torstai 14. helmikuuta 2013

Ystäviä hädässä

Tämä ystävänpäivä alkoi dramaattisissa merkeissä. Ajoin aamupäivällä kauppaan ja palatessani ajoin noiden hevosystävieni tarhan ohi. Näin, että siellä kaikki ei ollut niin kuin pitää. Yksi hevosista makasi kyljellään maassa kolmen miehen ihmetellessä ympärillä. Käännyin pihaan ja sydäntä kylmäsi. Pelkäsin pahinta.

Kävi ilmi, että siellä makasi Tinden, tuttu edellisen postauksen kuvista. Se makasi kyljellään eikä suostunut nousemaan. Ei tiedetty, kuinka kauan se oli siinä maannut. Ensin sillä oli pää ylhäällä, mutta sitten se laittoi päänsä alas ja huokasi syvään. Olin aivan varma, että se kuolee.. Miehet miettivät, mitä tehdä, soittelivat eläinlääkärille ja minä silittelin sen päätä ja juttelin sille. Yritin kannustaa nousemaan ylös. Se katseli minua väsyneenä ja yritin suojata sen silmiä lumisateelta.

Sitten, yhtäkkiä, kävi vähän kuin Mustassa Orissa :).Tinden päätti nousta ylös. En tiedä, tehosiko houkutteluni vai päättikö se vain itse yrittää. Se ponnisti huojuville jaloilleen ja kävi ilmi, että ongelma oli sen toisessa takajalassa - se ei aluksi varannut sille ollenkaan. Se oli myös ihan kankea kylmästä maattuaan lumessa ties kuinka kauan.

Sain talutettua sen talliin ja siinä kävi ilmi, että jalka ei ole ainakaan murtunut. Luojan kiitos. Sitten tuli eläinlääkäri ja ongelmaksi paljastui kavio - ilmeisesti kaviopaise. Se voi olla tosi kipeä, mutta ennuste on onneksi aika hyvä. Tinden sai kipupiikin ja jotain muuta lääkettä ja vaikutti olevan ihan tyytyväinen syödessään heinää tallissa villaloimi päällään. Kultainen, hieno Tinden! Itkettää kun vain ajattelee, miten huonosti olisi voinut käydä.

Kävin nyt illalla vielä tarkistuskäynnillä. Nyt se vaikutti olevan ainoastaan seurankipeä, koska se on eristetty muista hevosista. Tepasteli turpa kiinni selässäni ja hirnui perääni kun kävin hakemassa sille lisää heinää. Jalka vähän kipeä, mutta se ei ontunut enää kovin pahasti. Menen aamulla taas katsomaan. Pidetään peukkuja, että Tinden paranee!
 
Mr. Murphy on ollut taas kylässä. Yleensä tuolla ei tapahdu mitään erityistä, mutta kun talon isäntä yrittää lomailla ja hevosia hoitaa paikan "isännöitsijä", hevoset ensin karkaavat ja sitten yksi sairastuu ja meinaa kuolla. Käy sääliksi molempia miehiä.
 
Itsekin olen nyt tosi väsynyt. Säikähdin kunnolla ystäväni puolesta.
 
Hevoseton mies on huoleton mies! Tiedän sen, mutta taidan itsekin olla nyt pääsemättömissä näistä kavereista. Ei minulla mitään virallista velvoitetta ole, mutta ystävyys velvoittaa. Ystäviä ei jätetä.
 
Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Huolehtikaa toisistanne joka päivä - niin ihmisystävistä kuin eläinystävistä!
 
 
 

Lisäys 15.2. Tiedoksi kiinnostuneille: Tinden voi hyvin - on lääkekuurilla seuraavat viisi päivää. Spruuutalla nieluun kahta eri sorttia. Ak. vastaa lääkkeen annosta. Aikaisempaa lääkintäkokemusta on kissoista, mutta ei kai se sen kummempaa ole? Vähän isompi pää? :D

4 kommenttia:

  1. Voi pikkuista. Toivon pikaista paranemista hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän terveiset:). Toivotaan tosiaan, nuori ja niin hieno hevonen! Mutta eiköhän se siitä :)

      Poista
  2. Voi toista! Eläinten sairastaessa tulee niin usein vähän epätoivoinen olo. Monesti on vaan pitänyt luottaa eläinlääkäriin ja hänen neuvoihinsa. Eläin kun ei itse voi sanoa mikä on hätänä ja missä vaiheessa toipuminen mahdollisesti on.

    Hyvää toipumista sinun eläinystävällesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se, kun meilläkään ei ollut alkuksi mitään käsitystä, mikä sillä oikein oli vikana. Epäiltiin ähkyä tai suolitukosta. Ja tuollaista 600 kiloista hevosta ei niin vaan siirrellä tai nosteta ylös jos se ei itse halua/pysty nousemaan. Onneksi se päätti nousta.

      Avasi myös vähän silmiäni sen suhteen, että noinkin suurella eläimellä on loppujen lopuksi hyvin ohut elämänlanka... se on pienestä kiinni. Mutta illalla kaikki vaikutti olevan ok - lähden kohta taas katsomaan tilannetta.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!