tiistai 23. joulukuuta 2014

Jouluni Norjassa


Syyskuussa 2010 olin täällä Norjassa ensimmäistä kertaa. Palattuani Suomeen, menin kerran tapaamaan ystävääni hänen sisutusliikkeeseensä. Siellä oli paljon asiakkaita, joten jouduin odottelemaan. Liikeessä oli myös nainen, jonka tiesin ulkonäöltä. Aloimme odotellessamme jutella. Puheeni kääntyi hevosiin ja Norjaan ja menneeseen lomaani. Tuo nainen totesi, että hänelläkin on tuttuja Norjassa. Olivat monta kertaa pyytäneet käymään, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi. Kuinka ollakaan, pian tuli selväksi, että nuo tutut olivat ne samat henkilöt, joiden luona olin juuri vieraillut. Voisi ajatella, että se oli aika epätodennäköinen yhteensattuma. Noin viikon kuluttua, satuimme tuonne liikkeeseen jälleen täsmälleen yhtä yhtä aikaa. Hän parkkeerasi autoa kun kävelin kulman takaa. Vaihdoimme puhelinnumeroita. 

Puolitoista kuukautta myöhemmin, juuri ennen joulua, olin taas täällä Norjassa. Nyt tuon tapaamani naisen (nykyisen hyvän ystäväni), hänen lapsensa ja miesystävänsä kanssa. Istuimme joulukonsertissa Hedalenin vanhassa kirkossa ja kyyneleet valuivat silmistäni. Päässäni soi yhä uudelleen "Velkommen hjem", tervetuloa kotiin. Kuoro lauloi kauniin laulun Tir n'a noir.

Tuosta vuoden kuluttua, juuri ennen joulua, tulin tänne taas. Nyt allekirjoittamaan vuokasopimusta mökistä, jonne aioin muuttaa. Matkalla lentokentältä viereeni tuli istumaan vanha nainen jouluostoksineen. Pieni ärsytys kävi mielessäni, koska bussissa oli kyllä tilaa ja naisella oli syli täynnä kasseja. Aloimme kuitenkin jutella, minä ruotsiksi ja hän voimakkaalla murteellaan. Kerroin, mihin olen muuttamassa. Kävi ilmi, että hän oli naapurikylästä, tuolta Hedalenista, missä kirkkokin on. 

Kerroin sen tilan nimen, mistä olin vuokraamassa mökkiä. Jostain syystä hän ei halunnut uskoa, että muutan sinne, vaan toisteli yhä uudestaan toisen tilan nimeä. "Niin, olet muuttamassa Piltingsrudiin?". "En, vaan siihen naapuritilalle.". Kohta taas hän kysyi. "Oletko muuttamassa siis Piltingsrudiin?". "En, vaan siihen naapuriin". Mainitsin naapurin nimenkin monta kertaa ja hän kyllä tiesi paikan. Mutta hänellä oli jotain tietoa, jota minulla ei silloin ollut. En ollut koskaan edes ajatellut, että voisin joskus asua tällä tilalla, Piltingsrudissa. 

Jäimme pois samalla pysäkillä. Ystäväni oli myöhässä, ja tuo vanha nainen odotti miehensä kanssa ystäväni saapumista. Eivät halunneet jättää minua yksin seisomaan talviyöhön. Olemme tavanneet myöhemminkin, mutta se on toinen  tarina.

Sinäkin jouluna istuin Hedalenin kirkossa joulukonsertissa. Kuoro lauloi jälleen "Tir n'a noir". Silloin palasin vielä Suomeen viettämään joulua.

Nykyään tuo kappale symboloi minulle Norjaa ja tänne muuttoa. Viimeisenä kolmena jouluna en ole enää matkustanut Suomeen joulukonserttien jälkeen, vaan viettänyt täällä koko joulun. Joulu Norjassa on minulle jotain ihan erityistä, jotain, mitä en osaa oikein edes selittää. Olen tullut kotiin ja enkelit auttoivat löytämään tieni perille. Syystä tai toisesta. Niin se vain on.


 *** Oikein hyvää ja levollista Joulua teille kaikille *** 







sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää Yulea!





Yule on talvipäivän seisauksen juhla. Tänä yönä voi juhlia sekä vuoden pisintä yötä että auringon uudestisyntymää. Niin kuin monilla meidän kristillisillä juhlilla, niin myös joululla on siis pakanallinen alkuperä ja joulu on saanut nimensäkin Yulelta. Myös monet perinteet ovat siirtyneet kätevästi ajasta toiseen ja kulttuurista toiseen: pakanalliset perinteet ovat saaneet kristilliset lisänsä ja siten myös kirkon hyväksynnän. 

Yule merkitsee suomeksi pyörää ja yuleen liittyvät jälleensyntymä ja uusiutuminen. Yulen voidaan ajatellan myös päättävän vuodenkierron. Tänään voi vielä siivota ja valmistella joulua, mutta sitten on aika rauhoittua ja siirtyä joulun viettoon. Muinaisessa Suomessa auringon ajateltiin menevän Tuomaanpäivänä pesäänsä, olevan kolme päivää pesässään, josta se sitten nousee jouluaamuna ja vuosi aloittaa taas kulkunsa kohti kevättä. 

