Kirpeitä kesäaamuja

Tarvitsen sellaiset seitsemän tunnin yöunet voidakseni hyvin. Toissayönä nukuin neljä tuntia ja olin koko eileisen päivän väsynyt, äreä ja kiukkuinen. En saanut mitään aikaiseksi. Menin puoliltaöin nukkumaan, ja tänään kello oli soimassa puoli kahdeksalta. 

No, olin hereillä jo viiden jälkeen aivan pirteänä. Nyt on hevoset syötetty, voikukat kuvattu ja ensimmäinen aamiainen syöty. Nyt ei väsytä, mutta kohta väsyttää - tiedän sen kokemuksesta. 

Aamu oli kaunis, mutta toppatakki oli edelleen oikea vaate, lämpötila oli muutamassa asteessa. Voi miten odotankaan sitä kesäaamua, kun ulos voi mennä varvassandaaleissa ja t-paidassa. 

Herätyskello ei ole edelleenkään soinut - vielä voi kai mennä takaisin nukkumaan? Ainakin yrittää. Kun on sunnuntai?

Kesäkuulumisia

Tämä viimeinen kuva ystävän ottama...

Vähän väliaikatietoja. Elämä on ollut yhtä hevostelua, enkä valita. Koko kroppa herää eloon ja silmät kirkastuu, kun vähän aikaa istuu hevosen selässä. Tänään tuli tosin sellainen loppulaukka ja pukit, että hetken mietin harrastuksen järkevyyttä vielä tässä iässä… Pysyin selässä kuitenkin, joten mikäs tässä. Hieno reissu muutamaa viimeistä sataa metriä lukuunottamatta…

Täällä on jo vähän lähestytty kesäisiä lämpötiloja, mutta alle kahdessakymmenessä ollaan edelleen. Ratsastuskelit ovat siis loistavat, mutta puutarhakelit ei ihan niin loistavat. Tuoksuherneen ja krassin siemenet likoavat vedessä ja minä mietin, että vieläkö ehtisi… ajattelin kuitenkin yrittää.

"No hour of life is wasted that is spent in the saddle"

"Yksikään hevosen selässä vietetty hetki ei ole hukkaan heitetty"

-Winston Churchill-

Hyvää viikonloppua!

Kesä(flunssa) on täällä!

Ulkona on nyt uskomattoman kaunista ja kesäistä, mutta sen sijaan, että ahkeroisi kasvimaalla, kävelisi metsässä tai olisi hevosten kanssa, jaksaa oikeastaan vain istua sohvalla tai nukkua. Ihmettelinkin eilen, miksi olin niin tolkuttoman väsynyt. Näistä flunssista tulee usein myös jonkinlaisia retriittejä, kun ei jaksa oikein olla yhteydessä muihin ihmisiin eikä jaksa touhuta. Sairastaminen antaa hyvän mahdollisuuden kääntyä itseensä ja sisäiseen maailmaansa. 

Vähän jaksaa kuitenkin lukea ja luin artikkelin norjalaisesta miehestä, joka on jättänyt yritysjohtajan uran taakseen ja lähtenyt henkiselle tielle. Hän seuraa buddhalaisuuden suutausta, jota kutsutaan vajrayana-buddhalaisuudeksi ja mainitsee keskeisiksi elämänohjeikseen seuraavat asiat:

avoimuus

rehellisyys

vaatimattomuus

pelottomuus

huumori

itsetutkiskelu

myötätunto

henkinen joustavuus

halu harjoittaa (meditaatio)

ja

halu päästää irti kaikesta itsensä korostamisesta

Näistä voisin tehdä itsellenikin huoneentaulun. Näillä eväillä saavuttaisi varmaan aika hyvän elämän, vai mitä luulette?

Hevosten kanssa maisemia ihailemassa

Eilinen vähän märkä ja lyhyempi mutta kiva ratsastusreissu meni sateisessa metsässä, mutta tänään päästiin sitten "kunnolla" liikkeelle. Ratsastettiin vanhalle metsurien majalle 600 moh korkeuteen. Maisemat oli, niin kuin kuvista näkyy, melkoisen upeat. Olen käynyt tuolla kerran aikaisemmin, mutta silloin oli niin pilvistä, että minulla ei ollut upeista näkymistä mitään käsitystä.

Varmajalkaiset, vahvat ja kultaiset hevoset käyttäytyivät kympin arvoisesti. Ongelmia ei tuottanut edes puron ylitys, vaikka vesi kohisi ihan kunnolla. Menomatkalla laukkailtiin aika paljon loivaan ylämäkeen ja takaisin tultiin sitten käyntiä. Sopivasti lepotaukoja, vettä ja ruohoa, niin ei tehnyt tiukkaakaan (ja itselle vähän suklaata).

Nyt nuo kaksi suomalaista sissiä vaihtoivat hevoset ja lähtivät vielä toiselle reissulle ilman satuloita, mutta minä jäin huoltamaan vanhoja luitani ja lepuuttamaan reisilihaksiani. Vaikka ratsastus sinänsä ei tuota tauonkaan jälkeen mitään ongelmia, niin huomaan, että lihakset eivät ole ihan tottuneet moiseen menoon. Ja huomenna pitäisi taas mennä :). 

Mutta hienoa on ollut. Peilistä huomasin, että omakin katse on kummasti kirkastunut. Sitä se ratsastusterapia teettää :).

Missä kesä?

Radiossa kerrottiin juuri, että lämpötila ei ole toukokuun aikana noussut missään päin Norjaa  kertaakaan kahteenkymmeneen asteeseen. Historiallista kuulemma. Täällä joka toinen päivä paistaa ja joka toinen päivä sataa. Tänään on sadepäivä ja ulkolämpötila huimat viisi astetta. Vähän kun mennään ylemmäs, niin sade tulee lumena ja lämpötila on -2…. Herneet, pavut ja salaatit ovat edelleen istuttamatta. Että tällainen toukokuu tänä vuonna. Vihreää ja kaunista tuolla kuitenkin on. 

Mutta nyt on luvattu ainakin vähän parempaa. Onneksi, koska ystäviä Suomesta on tulossa tänne ratsastamaan viikonloppuna. Jos olisi poutaa ja lämpötila sellaiset 15 astetta, niin olisi aika ideaali ratsastuskeli, ja sellaista on nyt vähän lupailtukin. Hieno viikonloppu siis tulossa!

Tällä tilalla järjestetään viikonloppuna myös muurauskurssi ja aitan eli norjalaisittain stabburetin portaat olisi tarkoitus laittaa kuntoon. Ihan aiheellista, mutta sen operaation alta lähti myös pihan ainoa syreeni juuri ennen kukkimistaan, mikä minua tietenkin kovin surettaa. Melkoisen kimpun kävin poimimassa tänne sisälle ja toivon, että vielä nupullaan olevat kukat jaksavat aueta.

Nyt lähden jatkamaan vielä vierashuoneen siivoamista, että on vieraiden mukava nukkua. Kyllä, se on se sama projekti jonka aloitin jo marraskuussa... 

Palataan asiaan varmaankin vasta ensi viikolla, eli kesäkuussa. Hyvää viikonloppua ja paljon onnea kaikille valmistuville. Toivotaan kaunista viikonloppua!