Kiinnostaisiko loma Valdresissa?

Minua on lähestytty joskus sähköposteilla tämän asian tiimoilta, olen itsekin asiaa suunnitellut pitkään ja nyt ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja kysyä kiinnostusta. Tämä on tällainen alustava kysely, ei vielä varsinainen tarjous. Vähän viime tipassa - pahoittelen.

Kiinnostaisiko sinua ja ystäviäsi esim. pitkä viikonloppu (to-ma) tai ma-pe täällä meillä heinä-elokuussa?  Mahdollisesti myös syyskuussa. Joko ratsastuksen merkeissä (edellyttää vähintään kohtuullista ratsastustaitoa kaikissa askellajeissa, tällä hetkellä max 4 henkilöä), tai jonkin muun teeman ympärillä. Vaikkapa vaellusta, nuotiokahveja, mindfulnessia, saippuan tekoa, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa ja juomaa. Rentoutumista. Uintiretkeä vuoristojärvelle. Täällä on mahdollisuuksia monenlaisiin elämyksiin.

Majoitus vanhassa Stabburissa (toinen kuva ylhäältä), jossa majoitus aittatasoa, mutta erittäin mukavat sängyt ja paljon tunnelmaa. Käytössä moderni suihku ja WC. Erityisen kylmällä tai sateisella säällä mahdollisuus majoittua lämpimissä tiloissa.

Jos olet kiinnostunut omatoimilomasta tai autoilet täällä päin, stabburet on myös käytössä. Silloinkin mahdollisuus aamiaiseen, sovittaessa myös lounaaseen/päivälliseen tai muuhun sovittuun ohjelmaan. Tuossa pellon takana virtaa myös yksi eteläisen Norjan parhaita taimenjokia.

Piltingsrud Gard sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Gardermoenin lentokentältä, lentokenttäkuljetus voidaan tarvittaessa järjestää. Ohjelmasta ja reissun pituudesta riippuen hinta täysihoidolla lentokenttäkuljetuksineen asettuisi jonnenkin 500 euroa/hlö (ratsastusviikonloppu) seutuville. 

Linkin Piltingsrud Gardin sivuille löydät täältä.

Jos kiinnostuit, kysy ihmeessä lisää kommettiboksissa tai sähköpostilla samanotavanalla(at)gmail.com

Metsänväkeä

Minulla on täällä Zimbabwesta lähtöisin oleva ystävä, joka kertoo tarinaa siitä, kuinka hän pikkupoikana vei metsässä töissä olevalle isälleen eväitä. Hän aikoi istua kiven päälle, mutta hänen isänsä huusi: "Ei siihen! Ei sen kiven päälle!" Tuo kivi kun ei ollut kivi ollenkaan, vaan se vain näytti kiveltä - se oli kiveksi naamioitunut henki. 

Menin tänään kameran kanssa metsään katsomaan, josko siellä olisi valko- ja sinivuokkoja kuvattavaksi asti. Kylmyydestä tai kuivuudesta johtuen ei kukkia ollut, mutta kaikkea muuta sieltä löytyi ;). Eikä tarvinnut käyttää paljon mielikuvitusta, että siellä näki jos jonkinlaista äreää naamaa. Näettekö saman kuin minä? Toivottavasti eivät ottaneet itseensä muutamasta valokuvasta…

Tänään on ollut päivä, jonka jälkeen on hyvä kaatua sänkyyn. Ensimmäiset porkkanat ja kehäkukat on kylvetty, kesärenkaat vaihdettu auton alle, terassi siivottu ja kaikkea muuta pientä sen lisäksi. Hyvä että on tällaisiakin päiviä aina välillä. 

Sade saa tulla - sitä on luvattu koko ensi viikoksi ja sitä myös tarvitaan.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hauskaa Vappua (ja eläköön Pohjolan kevät)!

Tälle aamulle oli luvattu runsasta vesisadetta. Herätessäni aamulla, ihmettelin kun sade ei ropissut kattoon. Pian kuitenkin selvisi, miksi se ei ropissut. Talvi se siellä yritti vielä muistuttaa olemassaolostaan, mutta kuten tähän aikaa vuodesta yleensä käy - kevät voitti!

Oikein iloista Vappua kaikille, miten sen sitten vietättekin! 

Seikkailu nimeltään elämä

Mietin monta kertaa viikonlopun aikana sitä, miten kummallista elämä onkaan. Miten viisi vuotta sitten minulla ei ollut kaikesta tästä aavistustakaan. Ja miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla ihmisiä, jotka muuttuvat nopeasti ystäviksi ja alkavat tuntua tutuilta. Miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla täysin uusi maa ja kieli, jotka muuttuvat nopeasti tutuksi. 

Me kuusi naista makasimme yhdessä siskonpedissä entisen rukoushuoneen lattialla, söimme yhdessä, maalasimme yhdessä, turhauduimme yhdessä ja nauroimme yhdessä. 

Elämässä tulee joskus erityisiä hetkiä ja viime viikonlopun erityinen hetki oli se, kun yksi soitti pianoa ja toinen lauloi patjallaan istuen kauniilla, kauniilla äänellään norjalaisia lauluja. Silloin tuli kyynel silmään. Olin niin kovin kiitollinen, että elämä on tarjonnut minulle nämä ihmiset ja tämän seikkailun.

***

Onko sinulla blogi ja haluat osallistua Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräykseen? Ohjeet lippaan lisäämisestä sivuillesi löydät täältä.

Postikorttimaisemia

Tässä lisää postikorttimaisemia paluumatkaltamme. Suunnittelimme paluureitin niin, että näkisimme merta. Varsinaista merta näimme ehkä minuutin ajan, kun ulappa pilkotti kahden saaren välistä, mutta vuonojen ja suolaisen veden äärelle päästiin kyllä. Osasin odottaa komeita maisemia, mutta kyllähän tämä mykisti - kuvista saa vain pienen käsityksen vuorten jylhyydestä, mahtavuudesta ja suuruudesta. Suurin osa kuvista on otettu auton ikkunan läpi - koko ajan ei voinut pysähtyä.

Kevät oli meren lähellä jo paljon pidemmällä kuin täällä ja monin paikoin oli jo kovin vihreää. Siihen kun yhdistettiin nämä lumihuiput, niin ai ja voi…

Kuvat on otettu Molden ja Åndalsnesin seuduilta. Jos joku suuntaa kesällä tänne päin, niin suosittelen! Näistä maisemista ei ole kuin lyhyt matka kuuluisalle Geirangerin vuonolle, joka meiltä jäi nyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Ja siellä on vähintään yhtä hienoja maisemia. 

Teen jossain vaiheessa matkailijoita ajatellen pienen koosteen niistä paikoista, jotka olen itse kokenut erityisen sykähdyttävinä ja hienoina. Voin sitä sitten täydentää. Mullakin on näkemättä vielä n i i n paljon. 

Oli muuten tosi terveellistä nähdä, että elämää on Begnadaleninkin ulkopuolella - olen päässyt vähän mökkiytymään, huomasin...