Näin loppuvuodesta tulee aina tarve katsoa vähän menneeseen. Mites se vuosi oikein menikään ja mitä tuli tehtyä? Päiväkirjan puutteessa blogi tarjoaa tähän oivan apuvälineen. Yleensä olen vain lukenut menneen vuoden postaukset läpi, mutta nyt keräsin ne minulle tärkeimmät jutut omaan postaukseensa. Lisäilin sinne tarvittaessa vähän selvennyksiä, ne on sulkeissa ja kursivoituna. Olkaapa hyvät :).
TAMMIKUU
5.1. "Vielä ennen joulua revin suurin piirtein hiuksiani, kun kaikki tuntui olevan umpisolmussa ja tosi raskasta, ja hups vaan, muutamaa viikkoa myöhemmin kaikki on yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. Välillä kyllä tuntuu, että tuolla yläkerrassa joku järjestelee näitä palikoita naureskellen partaansa. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seuraavaksi..." (tapahtui paljon ihan muutamassa päivässä: uusi työ, tieto muutosta ja uuden kodin löytyminen)
16.1. "Koska ei koti ole riippuvainen seinistä eikä oikein mistään ulkoisesta. Koti on lopultakin mielessä. Koti on se paikka, jossa on turvallista ja hyvä olla." (vanhasta kodista irtautuminen osoittautui yllättävän helpoksi)
20.1. "Pakkanen paukkuu edelleen, mutta kuten sanottu, tämä on vain viivytystaistelua :). Aurinko nousee ja talvi muuttuu vähitellen kevääksi. Chilit pitäisi jo kylvää..."
29.1. "Nähtäväksi jää, suostuuko se (Lille Venn) itse sinne palaamaan. Jospa siellä olisi joku navettakissan paikka auki... asioilla on tapana järjestyä"
HELMIKUU
2.2. "Välillä jo ajattelin, että tässäkö tämä seikkailu nyt oli, mutta ei tämä vielä tähän pääty. Eikä blogikaan ihan heti taida loppua, vaikka välillä jo sitäkin uumoilin."
8.2. "Mielenkiintoista on se, mitä oikein olen mukanani kuljettanut. Olen tehnyt sen nimittäin ihan asiaa miettimättä ja aika impulsiivisesti. Mukaan on toistaiseksi lähtenyt:
- Maalaustarvikkeet ja taulupohjat
- Kirjat
- Viherkasvit
- Vanhat valokuvat"
( kun kuljettelin ensimmäisiä muuttolaatikoita uuteen kotiin)
14.2. "Mitä tekisinkään ilman ystäviäni? Joskus ystävyys merkitsee konkreettisia tekoja, joskus hyviä neuvoja ja joskus vain kuuntelua. Puolin ja toisin. Joskus pelkkä tieto siitä, että ystävät ovat olemassa riittää." ( välillä meinasi uupumus iskeä ja ystävät olivat kultaa kalliimpia)
MAALISKUU
4.3. "Uusi koti on edelleen enemmän ja vähemmän kaaoksessa, mutta tuntuu turvalliselta ja omalta. Oma olokin tuntuu kevyemmältä ja on helppoa taas hengittää. Oli korkea aika siirtyä eteenpäin."
"Miten yksi puolivilli kissa voikin jättää sellaisen jäljen sydämeen? Miten paljon sen poissaolo herättää huolta? Ja miten sen ehdoton luottamus voi tuntua sielussa saakka?" (huoli Lille Venistä painoi)
6.3. "Muutenkin elo tässä uudessa kodissa tuntuu päivä päivältä paremmalta ja olo levolliselta. Hirveästä muuttoruljanssista huolimatta tunnen itseni pirteämmäksi kuin aikoihin. Henkinen stressi väsytti paljon enemmän kuin tämä viime aikainen fyysinen ponnistelu."