Yulen juhlimiseen on kuulunut perinteisesti Yule-halko. Se voi olla oikea halko, joka poltetaan yöllä tai halon mallinen kakku. Omassa lapsuudenkodissani oli kynttilänjalkana puolikas koivuhalko, johon oli porattu paikat kynttilöille - sekin saattoi juontaa juurensa muinaisesta Yulen juhlinnasta, vaikka sitä ei enää muistettukaan.  

Itse juhlistin talvipäivän seisauksen juhlaa tekemällä pyöreän kranssin oveen. Halkoa symboloikoon koivukynttilä. Saa nähdä, jos jaksan vielä leipoa jouluhalon. Se ei ole kuulunut perinteisiin aikaisemmin, mutta tämä saattaisi olla erinomainen tekosyy leipoa halon mallinen täytekakku… 

Vuoden pimein yö, varsinkin kun se ajoituu myös uudenkuun yöhön, on kuitenkin erinomainen aika polttaa kynttilöitä ja tuoda näin valoa pimeään. Täällä Norjassa talvipäivänseisauksen tarkka hetki ajoittuu tänä vuonna vielä keskiyöhön. 

Pimeistä pimein on saavutettu, ja nyt alkaa matka kohti valoa. Mielestäni sitäkin kannattaa vähän juhlia. Joten hyvää Yulea!




Video norjalainen Hekla Stålstrenga ja laulu talvipäivänseisauksesta. Vintersolkverv norjaksi.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Hermojen lievitystä Hildegardin tapaan





Hildegard Bingeniläinen tai Hildegard von Bingen tai Pyhä Hildegard oli saksalainen ylhäisönainen ja abbedissa, joka eli v. 1098 - 1179. Hildegard ei kuitenkaan ollut mikä tahansa abbedissa, vaan myös kirjailija, mystikko, ja kirkkomusiikin säveltäjä. Häneltä on säilynyt laaja kirjallinen tuotanto mm. teologian, kosmologian, luonnonhistorian ja lääketieteen aloilta. Eli melkoinen elämä tuon ajan naiselta. Nainen, jonka elämään ja oppeihin kannattaa muuten ehdottomasti tutustua. Tosi kiehtova tarina!

"Koko luomisessa on lääkeaine kätkettynä niinkuin Luoja itse on sen luontoon laittanut mitätöidäkseen sairudet, eikä kukaan, jolle Jumala ei ole niitä ilmoittanut, voi niitä tuntea. Niistä virtaa sellainen ylenpalttinen viisaus ja totuus, että olisi suunnatonta olla ottamatta niitä talteen kaikin voimin ja kunnioittaa niitä kaikilla kyvyillään." Pyhä Hildegard

Erityisesti Hildegard on puhunut speltin puolesta.

"Spelt on paras viljalaji, se vaikuttaa lämmittävästi ja on rasvainen, se on arvokkaampi ja miedompi kuin muut viljalajit. Joka syö spelttiä, muodostaa hyvät lihakset. Spelt edistää oikeaa verta ja antaa iloisen mielenlaadun ja hilpeyden armolahjan."

Teinpä eilen Pyhän Hildegardin hengessä pipareita tällä kohta tuhat vuotta (!) vanhalla reseptillä. Mantelijauhot sain näppärästi aikaiseksi ainakin satavuotiaalla mantelimyllyllä :).  Tässä erinomainen pipariresepti, joka sopii erityisesti joulunalusaikaan, varsinkin jos on hermot kireällä. Kuppi hyvää teetä tai kahvia, pari hermopiparia ja taustalle Hildegardin musiikkia, niin johan hermot rauhoittuu. Näitä pipareita ei muuten saa syödä kuin 4-5 päivässä. Muskottia ei nimittäin ole hyvä syödä kovin paljoa. 

"Hyvät hermot ovat nuoruuden etuoikeus ja perustuvat kaikkien viiden aistin hyvää yhteistyöhön. Juuri aisteja hermopiparit kirkastavat sekä hidastavat liian aikaisia vanhuudenoireita niissä. Ja kun saamme vielä tietää, että nämä kakut saavat aikaa iloisen tunnelman ja mielenlaadun sekä keventävät alaspainuneen sydämen, niin pian ei ole enää mitään sairaita hermoja." (Näin parantaa Jumala) 

Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopiparit

400 g  spelttijauhoja
250g   voita
2      munaa
150 g  valkaisematonta sokeria(raaka-,ruoko- tai intiaanisokeria)
200 g  mantelia jauhettuna

2 tl   muskottia
2 tl   kanelia
1/2 tl neilikkaa
2 tl   vaniljasokeria
2tl    leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita jauhot, mausteet ja mantelijauhe keskenään. Sekoita jauhot taikinaan, älä vaivaa. Voit lisätä tilkan vettä tai maitoa, jos taikina tuntuu sitä kaipaavan. Muotoile taikinasta pötköjä ja laita ne viileään. Leikkaa kylmistä ja jähmettyneistä taikinapötköistä halutun paksuisia viipaleita. Voit leipoa taikinasta myös perinteisiä pipareita.

