lauantai 14. tammikuuta 2017

Hevostenhoitopesti




Mulla on taas tällainen vuorokauden eläintehoitopesti, kun isäntäväki on poissa. Piti olla helppo juttu. Hevoset ulos ja hevoset sisään, heiniä ja vettä eteen. Kissoille ja koirille ruokaa. Mutta kuten jostain kumman syystä näissä tilanteissa usein käy, tulikin eläinlääkärikeikka, joka melkein päätyi toisen hevosen lopettamiseen. Nyt se onneksi syö tallissa aika virkkuna heinää, mutta tilanne oli vakava, ja näyttää siltä, että Stjerne-kulta alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Luojan kiitos se ei kuitenkaan tapahtunut vielä tänään ja mun ollessa yksin kotona. Tai siis toivottavasti - isäntäväki palaa vasta huomenna.

Muuten hevosten kanssa touhuaminen on kyllä suoranainen ilo, varsinkin kun mulla oli tuolla tallissa kaksi pikku apulaista, jotka sinkoilevat siellä pitkin seiniä ja käyvät välillä lämmittelemässä hevosten selässä. Nyt tuoksun mukavasti hevoselle ja kroppaa kivistelee veden kantamisen ja lannan luomisen jäljiltä. Väsyttäisi, mutta vielä pitää tehdä talliin ainakin muutama tarkistuskäynti ja toivoa, että Stjernen tilanne pysyy hyvänä. Helliä ja paijata sitä, ja tehdä parhaansa, että nämä sen pitkän elämän viimeiset päivät on mahdollisimman mukavia.

Hevoseton mies on huoleton mies. 

4 kommenttia:

  1. Näyttää ne toistenkin hevoset aiheuttavan huolia... Hyvä kun pahemmalta vältyttiin! Apulainen näyttää erittäin pätevältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sellainen kummallinen taika, että tällaiset asiat tapahtuu yleensä aina silloin, kun omistaja on poissa. Niin se oli siellä edellisessäkin paikassa.

      Olin aika varma, että tämä oli nyt tässä, kun yritin riimusta kiskoa pellolla silmät puoliummessa istuvaa hevosta pystyyn. Mutta nousi se sieltä ja päätti, että ei vielä haluakaan kuolla ja alkoi syömään ja juomaan :). Nyt se voi ihan hyvin, mutta katsotaan kuinka kauan. Varmaan jokin ratkaisu pitäisi omistajien tehdä, mutta se on ihan hirveän vaikea paikka :(.

      Apulainen (tai apulaiset) näytti päteviltä, mutta sydän kylmänä olin niidenkin kanssa kun ne on vielä niin pikkusia, mutta reviiri tuntui olevan jo aika iso ja hirvikoiran kita aika lähellä... No mutta hengissä selvittiin taas kaikki :).

      Poista
  2. Hyvä, että piristyi vielä tällä kertaa. Vaikea paikka, voin vain kuvitella.

    Meillä eläimet ovat sairastuneet aina viikonloppuisin ja päivystävä eläinlääkäri on kallis ja vaikea tavoittaa. Koiralla on nyt vakuutus, mutta kissalla ei.

    Voikaahan hyvin koko porukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on mullakin. Omatkin eläimet sairastuu yleensä aina viikonloppuna, mutta noiden "vieraiden" eläinten kanssa se on vielä hankalampaa. Mutta just nyt kaikki on hyvin - pitää nauttia siitä :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!