuntuu taas hyvältä. 

Ihan parhaita terpautteja nämä. Hevoset, metsä, hiljaisuus ja tyyni järven pinta.

Taivaallisia näytelmiä

Kuva ystävän ja naapurin ottama

Kertoo jotain tämän kesän säistä, että täällä on vietetty suorastaan saateenkarien juhlaa. Taivaalla on näkynyt kaiken muotoisia, toinen toistaan hienompia näytelmiä. Peltokuvassa, jossa sateenkaari ei heti osu silmään, se on pudonnut alas rinteeseen - se oli vähän vaikea saada toistumaan kuvassa yhtä hienona kuin luonnossa.

Itseäni ei nämä sadesäät ole jostain syystä hermostuttaneet tänä vuona yhtään - en ole oikein edes ajatellut asiaa - en tiedä miksi. Nyt kuitenkin ihan viime päivinä on mieleen juolahtanut ajatus pimenevistä illoista ja vääjäämättä lähestyvästä syksystä, ja alkanut vähän pelottaa, että mitä jos taas? Viime kesähän oli surkeuden huippu säiden puolesta ja talvessakaan ei sitten ollut hurraamista.

Vaikka säille ei mitään voi ja niistä on oikeastaan ihan turha valittaa, niin aurinko ja lämpimät kesäpäivät olisivat kuitenkin meille pohjoisen asukkaille vähän niin kuin välttämättömiä. Silloin kun olisi tarkoitus ladata sitä akkua, jonka varassa jaksaa sitten porskuttaa pitkän ja pimeän talven.

No mutta vielä ehtii. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että tulee vielä sellaisia kunnon kesäpäiviä. Ja mielellään ennen koulujen alkua, että lapsetkin pääsevät nauttimaan.

Hienoja hetkiä

Vieraat tuli ja meni. Viikko hujahti hetkessä ja talo tuntui kovin tyhjältä vieraiden lähdettyä. Pari päivää pyörin ja ihmettelin, mitä sitä oikein tekisi, mutta sitten oma arki taas nappasi otteeseensa.  

Käytiin "pakolliset" retket. Nähtiin sauvakirkot, hiljennyttiin Jotunheimenin suuruuden äärellä, kiivettiin lähivuorelle. Kaikki paikkoja, joihin haluan itsekin palata yhä uudestaan. 

On aina yhtä hienoa ja ihmeellistä huomata, millainen vaikutus tällä paikalla on ihmisiin. Kuinka rytmi hidastuu, ilmeet pehmenevät ja unet paranevat. Viikon kuluttua täältä lähtee rentoutuneita, kirkassilmäisiä ihmisiä, jotka vannovat palaavansa. Ja useimmat myös palaavat. Surin osa käymään, ja jotkut jopa jäämään, niin kuin itselleni aikoinaan kävi. 

Vieraat olivat tällä kertaa lähiperhettä. Niitä ihan omia rakkaita. Se tuo vierailuun vielä omaa syvyyttä. Ulkomailla asuessa sitä alkaa nimittäin arvostaa läheisiään ihan eri tavalla, ja täällä asumisen ehdottomasti huonoin puoli on se, että läheiset on niin kaukana. 

Kun kysyin loman loputtua, mikä oli ollut parasta, sain vähän yllättävänkin vastauksen. Parasta oli ollut, kun sai seisoa niin lähellä hevosta ja koskettaa sitä. Katsoa sitä silmiin ja kohdata noissa suurissa silmissä ihan samanlainen sielu, kuin itsellä on. Tämä kommentti ihmiseltä, joka ei ole koskaan aikaisemmin päässyt edes koskettamaan hevosta, mutta joka nyt seisoi pelottomasti hevosen vieressä ja koki olonsa niin suuren eläimen vieressä ainoastaan turvalliseksi. Ne elämän hienoimmat hetket on usein ihan lähellä, jos meillä on vain viisautta, aikaa tai halua nähdä ne.

Hyvää juhannusta!

Kolmen viikon nettipaasto on lopultakin ohi. Tai ei se ihan täydellinen paasto ollut, koska puhelimen netti toimi, mutta se on niin hidas, ettei sillä ihmeitä pystynyt tekemään. Elämä kuitenkin jatkui, kesä oli kauneimmillaan ja kuvia tuli otettua. Tässä muutamia instagram-otoksia viimeisten viikkojen ajalta.

Nettipaasto teki myös sikäli hyvää, että tuli luettua ihan oikeita kirjoja ja elämä rauhoittui muutenkin, mulla kun televisiokin toimii ainoastaan netin kautta.

Loma alkoi tällä viikolla ja nyt eloani ilahduttaa vieraat Suomesta, joten ei tämän enempää.  Palaan asiaan kunhan vieraat kotiutuvat. Nyt lähdetään kohta vähän ajelulle ja sitten grillaillaan. Ihan sellaista suomalaista juhannustouhua - norjalainen sankt hans oikeastaan meni jo.

Oikein hyvää juhannuksen jatkoa teille kaikille! Nautitaan tästä ihanasta kesästä <3

Nettiongelmia

Tiedoksi: olen ollut ilman kunnon nettiyhteyksiä nyt yli kaksi viikkoa ukkosen sotkettua linjoja. Vika on edelleen arvoitus. Puhelimella tämä kirjoittaminen on armottoman hidasta, joten palaan asiaan kunhan taas saan netin toimimaan 🌞.