Paistetaan 175 astetta/ 10 - 15 min.

(Netistä löytyy erilaisia reseptejä. Mutta jos käytät tavallisia vehnäjauhoja ja tavallista sokeria, niin ne ovat sitten joitain muita pipareita. Ei hermopipareita. )



Lähteet: Wikipedia ja Gottfried Hertzka, Ingeborg Vatheuer: "Näin parantaa Jumala - Pyhän Hildegardin lääketiedettä".

http://www.hildegardseura.fi

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluväsymys





Täällä on pakkasta. Se laski yöllä viiteentoista asteeseen ja tuntui tosi kylmältä. Olin eilen naapurissa synttäreillä ja kotiuduin vasta puoli kolmen aikaan yöllä.  Laitoin kellon kuitenkin soimaan jo kuudelta, koska halusin vielä hevosten aamuheinät pakkasen takia jo aikaisin. Ja päivällä uudestaan ylimääräinen kierros. Ja lenkki koirien kanssa. No huomenna pitäisi taas vähän lauhtua.

Tämä päivä on mennyt muuten haahuillessa ja olen ihmetellyt, mihin se jouluvire on kadonnut. Ei jaksaisi tehdä mitään, mutta muistutan itseäni siitä, että muutaman tunnin yöunilla saattaa olla osuutta asiaan :). Omat pienet jouluvalot on kuitenkin nyt sytytetty. 

Aamulla pitäisi lähteä sapen ultraääneen. Puolitoista tuntia autolla yhteen suuntaan. Pitää mennä vuorten yli, joten saattaa mennä kaksikin tuntia suuntaansa näin talvella. Jos joku rekka on juuttunut mäkeen (sattuu usein), niin en pääse ollenkaan perille vielä huomenna ja pitää tilata uusi aika. Bussillakin pääsisi, mutta silloin menee kolme tuntia suuntaansa tai enemmänkin. Että näin täällä öljymaassa. Tai näin täällä maalla. Sama kai se on Suomessakin maaseudulla. Kun seuraavan kerran noidutte 15 minuuttia myöhässä olevaa lääkäriä, niin muistakaa, että kaikki on suhteellista :). Itse vähän ikävöin tässä tilanteessa entistä kaupunkielämää Suomessa… 

Hyvää kolmatta adventtia… joulu kolkuttaa jo ovella :)

ps. kävin viemässä hevosille ilta heinät ja hups vaan, lämpötila on noussut kymmenestä pakkasasteesta plussan puolelle. Vajaassa kahdessa tunnissa.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Testiryhmä




Kuten eilen mainitsin, joulusiivous lähti vähän lapasesta. Yksi ihan hyvä juttu oli kuitenkin tämä työpisteen järjestäminen olohuoneen nurkkaan. Tuo pöytä oli aikaisemmin huoneessa, jossa ei toimi internet eikä tulostinkaan, joten kirjoituspöytä on ollut lähinnä koristeena ja "toimiston" virkaa on hoitanut ruokapöytä. 

Huonekalut on nyt kutakuinkin oikeilla paikoillaan, mutta kaikki muu vielä kesken. Taulut miten sattuu ja missä sattuu ja ne tärkeät paperit myös vähän missä sattuu. Mutta kissojen testiryhmä löysi perille ihan itse, pöytä on hyväksi havaittu ja minä yritän nyt sitten keikkua tässä uuden "työpöydän" kulmalla tietokoneeni kanssa. 

Tässä olisi tietenkin kissan koulutuksen paikka, mutta jokainen kissanomistaja tietää, että siinä menee noin pari viikkoa. Sitten omistaja oppii, että kissa tietää parhaiten missä se saa olla. Näissä kissakoulutusprojekteissa se on nimittäin niin päin, että se ketä koulutetaan, on omistaja. Mutta usein omistaja huomaa sen vasta jälkeen päin. 

Meillä erityisen kova luu on Ines. Maailman kiltein ja lempein kissa, joka ei ole koskaan raapaissut, sylkenyt tai tehnyt mitään muutakaan "ikävää", mutta jonka tahdonvoima ylittää kaiken ja jonka jääräpäisyydellä ei ole rajoja. Varsinainen rautakoura silkkihansikkaassa. Olisi loistava poliitikko tai valtionpäämies tämä meidän Ines. Saa tahtonsa aina läpi puhtaalla lempeydellä ja hyväntahtoisuudellaan.

Ineksen ehdoton lempijoululaulu on Alan Jacksonin "Let it be Christmas". Jos vain laitan sen soimaan youtubesta, Ines ryntää paikalle. Ja tämä on siis ihan tosi juttu. Ines täyttää pian 12 vuotta ja tätä on testattu muutaman joulu.










ps. yritin saada tähän videota Ineksestä kuuntelemassa tätä kappaletta, mutta lataus ei nyt onnistu, joten tässä  you tube- video "hieman amerikkalaisella" kuvituksella. Mutta kappale on kaunis. Myös oma suosikkini.