lauantai 13. joulukuuta 2014

Testiryhmä




Kuten eilen mainitsin, joulusiivous lähti vähän lapasesta. Yksi ihan hyvä juttu oli kuitenkin tämä työpisteen järjestäminen olohuoneen nurkkaan. Tuo pöytä oli aikaisemmin huoneessa, jossa ei toimi internet eikä tulostinkaan, joten kirjoituspöytä on ollut lähinnä koristeena ja "toimiston" virkaa on hoitanut ruokapöytä. 

Huonekalut on nyt kutakuinkin oikeilla paikoillaan, mutta kaikki muu vielä kesken. Taulut miten sattuu ja missä sattuu ja ne tärkeät paperit myös vähän missä sattuu. Mutta kissojen testiryhmä löysi perille ihan itse, pöytä on hyväksi havaittu ja minä yritän nyt sitten keikkua tässä uuden "työpöydän" kulmalla tietokoneeni kanssa. 

Tässä olisi tietenkin kissan koulutuksen paikka, mutta jokainen kissanomistaja tietää, että siinä menee noin pari viikkoa. Sitten omistaja oppii, että kissa tietää parhaiten missä se saa olla. Näissä kissakoulutusprojekteissa se on nimittäin niin päin, että se ketä koulutetaan, on omistaja. Mutta usein omistaja huomaa sen vasta jälkeen päin. 

Meillä erityisen kova luu on Ines. Maailman kiltein ja lempein kissa, joka ei ole koskaan raapaissut, sylkenyt tai tehnyt mitään muutakaan "ikävää", mutta jonka tahdonvoima ylittää kaiken ja jonka jääräpäisyydellä ei ole rajoja. Varsinainen rautakoura silkkihansikkaassa. Olisi loistava poliitikko tai valtionpäämies tämä meidän Ines. Saa tahtonsa aina läpi puhtaalla lempeydellä ja hyväntahtoisuudellaan.

Ineksen ehdoton lempijoululaulu on Alan Jacksonin "Let it be Christmas". Jos vain laitan sen soimaan youtubesta, Ines ryntää paikalle. Ja tämä on siis ihan tosi juttu. Ines täyttää pian 12 vuotta ja tätä on testattu muutaman joulu.










ps. yritin saada tähän videota Ineksestä kuuntelemassa tätä kappaletta, mutta lataus ei nyt onnistu, joten tässä  you tube- video "hieman amerikkalaisella" kuvituksella. Mutta kappale on kaunis. Myös oma suosikkini.



perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulu vaanii nurkan takana





Päätin tehdä joulusiivouksen. Siinä hirsiseinän pesun lomassa löysin yhdestä joululehdestä hyvän muffinsireseptin, jota piti kokeilla. Sitten päätin vaihtaa vähän järjestystä. Eikä vain huonekalujen järjestystä, vaan huoneiden järjestystä. Vierashuoneesta työhuone, yläkerran varastosta vierashuone ja olohuoneen nurkkaan työpiste tietokoneelle ja tulostimelle. Työhuoneessa kun ajattelin maalata ja tehdä muuta "luovaa". 

Olen aika taitava "multitaskaaja", eli hyvä tekemään montaa asiaa yhtäaikaa. Mutta rajansa kaikella. Nyt täällä on tietenkin kaaos. Tietenkin. Hirsiseinä on tosin puhdas ja tuoksuu mäntysuovalta ja elämäni ensimmäiset brownies-muffinsit onnistuivat aika hyvin. Jo kerran kuurattu keittiö on taas ihan yhtä sotkuinen kuin ennen kuurausta. 

Tänään pakenin ulos ja päätin jatkaa jouluvalmisteluja tuolla ulkona. Matkalla metsään hakemaan joulukoristeita juutuin naapuriin pariksi tunniksi kahville ja puhumaan syvällisiä. Lopulta juoksin tuolla melkein pimeässä keräämässä oksia. Jouluvalot syttyvät siis vasta huomenna. 

Sitten kun ulkona on liian pimeää, jotta sinne voisi paeta, voi paeta ottamaan valokuvia ja kirjoittamaan blogia. Syon tässä nyt niitä muffinseja blogin kirjoittamisen lomassa ja mietin, mistä huoneesta jatkaisi sitä siivoamista. Joka paikassa on nyt yhtä sotkuista, että voi jatkaa mistä vaan.

XXX

Mutta jotta totuus ei unohtuisi. 

John Lennonin kaunis, kaunis joululaulu mutta sydäntäsärkevä video. Kappale on levytetty ja video tehty vuonna 1971, mutta onko mikään muuttunut?  

En halua pilata joulutunnelmaanne, mutta ehkä herätellä ja muistuttaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Mutta ei tunneta syyllisyyttä, tunnetaan kiitollisuutta. Ja yritetään muistaa, että ne oikeasti tärkeät asiat ovat ilmaisia eivätkä edellytä stressaamista. 

"An eye for an eye, makes the whole world blind"

"Silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi."

Mahatma Gandhi


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Julmaa luksusta


Otin kuvan eilen. Oli melkein viisitoista astetta pakkasta ja aamuinen kuutamo. Ihanan jouluinen tunnelma, vain tonttu puuttui. Viime yönä oli sitten lyhyt mutta aika kova myrsky, ja nyt tuolla mennään taas plussan puolella. Ja myrsky on tainnut jatkaa matkaansa Suomen suuntaan?

