Reissussa, Mr. Murphy ja minä

Käväistiin Helsingissä Mr. Murphyn kanssa. Viimeksi olin lähdössä kolmisen viikkoa sitten, mutta silloin tulin sairaaksi. Nyt pysyin terveenä, mutta vaikeaa oli nytkin. 

Lähtöpäivän aamuna heräsin onnellisena, koska ei ollut satanut uutta lunta. Pääsisin reissuun tekemättä lumitöitä. No, paitsi että vaikka ei ollut tullut uutta lunta, niin ne vanhat lumet tuolta katolta olivat tulleet alas sopivasti juuri tuohon oven eteen ja edellisenä iltana kaivetulle väylälleni. Eikä ollut tällä kertaa pehmeää puuterilunta. Siitä se lähti. 

Kun pääsin lentokentälle, virkailija ihmetteli, miksi olin tullut niin aikaisin. Olin ostanut liput viiden koneeseen, mutta virkailijan mukaan minulla oli paikka kahdeksan koneeseen. Se viiden koneeseen oleva lippu oli nimittäin ostettu kuukauden päähän eli helmikuun loppuun. Just. Mutta kyllä, minulla oli ehdottomasti paikka iltakoneeseen. Kysyin monta kertaa, miten se voi olla mahdollista. Eivät osanneet selittää, mutta siellä minulla oli paikka. Aattelin, että ehkäpä olen joskus ostanut meno-paluun (on halvempi kuin yhdensuuntainen) ja laittanut paluun summissa sitten tammikulle… Pakko oli uskoa, kun vakuutettiin. Kävipä tuuri!

No menin turvatarkastuksesta läpi, ja vietin aikaani kentällä. Söin, shoppailin tax freestä, lueskelin. Vajaa tunti ennen koneen lähtöä katsoin maihinnousukorttiani tarkemmin, ja yllätys yllätys - se oli täysin eri henkilölle… Sukunimen kolme ensimmäistä kirjainta oli samat. Sukupuolikin oli eri. Sitten yhteys virkailijoihin ja siihen loppui lorviminen.

Tullista läpi ja takaisin lähtöselvitykseen. Ja lentokentällähän nämä etäisyydet ovat melkoisia. Strange things happens sanoi virkailija. Uusi lippu (onneksi kohtuuhintainen), laukku takaisin ruumasta ja toisen henkilön nimiin (!) ostetut tax free ostokset laukkuun ja laukku takaisin ruumaan. Juosten uudestaan turvatarkastuksen läpi (tietenkin vajaa vesipullo laukussa) ja takaisin kentälle. Melkein ryntäsin väärään koneeseen, mutta siinä kohtaa olivat onneksi tarkkoja - eivät päästäneet :). 

Miten mahtoi matka sujua sillä eräällä Mikalla, jonka lipulla ostelin tax freesta…

Helsingissä oli yöllä jäätävän kylmä ja mahtavat taksijonot. Takanani seisova Herra Ulkomaalainen totesi: "I´m so glad, that I don´t live in this country". Ymmärsin oikein hyvin.

Ja paluunhan piti olla eilen lauantaina, mutta onneksi olin tullut vähän skeptiseksi, ja tutkin lipun tarkkaan jo ennen kentälle lähtöä. Onneksi, koska virkailija oli laittanut paluun tietenkin sunnuntaille. Hyvä sikäli, että jäi enemmän aikaa viettää perheen kanssa, mutta huono sikäli, että bussit kulkee sunnuntaisin niin huonosti, että jouduin odottamaan tuolla välillä neljä tuntia. Tai neljä ja puoli, koska se ensimmäinen bussi hajosi juuri, kun täysi bussilastillinen ihmisiä oli ahtautunut sinne tavaroineen. Vaihdettiin sitten bussia, Mr. Murphy ja minä :).

Että sellainen reissu. Monella tavalla oikein hyvä matka vaikka käytännön asiat "vähän" tökkivätkin.  Toivon, että seuralaiseni jatkoi bussilla matkaansa. Nyt kotona onnellisena ja kaivattuna. Kissojen paijaamisesta ei tule loppua.

Valokuvia ei tästä reissusta ole…. vain muistoja :).