sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Reissussa, Mr. Murphy ja minä

Käväistiin Helsingissä Mr. Murphyn kanssa. Viimeksi olin lähdössä kolmisen viikkoa sitten, mutta silloin tulin sairaaksi. Nyt pysyin terveenä, mutta vaikeaa oli nytkin. 

Lähtöpäivän aamuna heräsin onnellisena, koska ei ollut satanut uutta lunta. Pääsisin reissuun tekemättä lumitöitä. No, paitsi että vaikka ei ollut tullut uutta lunta, niin ne vanhat lumet tuolta katolta olivat tulleet alas sopivasti juuri tuohon oven eteen ja edellisenä iltana kaivetulle väylälleni. Eikä ollut tällä kertaa pehmeää puuterilunta. Siitä se lähti. 

Kun pääsin lentokentälle, virkailija ihmetteli, miksi olin tullut niin aikaisin. Olin ostanut liput viiden koneeseen, mutta virkailijan mukaan minulla oli paikka kahdeksan koneeseen. Se viiden koneeseen oleva lippu oli nimittäin ostettu kuukauden päähän eli helmikuun loppuun. Just. Mutta kyllä, minulla oli ehdottomasti paikka iltakoneeseen. Kysyin monta kertaa, miten se voi olla mahdollista. Eivät osanneet selittää, mutta siellä minulla oli paikka. Aattelin, että ehkäpä olen joskus ostanut meno-paluun (on halvempi kuin yhdensuuntainen) ja laittanut paluun summissa sitten tammikulle… Pakko oli uskoa, kun vakuutettiin. Kävipä tuuri!

No menin turvatarkastuksesta läpi, ja vietin aikaani kentällä. Söin, shoppailin tax freestä, lueskelin. Vajaa tunti ennen koneen lähtöä katsoin maihinnousukorttiani tarkemmin, ja yllätys yllätys - se oli täysin eri henkilölle… Sukunimen kolme ensimmäistä kirjainta oli samat. Sukupuolikin oli eri. Sitten yhteys virkailijoihin ja siihen loppui lorviminen.

Tullista läpi ja takaisin lähtöselvitykseen. Ja lentokentällähän nämä etäisyydet ovat melkoisia. Strange things happens sanoi virkailija. Uusi lippu (onneksi kohtuuhintainen), laukku takaisin ruumasta ja toisen henkilön nimiin (!) ostetut tax free ostokset laukkuun ja laukku takaisin ruumaan. Juosten uudestaan turvatarkastuksen läpi (tietenkin vajaa vesipullo laukussa) ja takaisin kentälle. Melkein ryntäsin väärään koneeseen, mutta siinä kohtaa olivat onneksi tarkkoja - eivät päästäneet :). 

Miten mahtoi matka sujua sillä eräällä Mikalla, jonka lipulla ostelin tax freesta…

Helsingissä oli yöllä jäätävän kylmä ja mahtavat taksijonot. Takanani seisova Herra Ulkomaalainen totesi: "I´m so glad, that I don´t live in this country". Ymmärsin oikein hyvin.

Ja paluunhan piti olla eilen lauantaina, mutta onneksi olin tullut vähän skeptiseksi, ja tutkin lipun tarkkaan jo ennen kentälle lähtöä. Onneksi, koska virkailija oli laittanut paluun tietenkin sunnuntaille. Hyvä sikäli, että jäi enemmän aikaa viettää perheen kanssa, mutta huono sikäli, että bussit kulkee sunnuntaisin niin huonosti, että jouduin odottamaan tuolla välillä neljä tuntia. Tai neljä ja puoli, koska se ensimmäinen bussi hajosi juuri, kun täysi bussilastillinen ihmisiä oli ahtautunut sinne tavaroineen. Vaihdettiin sitten bussia, Mr. Murphy ja minä :).

Että sellainen reissu. Monella tavalla oikein hyvä matka vaikka käytännön asiat "vähän" tökkivätkin.  Toivon, että seuralaiseni jatkoi bussilla matkaansa. Nyt kotona onnellisena ja kaivattuna. Kissojen paijaamisesta ei tule loppua.

Valokuvia ei tästä reissusta ole…. vain muistoja :).

12 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika mikä reissu! Onneksi olet nyt kotona! Meetkö sinä sitten taas helmikuussa samanlaiselle reissulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olihan se aika uskomaton reissu. Ja käsittämätöntä, että tuollaista voi yleensäkin tapahtua…

      Tänään ajattelin, että olen jo voiton puolella, mutta sitten ääriään myöten täynnä oleva valdresekspressen hyyttyi Oslon linja-autoasemalle :D.