Norjassa on nyt kuitenkin toisenlainen myrsky. Eilen täällä oli televisiossa dokumentti norjalaisesta turkistarhauksesta. Eläinaktivisti "soluttautui" töihin turkistarhoille kahdeksi vuodeksi ja kuvasi toimintaa salaa. Siis usealla turkistarhalla ympäri maata. Tulos oli järkyttävä. Kiihkoton ja paljastava. Tavallisia mukavia ihmisiä, jotka syyllistyvät päivittäin hirvittäviin julmuuksiin varmaan edes ajattelematta tai kyseenalaistamatta mitään. Puistattavia käytäntöjä. Eläimiä, joiden hirveällä kärsimyksellä ei ole mitään arvoa. Se oli hurjaa katsottavaa. Dokumentin kritiikki ei kuitenkaan kohdistunut niinkään ihmisiin vaan koko elinkeinoon. 

Itkin paikotellen järkytyksestä ja epäuskosta käsi suun edessä, mutta pakotin itseni katsomaan. Vieläkin tekee pahaa. Nyt täällä on asian ympärillä valtava kohu. Mattilsynet eli Norjan Evira on raivostunut. Poliitikot ovat raivostuneet. Ihmiset ovat järkyttyneet ja pöyristyneet. Nyt näyttää vahvasti siltä, että koko elinkeino on vaarassa. Toivottavasti näin on. Ja toivottavasti näin tulee olemaan Suomessakin - asiat eivät ole siellä yhtään sen paremmin. 

Dokumentin katsominen teki minut ensin toivottomaksi ihmisten suhteen. Nyt norjalaisten voimakas reaktio on herättänyt taas toivon. Ihmisten suurin synti on varmaankin ja se, että ei edes haluta tietää. Pehmeä turkikaulus on niin mukava, että ei haluta miettiä, mitä sen taustalla on. Suljetaan yksinkertaisesti silmät. Toivon, että tämä dokumentti on havahduttanut ihmiset näkemään julman totuuden ainakin turkistahauksen takana. 

Tässä linkki NRK:n sivuille ja dokumenttiin. En ole ihan varma, näkyykö se Suomessa. Dokumentti on norjankielinen, mutta tässäkin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ei mitään mukavaa katsottavaa kuitenkaan. Ei kuulemma näy Suomessa,  mutta todennäköisesti se sielläkin jossain vaiheessa esitetään.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Pieni taivas






Itsenäisyyspäivän aamu aukeni Helsingissä sateisena ja tuulisena. Märät suomen liput riuhtoivat tuulessa. Avasin radion ja sieltä tuli sotilasmusiikkia. Sävähdin. Ei sykähtänyt sydämessä, vaikka sitä vähän odotin, vaan suomalainen itsenäisyyspäivä vakavuudessaan, ankaruudessaan ja karuudessaan tuntui jo kovin vieraalta. Ja vieraalta tuntui jo linnanjuhlatkin. Sitä se etäisyys teettää.

Vietin päivän omieni parissa. Neljä sukupolvea. Lähes 90-vuotias äitini, jolle sota ja sotaan liittyvät tarinat ovat vielä tuoreessa muistissa. Me, jotka muistamme kranaatin tekemät arvet isämme jaloissa. He, jotka ovat kuulleet nämä tarinat. Ja suvun nuorin, jolle sota on jotain täysin käsittämätöntä. Ja toivottavasti tulee aina olemaankin.

Sitä Suomi minulle on. Omia, rakkaita ihmisiä. Oma kieli. Yhteisiä muistoja. 

Pieni taivas.






torstai 4. joulukuuta 2014

Isänmaa, äidinkieli, kotimaa, koti







Täällä elellään melkoisissa postikorttimaisemissa just nyt. On pikkupakkanen ja kirkas ilma. Aurinko ei enää paista tänne laaksoon asti ja valaisee vain rinteet, mutta kaunista täällä on silti. Ehkä vielä kauniimpaa täällä alhaalla, kun laaksossa lepää pieni sumu ja vaaleansininen valo.

Lähden viikonloppuna pikalomalle Helsinkiin perhettä tapaamaan. Sattumalta Suomen itsenäisyyspäivänä. 

Muilla on karnevaalit, mutta suomalaisilla omanlaisensa Itsenäisyyspäivä. Käykää haudoilla. Katsokaa tuntematon sotilas TV:sta. Laittakaa kaksi kynttilää ikkunalle lauantaina klo 18 tai vaikka joka ikkunaan. Se on hieno, hieno traditio, jonka soisi jatkuvan ja aika monelta se sähkökynttelikköjen aikaudella tahtoo unohtua. Ja syökää hyvin ja katsokaa Linnanjuhlat - siinäkin on jotain tosi suomalaista. Ne on meidän omia traditioita, vaikka ulkomaalaiset eivät niitä ymmärtäisikään. Ei heidän tarvitsekaan.

Olen ylpeä suomalaisuudestani, enkä sitä täällä tai missään koskaan peittele tai salaile. Täkäläiset pitävät Suomesta ja suomalaisista - yllättävän monet ovat käyneetkin Suomessa. Suomi on minulle aina isänmaa, äidinkieli ja kotimaa. Kannustan edelleen Suomea urheilussa. Mutta koti. Se kuulkaa taitaa olla jo täällä :).

Hyvää Itsenäisyyspäivää!