Kuten eilen mainitsin, joulusiivous lähti vähän lapasesta. Yksi ihan hyvä juttu oli kuitenkin tämä työpisteen järjestäminen olohuoneen nurkkaan. Tuo pöytä oli aikaisemmin huoneessa, jossa ei toimi internet eikä tulostinkaan, joten kirjoituspöytä on ollut lähinnä koristeena ja "toimiston" virkaa on hoitanut ruokapöytä.
Huonekalut on nyt kutakuinkin oikeilla paikoillaan, mutta kaikki muu vielä kesken. Taulut miten sattuu ja missä sattuu ja ne tärkeät paperit myös vähän missä sattuu. Mutta kissojen testiryhmä löysi perille ihan itse, pöytä on hyväksi havaittu ja minä yritän nyt sitten keikkua tässä uuden "työpöydän" kulmalla tietokoneeni kanssa.
Tässä olisi tietenkin kissan koulutuksen paikka, mutta jokainen kissanomistaja tietää, että siinä menee noin pari viikkoa. Sitten omistaja oppii, että kissa tietää parhaiten missä se saa olla. Näissä kissakoulutusprojekteissa se on nimittäin niin päin, että se ketä koulutetaan, on omistaja. Mutta usein omistaja huomaa sen vasta jälkeen päin.
Meillä erityisen kova luu on Ines. Maailman kiltein ja lempein kissa, joka ei ole koskaan raapaissut, sylkenyt tai tehnyt mitään muutakaan "ikävää", mutta jonka tahdonvoima ylittää kaiken ja jonka jääräpäisyydellä ei ole rajoja. Varsinainen rautakoura silkkihansikkaassa. Olisi loistava poliitikko tai valtionpäämies tämä meidän Ines. Saa tahtonsa aina läpi puhtaalla lempeydellä ja hyväntahtoisuudellaan.
Ineksen ehdoton lempijoululaulu on Alan Jacksonin "Let it be Christmas". Jos vain laitan sen soimaan youtubesta, Ines ryntää paikalle. Ja tämä on siis ihan tosi juttu. Ines täyttää pian 12 vuotta ja tätä on testattu muutaman joulu.


