torstai 26. helmikuuta 2015

Erikoispostaus kissanystäville


Isobel på røntegn

Hei, meinasi unohtua. Tiedän, että täällä on lukijoissa kissanystäviä. Norjan yleisradion NRK:n sivuilla on ollut muutaman päivän livelähetys, jossa on seurattu 2-vuotiaan Isobel- ragdollin synnytystä. Laskettu aika olisi vasta tulossa, mutta niinhän siinä kävi, että pennut syntyivät vähän etuajassa. Ja kävi siinä niinkin, että satuin silloin just kurkkaamaan pesän kuulumisia, ja itsekin kahden ragdollin omistajana arvasin kissan eleistä, että nyt on jotain tapahtumassa ja tapahtuikin: pennut alkoivat syntyä siinä katsellessani ja siinä meni se yö :).

Nyt siellä on neljä pentua, äitiyttä opetteleva nuori kissaäiti ja emäntä, joka emän heikon maidontuotannon takia joutuu lisäruokkimaan pentuja kahden tunnin välein. Isobel on myös ragdollien tapaan hyvin riippuvainen ihmisistään, eikä halua jäädä yksin hoitamaan pentujaan, vaan suorastaan vaatii itselleen seuraa :). Bergeniläisrouva ei ole saanut montaa tuntia unta viimeisten vuorokausien aikana, mutta sellaistahan se on vauvojen kanssa :).

Sivuilta löytyy video myös itse synnytyksestä, jos se kiinnostaa :). Varoituksen sana: koukuttavaa katseltavaa tuo kissaperheen ja muunkin perheen elämä...

Linkki NRK:n sivuille löytyy tästä



Naapurin rouvan kanssa humputtelemassa


Käytiin naapurin rouvan kanssa humputtelemassa naapurikaupungissa ja jouduin sitten taas kirpputorille vähän puoliväkisin. Jos viimeksi ostin kukon, niin nyt ostin kanan joka maksoi 10 nok (1,15 eur). Sain munan kaupan päälle ja nyt olisi sitten pääsiäiskoristeet aika lailla kasassa. 

Fagernes on meidän lähin, n. 800 metrin korkeudessa oleva pieni kaupungintapainen. Sinne on täältä n. 60 km:n ajomatka, josta pitkä pätkä kallion seinämällä mutkittelevaa hyvin norjalaista kapeaa ja huonoa tietä. Vuorenseinämä toisella puolella ja jyrkänne toisella. Ensimmäisillä kerroilla ajelin siellä kylmä hiki otsalla, mutta nyt se menee tuosta vaan. Ainakin kesällä. 

Suurin jännitysmomentti on itäeurooppalaiset rekat, jotka käyttävät samaa reittiä. Juuri viime viikolla yksi liettualainen rekka kesärenkaineen (!) ja ilman ketjuja oli lähtenyt siellä heittelehtimään ja lopulta jäänyt keikkumaan siihen jyrkänteen reunalle. Onni onnettomuudessa oli, että kukaan ei tullut vastaan. Yleensä nuo kesärenkailla urheilevat rekat kuitenkin "vain" juuttuvat mäkeen, joka sekin aiheuttaa melkoisia ongelmia.

Nyt tuohon hankalimpaan kohtaan rakennetaan neljä kilometriä pitkää tunnelia, jota tulen inhoamaan vielä enemmän kuin tuota mutkittelevaa tietä. Mäet menee ja mutkat menee, mutta nämä Norjalle tyypilliset pitkät tunnelit ja pitkät sillat jostain syystä ahdistaa ja puistattaa. Mutta se on se hinta, jonka näistä maisemista joutuu maksamaan. Valitettavasti.

Oli mukava reissu. Naureskeltiin tosin, että elämänpiiri on molemmilla pienentynyt aika lailla, kun elämän huippuhetkiä on nykyään lounas Fagernesin ostoskeskuksen kahvilassa...

Ja huomenna on taas perjantai. En tajua. Mihin tämäkin viikko oikein meni?

ps. väritin blogia vähän keväisemmillä väreillä… vaihtelu virkistää. Toivottavasti teitäkin.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Hetkiä Jojo Moyesin parissa


Ei ole ehtinyt päivittää blogia kun on pitänyt lukea :). Osui pitkästä aikaa sellainen kirja kohdalle, jota ei malttanut jättää käsistään. Jojo Moyesin romaanit keikkuvat ainakin Norjassa myyntitilastojen kärjessä ja ihan ymmärrettävästi.

Vaikka nämä luokitellaan viihdekirjallisuudeksi, niin ovat kyllä lajissaan erinomaisia. Vähän kliseisiä siinä mielessä, että ainakin näissä kahdessa tarinan "sisällä" kulkee rakkaustarina rikkaan ja komean miehen ja köyhän, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvan naisen välillä, mutta asiat ei mene ihan niin yksinkertaisesti.

"Me before You" on suomennettu ("Kerro minulle jotain hyvää"), mutta tämä "One plus One" taitaa olla vielä suomentamatta (ainakaan en googlaamalla löytänyt). Mukaansatempaavia, erilaisia rakkaustarinoita. Tai tarinoita, joissa on rakkaustarina mukana. Itkin ja nauroin molempia kirjoja lukiessa ja olen kuitenkin kohtuullisen kriittinen lukija. En ole koskaan ollut perinteisen viihdekirjallisuuden suurkuluttaja, ja huonosti kirjoitettu teksti tai ontuva juoni saavat minut kyllä jättämään kirjan nopeasti kesken. 

