sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mäntysuopaa, koivunoksia ja laventelia

Jos jossain vaiheessa elämä meni vähän haaveiluksi, niin nyt ollaan päästy sitten siihen toteutusvaiheeseen ja työpäivät ovat 12 tuntisia, oli arki tai pyhä. Ja välillä kahvilanvetäjän (lukee työsopimuksessa...) täytyy käydä antamassa viidelle hevoselle matokuurit tai kävelyttämässä ruuansulatusvaivoista kärsivää ravuria... miten tämä nyt näin meni? Kaksi hevosta lisää hirnumassa perääni...

No, ensi viikonloppuna täällä järjestetään konfirmaatiojuhlat ja tuo navettaravintola piti saada kuntoon. Kun kyseessä on varmaankin 1700-luvun aikainen rakennus, joka on talven kylmillään, niin siivoaminenkin on aika omanlainen juttu. Eikä käy ihan nopeasti.


Olisin kyllä voinut saada apua tähän urakkaan, mutta halusin tehdä sen yksin. Omassa tahdissa, rauhallisesti. Radiota kuunnellen ja ottaen tilan haltuuni. Tutustuen jokaiseen sopukkaan ja hitaasti rakennuksen kanssa ystävystyen. Samalla suunnitellen tulevaa. 


Käsittelin kellertävät raakapuiset penkit antiikkiharmaalla petsillä. Pesin ikivanhat ikkunat. Toin ikkunoille laventeliruukut. Tiskasin astioita. Huiskin koivuvastalla hämähäkin verkkoja - vanha keino, joka päihittää kirkkaasti kaikki mikrokuitumopit ja tehoimurit, erityisesti kun on vanhasta rakennuksesta kysymys. Mäntysuopaa, koivua ja laventelia. Siinä tämän hetkinen tuoksumaailma.





Ollaan nyt päädytty mielestäni ainoaan oikeaan ratkaisuun, ja pidetään sitä kahvilaa aluksi tässä ravintolatilassa. Välillä kahvila suunniteltiin jo muualle, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Ei ainakaan tänä ensimmäisenä kesänä. Ja tänne mahtuu tarvittaessa se pieni putiikkikin. Ja katsotaan, tuleeko se tänä kesänä vai ehkä ensi vuonna. Tällaiset jutut kannattaa aloittaa kuitenkin hitaasti ja pikkuhiljaa, ei suurella paukkeella ja kiireellä. 



Nyt tämä tila täyttyy kuitenkin ensin viidelläkymmenellä konfirmaatiovieraalla. Naisilla upeat kansallispuvut, bunadit. Puheita, kakkuja ja seurustelua. Arvatenkin naurua. Minä olen valitettavasti toisissa juhlissa. Tai ei mitenkään valitettavasti - siellä minun pitääkin olla ja siellä haluan olla, mutta haluaisin olla täälläkin. Seuraamassa sivusta, että kaikki toimii. Sitä tämä siivous nimittäin tiesi - koen nyt olevani tämän navettaravintolan uusi emäntä. Se, joka hallitsee tiskikoneet, astiat, uunit ja kaiken muun tärkeän. Meistä on tullut ystäviä, navetasta ja minusta. Hiippailen sinne joskus illallakin istumaan ja suunnittelemaan. Minulla kun on tuollainen sopiva vajaan kahdenkymmenen metrin työmatka :).


8 kommenttia:

  1. Kaunis juhlatila on navetasta tullutkin. Ja ymmärrän kyllä, että on vaikea olla sieltä juhlan aikana poissa - mutta tulee vielä monia uusia juhlia, joihin pääset emännöimään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no heti kesäkuun lopussa täällä on iso teatteritapahtuma, johon odotetaan useaa sataa vierasta, ja sitten saan olla mukana ihan tarpeeksi :). Mutta on kiva tietää, että asiat on nyt hallinnassa. Jouduin tänne kylmiltään hommiin jo viime kesänä, ja silloin nämä jutut ei todellakaan olleet vielä hallussa...

      Piti korjata tuohon tekstiin, että koen olevani navettaravintolan uusi emäntä - en koko maatilan. Tekstistä saatoi saada sellaisen käsityksen.

      Poista
  2. Hieno juhlapaikka. Jos et olisi niin kaukana, niin tilattaisiin heti meidän konfirmaatioon muutaman vuoden päästä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ollaan me vähän turhan kaukana vaikka aika lähellä ollaankin :). Tämä on tosiaan hieno juhlapaikka, mutta aika vähän hyödynnetty. Pitäisi varmaan alkaa markkinoimaan siinäkin tarkoituksessa. Tämä olisi loistava paikka pitää myös häät :).

      Poista
  3. Ihana työmatka, ei tarvinne seistä ruuhkissa ja työnkuvakin on mainion monipuolinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ole ruuhkia, eikä tarvite talvella skrapata auton ikkunoita :). Toisaalta saattaa käydä niin kuin tänään, että kesken aamiaisen huomaankin ikkunasta yhden hevosen seisovan ihan väärällä pellolla. Eli ei kun hevosta jahtaamaan (onneksi otin porkkanoita taskuuni) ja sitten aitaa korjaamaan. Ja aamiaista pääsin jatkamaan sitten huomattavan jäähtyneenä. Eli jos olen täällä, olen aina töissä. Mutta ainakaan toistaiseksi se ei haittaa...

      Poista
  4. Unelmatyöpaikka :)
    Missä tuo kahvila muuten ihan tarkkaan ottaen sijaitsee? Jos haluat kertoa tässä julkisesti. Voisi olla kiva pysähdyspaikka, jos satumme kesän aikana autoilemaan Valdresin suunnalla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa julkisesti - ei mitään. Tämä on E16:n varrella suunnilleen Hønefossin ja Fagernesin puolessa välissä. Kylän nimi on Begnadalen. Tai E16:ta pitää poiketa joen toiselle puolelle Austsidevegenille (vanha Oslon tie) Paikan nimi on PIltingsrud gard, E16:ta on ihan kunnon kyltit tänne.

      Nettisivut löytyy www.piltingsrudgard.no

      Ja suosittelen muuten ehdottomasti sitä teatteriviikonloppua silloin kuun lopussa. Tosi hyvää teatteria ja upeassa miljöössä.

      Jos kahvila ei ole auki, niin tarjoan kahvit joka tapauksessa :). Kahvila avataan joskus heinäkuun puolella. Toivottavasti. Välillä tuntuu, että olen vähän yliarvioinut voimavarani :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!