Suomessa asuessani en pitänyt itseäni mitenkään erityisen tuppisuisena. Tervehdin myyjiä, bussikuskeja ja jopa naapureita. Oulussa asuessani tervehdin kolme vuotta vastapäistä naapuria, ennen kuin tämä alkoi vastaamaan tervehdykseeni. "Anteeksi, jäisin pois seuraavalla pysäkillä" ei tuottanut minulle mitään vaikeuksia, vaikka saattoikin kauhistuttaa kanssamatkustajaa, joka ei tiennyt, pitäisikö siihen vastata jotain vai riittääkö vaan, että nousee ylös. Kuulun siis niihin avoimempiin suomalaisiin, vaikka en mikään vilkas karjalainen olekaan.
Sitten muutin Norjaan. Totesin kerran aikaisemmin, että tämän alueen norjalaiset ovat hyvin samantyyppisiä kuin suomalaiset. Pidättyväisiä, hiljaisia ja vähän ujoja. Mutta ei sitten kuitenkaan, koska joissain tilanteissa norjalaiset ovat huomattavasti monisanaisempia ja olen tullut usein tuskallisen tietoiseksi suomalaisuudestani.
Tässä vähän suomeksi käännettyjä esimerkkejä viestittelystä ihan tuttujen kesken:
"Hei Hanne, kiitoksia viimeisestä ja erittäin hyvää ja jännittävää uutta vuotta sinulle. Toivon, että uusien jännittävien maalauksien tekeminen on sujunut sinulta hyvin. Lähetän viestin kysyäkseni sinulta, mikäli on mahdollista, että voisin taas käyttää maalauksestasi ottamaa valokuvaa kurssini mainostamiseen facebookissa. Suuri halaus! E.".
(Suomeksihan sama menisi: "hei, voinko taas käyttää maalaustasi kurssin mainostamiseen?" Uudet vuodet ollaan jo kerran toivotettu, mitä niitä toistamaan :))
Tai viesti taidekerhomme fb-ketjusta:
Kiitos ja hyvää uutta vuotta myös sinulle! Olen kehystänyt maalaukseni ja siitä tuli superhieno! Kiitos kehystysohjeistasi, on niin hienoa saada sellaisia ohjeita! Tuhannet kiitokset! Katson noita suosittelemiasi kuvia myöhemmin, siitä tulee jännittävää!
Tai sitten tekstiviesti työkaverilta:
Tai viesti taidekerhomme fb-ketjusta:
Kiitos ja hyvää uutta vuotta myös sinulle! Olen kehystänyt maalaukseni ja siitä tuli superhieno! Kiitos kehystysohjeistasi, on niin hienoa saada sellaisia ohjeita! Tuhannet kiitokset! Katson noita suosittelemiasi kuvia myöhemmin, siitä tulee jännittävää!
Tai sitten tekstiviesti työkaverilta:
"Tuhannet kiitokset kivasta joulukortista ja sitä samaa sinulle. Tuhannet kiitokset monista mukavista hetkistä vuonna 2016, olet ollut täällä kohta vuoden. Olet tosi taitava ja mukava kollega :). Hyvää Joulua Hanne. Halaus!"
(Suomeksi sama: "Kiitos kortista! Hyvää Joulua ja kiitos menneestä vuodesta".).
No kivahan tuollaisia viestejä on saada, mutta ongelma on siinä, että niihin pitäisi vastata samalla tavalla. Kieli tuo tietenkin omat haasteensa, kun kaikki fraasit ei ole vielä hallussa, mutta ennen kaikkea se, että suomalaiselle tuollaiset positiiviset ja ylenpalttiset sanankäänteet ei nyt vain ole luontevia, ja vastaaminen vaatii todellisia ponnisteluja. Ettei vaikuttaisi tylyltä.
Joten sen sijaan, että olisin iloinen saamistani kivoista ja ystävällisistä viesteistä, otsalleni nousee joka kerta tuskan hiki. Voi apua!. En vain osaa vastata yhtä kauniisti ja monisanaisesti, vaikka kuinka yritän. Suomalainen tapa kommunikoida kun on tehokasta ja lyhytsanaista, eikä sillä ole välttämättä mitään epäystävällisyyden kanssa tekemistä (vaikka joskus sitäkin).
Oma tarinansa on sitten se, kun pitää kommunikoida kasvokkain. Siihen kun pitäisi saada vielä se norjalaisten innostunut kiekuva intonaatio mukaan. Monotoninen "Ja, takk" ei ihan aja samaa asiaa. Ei ole helppoa ei. Ainakaan minulle. Mutta yritän opetella, koska tässä asiassa meillä suomalaisilla olisi ehkä vähän oppimisen paikka.
No niin, se siitä. Lyhyestä virsi kaunis.
No kivahan tuollaisia viestejä on saada, mutta ongelma on siinä, että niihin pitäisi vastata samalla tavalla. Kieli tuo tietenkin omat haasteensa, kun kaikki fraasit ei ole vielä hallussa, mutta ennen kaikkea se, että suomalaiselle tuollaiset positiiviset ja ylenpalttiset sanankäänteet ei nyt vain ole luontevia, ja vastaaminen vaatii todellisia ponnisteluja. Ettei vaikuttaisi tylyltä.
Joten sen sijaan, että olisin iloinen saamistani kivoista ja ystävällisistä viesteistä, otsalleni nousee joka kerta tuskan hiki. Voi apua!. En vain osaa vastata yhtä kauniisti ja monisanaisesti, vaikka kuinka yritän. Suomalainen tapa kommunikoida kun on tehokasta ja lyhytsanaista, eikä sillä ole välttämättä mitään epäystävällisyyden kanssa tekemistä (vaikka joskus sitäkin).