"The One Plus One" -kirjan takasivuilla oli kirjailijan haastattelu. Kun häneltä kysyttiin, pitääkö hän itseään viihdekirjailijana, hän vastaa seuraavaa (vapaasti suomennettuna):

"Haluamatta vähätellä romanttisen viihteen kirjoittajia  (jotka ovat hirmuinen joukko), vastaus on ei. Olen aina pitänyt itseäni tarinankertojana, jonka juonessa sattuu kulkemaan rakkaustarina"… "Pidän "viihdekirjailijaa" hyvin alentavana terminä - se antaa kriitikoille mahdollisuuden olla ottamatta sinua vakavasti. Ehkäpä ajattelisin eri tavalla, jos näkisin useampaa rakkaustarinoita kirjoittavaa miestä kutsuttavan viihdekirjailijaksi…" 

Niinpä. Mikä siinä on, että naisille suunnattua ja naisen kirjoittamaa kirjallisuutta, oli se kirjoitettu kuinka hyvin tahansa, usein vähätellään.

No, viihdettä tai ei, niin ainakin viihdyttävää. Paikoitellen vähän kliseistä, mutta ei ollenkaan ärsyttävyyteen saakka. Myös traagista ja surullista. Varsinkin tuo "Kerro minulle jotain hyvää" oli ajatuksia herättävä, tämä jälkimmäinen muuten vain hyvä tarina. Suosittelen. Karkkia, peitto ja sohvan nurkkaan. Näitä voi lukea vähän sairaanakin, jos sattuu vaikka flunssa vaivaamaan. Eikä kumpikaan näistä lopu heti kesken: molemmissa noin 500 sivua :).

Nyt itselläni on vähän sellainen hyvän kirjan jälkeinen krapula kun ei haluaisi vielä luopua kirjan hahmoista ja heidän elämänsä seuraamisesta…

torstai 19. helmikuuta 2015

Hevosten aamiaispöydässä










Ja tänään toivotan teidät tervetulleeksi mukaan antamaan hevosille aamuheinät. Herätys on klo 7.00 ja hyppään sängystä suoraan vaatteisiin sellaiseen palomiestyyliin. Siitä ei ole kuin hetki, kun jouduin pitämään taskulamppua mukana, mutta nyt tuolla on jo ihan valoisaa seitsemältä. Tänään oli vielä plusasteita jo aamusta. Räystäät tippui ja äänimaailma oli muutenkin uudenlainen: linnut viserteli puissa ihan eri malliin kuin vielä joku aika sitten. 

Aamurusko värjäsi taivaan ihan uskomattoman vaaleanpunaiseksi, mutta hetki oli katoava. Siinä vaiheessa kun sain kameran käteen, paras hetki oli jo ohi. Kaunista siellä oli silti.

Kun hevosilla on heinät edessä, teen kierroksen jokaisen luona ja toivotan hyvät huomenet. Jokainen tervehtii takaisin ja tönii päällään tai haistelee kasvojani. Se on hevosen tapa tervehtiä.

Vaikka olisi kuinka vaikea nousta sängystä, niin kun tuolla on hetken touhunnut, niin väsymys on tiessään. Jos mahdollista, saatan mennä vielä takaisin nukkumaan, mutta nyt se ei enää oikein luonnistu. Marraskuun pimeillä oli vähän eri juttu.

Huimenna on taas perjantai - ei ole tosikaan, miten nopeasti nämä viikot hujahtaa. Ihan käsittämätöntä...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aamukahvilla





Kun eilen pääsitte mukaan päiväkävelylle, niin tänään pääsette mukaan aamukahville (vähän jälkijunassa) ja saatte kurkistaa uutta työhuonettanikin. Minähän päätin joku aika sitten siirtää ruokapöydän työpöydäksi entiseen vierashuoneeseen ja tehdä siitä työhuoneen. Ruokapäydäksi raahasin takaisin vanhan pyöreän pöydän, joka oli täällä alunperin talon puolesta. Olen ollut oikein tyytyväinen.

Nyt sotkut pysyvät tuolla työhuoneen puolella ja ruokapöydän ääressä mahtuu myös syömään. Iso ruokapöytä sopii hyvin työpöydäksi, koska siinä on tarpeeksi tilaa vaikka ommella. Työhuone on valoisa ja maisemat suoraan joelle ja hevostarhaan, joten aika kiva siellä on istua ja puuhastella. Vähän pitää vielä viritellä tauluja seinille ja muuta, mutta se on ihan lempihuoneeni. Työpöydällä oli kuvaushetkellä projektit vähän kesken - yleensä se on tosi siisti ;).

Ja vierashuone tulee sitten tuonne vintille, kunhan saan sen valmiiksi… tai jos "joku" nyt harmittelee entisen vierashuoneen menetystä, niin tarvittaessa tuonne nykyiseen työhuoneeseen mahtuu oikein hyvin patja lattialle :).

Olen n i i n onnellinen tästä valon määrän lisääntymisestä - olen yksin kotimiehenä ja kuudelta oli vielä ihan valoisaa kun kävin syöttämässä eläimet. Nyt täällä on tähtikirkas taivas ja mittari plussan puolella. 

Nautitaan alkavasta keväästä!