Vaikka marraskuu ei ihan lempikuukauteni olekaan, niin onhan näissä sumuisissa aamuissa kyllä oma kauneutensa. Ja toisaalta, mitä pidemmälle syksy etenee, sitä lähempänä ollaan ensi kevättä. Kahden kuukauden kuluttua voi alkaa taas selailemaan siemenluetteloa... Omaa elämänohjettani "elä hetkessä" saattaa olla aika vaikea toteuttaa näin marraskuussa, mutta niin kai niitä elämänohjeita yleensäkin on. Helppoja teoriassa, mutta vaikeita toteuttaa.
Myös blogin kirjoittaminen on tuntunut viime aikoina kovin vaikealta - tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa, vaikka olisihan sitä ihan niin kuin ennenkin. Tämä hiipivä pimeys vaan tuntuu sumentavan ajatuksetkin. Toisaalta en ole blogeja paljon lukenutkaan, saati kirjoitellut facebookiin tai mitään muutakaan - koko some on tuntunut viime aikoina vähän vastenmieliseltä. Netissä liikkuu nykyään niin paljon negatiivista ja suorastaan vastenmielistä kirjoittelua, että se on ikäänkuin saastuttanut mielessäni koko nettimaailman - vaikka eihän se niin oikeasti ole.
Tästä on seurannut se hyvä juttu, että olen lukenut enemmän ihan oikeita kirjoja. Viimeksi viime vuoden Finlandia-voittajan, Jussi Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät". Se oli alkukankeuden jälkeen erinomainen, älykäs, tragikoominen ja viiltävä kuvaus nykymaailmasta ja myös sosiaalisesta mediasta. Ja siitä huolimatta myös erittäin viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi. Itsellä se meinasi jäädä ensimmäisen noin sadan sivun aikana monta kertaa kesken, mutta tempasi sitten totaalisesti mukaansa. Joten ei kannata heti luovuttaa, jos siltä sattuisi tuntumaan. Ei alkukaan huono ole, mutta tarina käynnistyy vähän hitaasti.
Ensi viikolla tähän aikaan olenkin sitten taas nauttimassa Rooman valosta ja lämmöstä, joten tähän tulee nyt sitten taas pieni kirjoitustauko.
Hyvää marraskuuta. Yritetään pysyä kaikesta huolimatta positiivisena - maailmassa on tällä hetkellä ihan liikaa negatiivista energiaa.
Some - ja nettitauot välillä tekevät hyvää - ja jättävät aikaa kaikkeen muuhun elämiseen;)
VastaaPoistaItsekin niitä aina silloin tällöin pidän - ja joka kerran ne ovat olleet vain hyväksi.
Upeaa Rooman lomaa sinulle - ja taitaisin muuttua vihreäksi kateudesta vaan en sittenkään - vihreä ei sovi minulle;)
Vaikka niin facebook kuin bloggaaminenkin ovat muodostuneet tosi tärkeäksi varsinkin ulkomaille muuton jälkeen, niin jokin tässä somessa on sellaista, että välillä tulee totaalinen kyllästyminen. Tässä liikutaan kuitenkin aika pinnallisella tasolla, ja välillä se ei vaan tunnu riittävän.
VastaaPoistaKiitos- Romaan on kiva taas palata. Vietän niin hiljaista eloa täällä maalla, että Rooman loma on tosi tarpeellista vastapainoa aina ajoittain :).
Hyvää matkaa Roomaan :) Ladyn tapaan vähän kateellinen, mutta vihreä muista syistä (voit kurkata blogiin).
VastaaPoistaKauniita sumukuvia olet ottanut ja sumuisen metsän tuoksu tulee miltei tänne asti.
Minä olen (vaihteeksi) sairaslomalla, joten fb:ssa tulee roikuttua liikaakin, vaikka se toisaalta tympiikin. Blogiin nyt vielä löytyy juttua, vaikka aika paljon minä siellä puskissa kuvaan, eli mitään suurta ja uutta ei blogissakaan ole.
No, Roomassa riittää nautittavaa, kuvattavaa ja kirjoitettavaakin :)
Kiitos :). Lähteminen on nykyään vähän työlästä, mutta tiedän kyllä, että perille päästyäni nautin täysillä.
PoistaKyllä mullakin olisi periaatteessa aiiheita, mistä kirjoittaa, mutta ei ole vaan inspiraatiota. En myöskään jaksa oikein lukea blogeja tai ainakaan kommentoida. Mutta tämä nyt on tällainen vaihe - tauko tekee varmaan ihan hyvää.
Koetahan parannella itseäsi - luin viimeisen postauksesi, tosi kurja juttu noiden käsien kanssa.