Hei me kuluttajat

Luin joulun aikana (taas kerran) Eija Wagerin kirjaa "Paluumuuttajan päiväkirja" (2008). Eija Wagerhan on toimittaja, joka yli kolmenkymmenen  Italian vuoden jälkeen palasi Suomeen, osti pientilan ja siirsi eläimensä Italiasta Suomeen. Suomi oli muuttunut ja usean ulkomailla asutun vuoden jälkeen sitä saa aika hyvää perspektiiviä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. 

Wager kirjoittaa teräviä huomioita siitä, kuinka hänen poissaolonsa aikana Suomesta oli tullut kulutusyhteiskunta ja kansalaisista kuluttajia. Asukkaat olivat muuttuneet asiakkaiksi. Suomessa myytiin palveluja, mutta ei palveltu, oli holhousta mutta ei huolenpitoa. Liiketalouden käsitteet ja suhteet olivat hiipineet liiketaloudesta kaikkeen muuhunkin elämään. No, tilanne ei ole ainakaan parantunut kirjan julkaisemisen jälkeen, ja varsinkaan tämän nykyisen hallituksen aikana. Milloin ihan kaikesta tuli oikein bisnestä?

Luulen, että toisinaan jotkin ilmiöt täytyy viedä jotenkin sinne ääripisteeseen, ennen kuin ihmisten silmät alkavat avautua. Ja uskon, että sellainen suurempi yhteiskunnallinen muutos lähtee aina alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin, vaikka meille niin mielellään uskotellaan. Meille syötetään ulkoapäin sitä, minkälaista elämää meidän pitäisi elää ja mitä on hyvä elämä. Kuinka meidän pitäisi kuluttaa, jotta saadaan aikaan jatkuvaa kasvua ja hyvinvointia. Mutta kenelle sitä hyvinvointia tässä nykymaailmassa oikein taotaan? Aika moni nimittäin tuntuu jäävän sen ulkopuolelle? Eikä nekään, jotka onnistuvat luomaan itselleen taloudellista menestystä, tunnu oikein olevan onnellisia, kun ei siitä hyvinvoinnista oikein jaksa tai ehdi siinä oravanpyörässä nauttia. Mutta jonkinlainen muutos on varmaan käynnistymässä. Ainakin haluan uskoa niin.

No mutta mitäs jos me ei tyydytäkään kuluttajan ja asiakkaan rooliin, vaan ryhdytäänkin suoraan tuottajiksi? Siis ihan niin kuin mummit tai isomummit teki. Joskus pyörän joutuu nimittäin keksimään uudestaan.

Kysyn itseltäni aika usein, että mitä oikein on hyvä elämä? Mikä on tarpeeksi? Tarvitsenko todellakin tätä kaikkea? Mikä on oikeasti tärkeää? 

Ja tällä hetkellä se tärkein asia on varmaankin yrittää pelastaa tämä maapallo lopulliselta tuholta, ja sitä ei kyllä kuluttamalla ja jatkuvalla kasvulla saada aikaan, vaikka meille uskoteltaisiin mitä. Aika toivoton urakka, mutta kyllä sekin lähtee ihan vaan meidän jokaisen korvien välistä ja rohkeudesta katsoa maailmaa vähän uusin silmin. Niin vaikeaa, mutta niin yksinkertaista. 

***

ps. suosittelen lämpimästi Eija Wagerin kaikkia kirjoja. Niitä ei taida saada ainakaan tällä hetkellä kirjakaupoista, vaan pitää yrittää etsiä antikvariaateista ja kirjastoista. Ja mainittakoon, että niiden lukeminen edellyttää varmaan myös ainakin jonkinasteista lämmintä suhtautumista eläimiin :).

ps. Jos aihe kiinnostaa, katsokaa tämä viitisen vuotta vanha, mutta edelleen erittäin ajankohtainen haastattelu, jossa vastakkain istuu Maarit Tastula ja filosofi Maija-Riitta Ollila. Viisaita naisia! Suosittelen! Haastattelu löytyy Ylen elävästä arkistosta

ps. tuo tuottajasta kuluttajaksi "plakaatti" on mukaeltu täältä löytämäni jutun perusteella (englanninkielinen)

TallennaTallenna