Oma tarinansa on sitten se, kun pitää kommunikoida kasvokkain. Siihen kun pitäisi saada vielä se norjalaisten innostunut kiekuva intonaatio mukaan. Monotoninen "Ja, takk" ei ihan aja samaa asiaa. Ei ole helppoa ei. Ainakaan minulle. Mutta yritän opetella, koska tässä asiassa meillä suomalaisilla olisi ehkä vähän oppimisen paikka.
No niin, se siitä. Lyhyestä virsi kaunis.
Kasvokkain se hymy voisi korvata noin kolme tai neljä lyhyttä virkettä tekstarissa tai sähköpostissa. Suomalaisuus on... omanlaistaan. Ehkä norskit oppivat, että lämmin sydän ja lyhyet lauseet toimii suomalaisessa mielessä. Smalltalk on tuskallista millä tahansa kielellä.
VastaaPoistaJoo on ne varmaan vähän jo joutuneet oppimaankin, että suomalaiset on vähän omanlaisiaan. Olen kyllä yleensä hymyilevä ja ystävällinen (yritän kompensoida), mutta suomalainen tapa keskustella on vaan niin paljon suoraviivaisempaa ja tehokkaampaa, että kyllä ne usein jäävät vähän suu auki... En aina ihan tiedä loukkaantuvatko, kun ovat liian hienotunteisia sanomaan :).
PoistaOlen periaatteessa sitä mieltä, että kun täällä asun, niin yritän mielummin oppia itse norjalaisten tavoille, kuin että norjalaisten pitäisi oppia mun tavoille, ja jos en nyt ihan tuohon kaunopuheisuuteen ylläkään, niin edes vähän sinne päin - vaikka on se joskus vähän rasittavaakin, tai siis vaikeaa. Nyt tuolla taas odottaa yksi samanlainen kiemurainen viesti vastaamista :D.
Ero suomalaisten ja norjalaisten välillä on helppo huomata varsinkin silloin, kun normaali norjalaisten kanssa pyörivä arki katkeaa Suomi-seuran kahveilla. Ei ole nimittäin mikään itsestäänselvyys, että kahveille tulleet suomalaiset esim. tervehtivät uutta tulijaa!
VastaaPoistaKeskustelun aloittaminen uusien ihmisten kanssa on sekin vaikeaa, koska kysymyksiin tulee vain lyhykäisiä vastauksia, eikä jatkokysymyksiä lähes ollenkaan. Hymytkin tuntuvat väkinäisiltä ja vaivautuneilta.
Tämä on norjalaisen mieheni mielestä niin omituista, ettei hän enää seuran juttuihin mukaan lähde.
Olen koettanut selittää asiaa ujoudesta johtuvaksi, mutta mieheni mielestä kyse on huonoista käytöstavoista! Kulttuuriero johtaa väärinkäsitykseen.
Minusta vaikeinta on ottaa vastaan norjalaisten ahkerasti viljelemiä kehuja:"Du ser så bra ut! Ååh så fin du var idag! Du er så flink!" Suomalaisena en oikein osaa ottaa niitä vastaan ja menen vähän hämilleni.
Norjalaisethan osaavat ottaa ne hienosti vastaan ja kiittävät nopeasti: "Synes du det? Det var hyggelig - tusen takk, det synes jeg selv også".
Olen asunut jonkin aikaa myös Kreikassa ja Kaliforniassa, joten olen oppinut sentään jotakin, mutta ihan luontevasti en näitä juttuja osaa vieläkään. Muilta se sujuu niin itsestään ja luontevasti.
Harjoittelu jatkuu :)
Ha en riktig så fin uke Hanne!
Mulla on käynyt välillä niin, että tunnen olevani tyly, vaikka en sitä tarkoitakaan. Just vaikkapa tuolla taidekurssilla mun on tosi vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta ja saatan vain mulkaista epäluuloisena jos opettaja kehuu :D. Siihen ei ole yksinkertaisesti tottunut. Ja yhtä vaikeaa on myös kehua muita sillä tavalla norjalaisen innostuneesti. Kyllä mä kehun, mutta suomalaisella tyylillä... Siinä olen joutunut tekemään oikeasti työtä, etten vaikuta ihan omituiselta.
PoistaNuo "Du er så flink!" toteamukset kuuluvat just siihen sarjaan, että pitäisi saada vielä se intonaatio kohdilleen - saattaa muuten kuulostaa vähän lattealta :D.
Mutta ehkä on hyvä, että on edes tietoinen omasta käyttäytymisestään ja myöntää haasteensa - jospa se siitä :D.
Tusen hjertelig takk og en riktig fin uke til deg også!
Ei kai siitä ihan äkkiä luontevaa tule, mutta voi sitä vähän oppia. Jos ottaa sen pelinä? Ja Norjassa onneksi kaikki tietävät jo valmiiksi Pekka-vitseistä, että suomalaiset nyt ovat sellaisia.
VastaaPoistaVoi sitä oppia ja haluankin oppia, koska mielestäni meillä suomalaisilla olisi tässä vähän oppimisen paikka. Arkipäivän ystävällisyys ja positiivisen palautteen antaminen ei todellakaan ole vahingollista kenellekään.
PoistaVaikka toisaalta arvostan myös meidän suomalaisten suoruutta, koska joskus asiat hoituu helpommin kun puhutaan suoraan ja asioiden oikeilla nimillä ilman turhia koukeroita. Täällä kun se asian ydin saattaa toisinaan hukkua jonnekin sinne kohteliaan pyörittelyn uumeniin ja lopulta kaikille on epäselvää, että miten tämä asia nyt oikein menikään :).