      Poista
  2. No jopas on ollut Mr. Murphy puuhakas! Ehkä pitää alkaa itsekin lippunsa paremmin tarkistelemaan. Toivottavasti helmikuun lipuilla pääset sitten oikeaan koneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti se helmikuun lippu jää käyttämättä, koska lippua ei voi vaihtaa ja minulle tulee vieraita just silloin - ei oikein kehtaa lähteä itse silloin Suomeen :). Lippu oli onneksi suht halpa, vajaa 60 e menopaluu. Mutta harmittaa tietenkin… No, oma moka siltä osin.

      Poista
  3. Onko tuollainen edes mahdollista?? Toivottavasti tämän vuoden Murphy-kiintiö tuli nyt sitten kerralla täyteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olen vähän miettinyt, että mitäpä jos en olisi huomannut? Olisinko jäänyt "kiinni" siinä portilla vai päässyt Suomeen asti toisen henkilön lipulla? Ja miten tuon toisen henkilön on käynyt? Kuinka monta "samaa henkilöä" oikein voidaan päästää kentälle saati koneeseen? Ja kyseessä oli muuten ystävämme Finnair...

      Kerran aikaisemmin mulla on käynyt niin, että olin menossa Blue1:lla Oulusta Osloon, mutta sairastuin ja jäi meno käyttämättä. Lähdin sitten parannuttuani toisen yhtiön koneella, mutta soitin Blue1:lle ja kysyin, voinko käyttää heidän lipustaan pelkän paluun. Ihmettelivät kysymystäni, koska heidän mukaansa olin Oslossa. Sanoin kyllä olevani edelleen Oulussa, mutta virkailija väitti kivenkovaan vastaan: "Kyllä sinä olet meidän tietojemme mukaan Oslossa" :D. Ja koska olin siis heidän mukaansa Oslossa, saatoin käyttää sen paluulipun ongelmitta...

      Se, mikä herättää ehkä eniten kysymyksiä, on mahdollinen lento-onnettomuus. Mitäs sitten? Nyt olisi onnettomuuteen joutunut kai kaksi samaa henkilöä, mutta minä en olisi ollut joukossa (vaikka olisinkin), ja tuossa jälkimmäisessä tapauksessa olisin ilmeisesti kuollut lento-onnettomuudssa, vaikka todellisuudessa olisin maannut flunssaisena omassa sängyssäni.

      Kenttävirkailija sanoi tuon "strange things happens" siihen malliin, että ilmeiseti näitä kummallsia asioita sattuu enemmänkin… Toivottavasti omalta osaltani Murphy-kiintiö todellakin tuli täyteen :).

      Poista
  4. No huh huh :D hitto mikä reissu, mutta tulipa tehtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mentiin jo sen rajan yli, että ei voinut kuin nauraa. Olo oli epätodellinen - mietin pari kertaa, että näenkö unta vai olenko oikeasti hereillä… :D. Mutta reissu itsessään oli oikein hyvä - matkanteko vaan vähän tökki….

      Poista
  5. OMG. Toivottavasti Mr. Murphy matkustaa niin kauas bussilla, ettei ennätä sun seuraavaan lähtöös mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Toivotaan näin… Onneksi Mr. Murphy järjestää minulle kuitenkin tällaisia elämän kannalta aika pieniä harmeja joista olen aina onnistunut selviytymään ilman sen suurempia kupruja... Ehkäpä Murphy yrittää herätellä minua ja kehoittaa olemaan enemmän valveilla? Mulla kun on taipumusta hajamielisyyteen, haahuiluun ja haaveiluun.

      Poista
  6. "I´m so glad, that I don´t live in this country".

    Auts :) Mutta ymmärrän kyllä minäkin oikein hyvin.

    Itse inhoan lentämistä koska pelkään juuri tuonkaltaisia kommelluksia. Itse se lentely ei hermostuta mutta nuo matkamuodollisuudet ovat aina yhtä stressaavia. Tämä varmaan menisi ohi jos lentäisi useammin mutta tilanne ei tällä minun tahdillani tule muuttumaankaan... Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin sun kohdalla!

    VastaaPoista
  7. Silloin yöllä oli yli kymmenen astetta pakkasta, tosi kova tuuli siihen päälle ja taksijonoa ainakin se sata metriä, joten ymmärsin oikein hyvin ankean ensivaikutelman :D.

    Mulla meni vuosia, että lensin tosi vähän, mutta nyt on tullut hiilijalanjälkeä kartutettua sitten senkin edestä :/. Harvoin tuollaisia kommelluksia sattuu - yleensä kaikki menee ihan sujuvasti. Ja jos osaa edes vähän englantia, niin kyllä ne asiat sitten aina järjestyy :).

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!