perjantai 13. syyskuuta 2013

Niin se kahvila...

Lupasin joskus kirjoittaa siitä maatilakahvilasta. Tai siitä maatilakahvilasta, jota ei tullut. Vielä. Minulla oli kyllä täysin vapaat kädet laittaa se pystyyn, mutta otin lusikan kauniiseen käteen ja totesin että en pysty enkä jaksa. En vielä tänä kesänä. Se vain tuli liian nopeasti. Ja Suomen päässä oli vielä aivan liian monta keskeneräistä asiaa.


Mutta puitteethan ovat olemassa. Meillä oli konfirmaatio ja teatteriviikonloppu. Viime viikonloppuna oli suuri seurue syömässä. Tyytyväinen seurue. Viikon kuluttua on taas teatteria ja hirvenlihahampurilaisia. Sitten ehkä häät ja ennen joulua vielä pikkujoulut tai parit. Julebord, niin kuin täällä sanotaan... eli ei ihan tyhjäkäynnillä. 



Kauppaakaan ei tullut eikä puutarhaa :). Tai tuli puutarha, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa. Salaatit vanhassa pesuvadissa, yrtit ruukuissa, samettikukat puukiulussa. Mutta oikein kukoistavina. Ja tämän tilan pihapiiri on kummasti kaunistunut. Kasvulavat odottavat tuolla tervattuina ensi kesää...





No harmittaako minua? Suuret suunnitelmat jotka eivät toteutuneetkaan? Ei oikeastaan. Tai ehkä vähän, jos menen tuonne ravintolaamme. Mutta näin sen piti nyt mennä. 

Olen ollut aina kova suunnittelemaan ja haaveilemaan ja myös kertonut unelmistani ääneen. Unelmointi ei mene koskaan hukkaan. Ei koskaan. Vaikka jokainen unelma ei toteutuisikaan. Tai yleensä kai aika harvat unelmat toteutuvat - ainakaan ihan sellaisina kuin olet ajatellut tai ihan siinä mittakaavassa kuin olet ajatellut.

Ja sitäpaitsi: kyllähän minä herran tähden elän unelmaani, vaikka sitä maatilakahvilaa ei nyt ollutkaan :).


Eikä ensi kesään ole enää pitkä aika. Se on täällä ennen kuin huomaammekaan. Kärhö taisi luulla että se on jo nyt ja alkoi kukkia uudestaan :). Miten hieno ja pitkä kesä tämä on ollutkaan!

6 kommenttia:

  1. Kaikelle on aikansa - ja hyvää harjoittelua kahvilanpitoon ovat kaikki nuo juhlat, joita järjestätte siellä.
    Upeita syyspäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Olen ajatellut ihan samaa, että kaikki nämä tilaisuudet ovat hyvää harjoittelua. Ja onhan tässä ollut tätä muutakin harjoittelua ihan kaiken suhteen - työnkuvani kun on tokuttoman laaja ja aika usein liikutaan siellä osaamiseni reuna-alueilla :).

      Poista
  2. Unelmia ja haaveita täytyy olla. Ja jotkut sitten toteutuvat.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :). Ja onhan ässä tosiaan aika monta unelmaa toteutunut viime vuosien aikana, joten ei voi valittaa. Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Tulin pitkästä aikaa katsomaan. Ei ole juuri blogeja tullut harrasteltua, joten en ole tännekään kerinnyt, vaikka monesti on ollut suunnitelmissa. Varmasti on sinullakin riittänyt tekemistä kesän mittaan ja hyvällä alullahan tuo kahvilahankekin on, kerta monenlaista tapahtumaakin on luvassa ja jotain jo ollutkin. Sehän on hyvää harjoitusta sitten, jos myöhemmin tulee aloitettua toimintaa isommalla kädellä :) Minussa taitaa olla vähän samaa haaveilijanvikaa ja päässä on monenlaisia suunnitelmia nytkin, jotka odottavat sopivaa hetkeään, mikäli sellaista edes tulee. Sillähän ei tosiaan ole merkitystä, vaikka kaikki haaveet eivät koskaan toteutuisikaan.

    Hyvää syksynjatkoa sinulle! Siellä on varmasti tosi kaunista myös syksyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä paikassa on se huono puoli, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Mitä tahansa voisi alkaa kehittää ja sitten se menee helposti siihen, että ei osaa päättää, mihin energiansa keskittäisi, tai sitä nykäisee vähän sieltä ja vähän täältä ja jutut jäävät sitten puolitiehen. Varmasti vähän tuttu tunne sielläkin. Ja sulla on vielä pieniä lapsiakin :).

      Mutta kuten sanottu, ehkä se on hyvä tässä rauhassa miettiä, mitä sitä alkaa tekemään. Minähän muutin tänne vasta huhtikuussa, joten ei tässä nyt niin hirveän kauan ole vielä mennyt. Ja tekemistä on riittänyt ihan näinkin :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!