"Tässähän kävi nyt sitten niin, että ajeltiin viime viikko Lille Venin kanssa edestakaisin tämän ja entisen kodin väliä. Siellä se istui auton takapenkillä kiltisti. Tai oikeastaan ajeltiin toiseen suuntaan, toiseen suuntaan se juoksi itse."
"En kyllä ollut suunnitellut kolmea kissaa, en todellakaan. Minähän olen koiraihminen, herranjestas! Mutta joskus meiltä ei vain kysytä :)." (Lille Venn muutti meille asumaan ja siitä tuli sisäkissa)
15.3. "Takana pitkä talvi, joka laittoi koko elämän aika lailla ympäri ja uusiksi. Jotkut asiat jäivät taakse, mutta ne tärkeimmät säilyvät ja tilalle tuli paljon uutta, josta ei vielä puoli vuotta sitten ollut aavistustakaan."
"Jos joskus, niin nyt pitää ottaa hetkestä kiinni. Nämä kevätaamut ovat täällä taas vain hetken."
HUHTIKUU
2.4. "Muuttoprosessi kaikkineen on vaatinut veronsa ja vointi on ollut vähän hutera. Ensin oli niskat niin jumissa, että päänsärystä ei meinannut tulla loppua, ja sitten iski vielä flunssa. Nyt flunssa alkaa olla selätetty ja energiaakin ihan eri tavalla."
6.4. Kevät pakottaa liikkeelle, vaikka pilvet roikkuisivat raskaina. Synkkä taivas ei pysty hiljentämään lintujen laulua, veden kohinaa ja sulavan maan tuoksuja. Välillä aurinko tulee esille ja lämmittää kasvoja kuin parhaina kesäpäivinä.
10.4. "Eilen sain kuulla senkin, että "kun nyt sitten asut täällä", niin ajateltiin ostaa tytölle hevonen. Tai oikeastaan kaksi. "Että voit sitten auttaa". Eli tänne tulee kaksi dølehevosta :). Surullista kyllä, kyseessä ei ole entiset ystäväni (ainakaan toistaiseksi), mutta ei sitäkään tiedä. Minulla on tunne, että sitäkään tarinaa ei ole kirjoitettu vielä loppuun. Mutta joka tapauksessa elämässäni tulee olemaan taas hevosia. Nopeammin kuin arvasinkaan. Perhe on nimittäin tänään hevosenostomatkalla."
13.4. "No niin. Hups vaan ja täällä on kaksi hevosta. Jo 17-vuotias, mutta aika säpäkkä tamma Stjerne (Tähti), ja toisena vanha tuttuni Blesen - kuinka ollakaan. Vähän aavistelinkin. Hevoset tuli tänne pikavauhtia sunnuntaina, ja vasta sitten lähdettiin ostamaan välineitä ja korjaamaan aitaa :)."
"Elämä ei tuo mukanaan aina sitä mitä haluamme, vaan usein sellaista, mitä tarvitsemme. Syystä tai toisesta. Ja hevosilla näyttäisi olevan minulle vielä jotain tärkeää opetettavaa. Ja kissoilla :)."
TOUKOKUU
10.5. "Yhtään suoranaista yhteenottoa ei ole ollut - kiitos Lille Venin vikkelien jalkojen, hyvän itsetunnon ja leppoisan luonteen. Ivarkin ihan selvästi haluaisi itselleen ystävän, mutta kun se ei vielä oikein osaa. Onneksi se on kuitenkin löytänyt itselleen loistavan opettajan. Ehkä tämä on elinikäisen ystävyyden alku :)." (kissat harjoitteli yhteiseloa)
14.5. "Mutta jos ette ole sitä vielä tehneet, niin menkää metsään. Illalla tai aamulla - ihan sama. Nämä hennon vihreät päivät kiitävät ohi niin nopeasti."
22.5. "Metsässä ollaan kaikki aistit hereillä: nähdään, kuullaan, haistetaan, maistetaan ja kosketetaan. Aistitaan tuuli iholla, havaitaan kasvien erilaiset tuoksut, yksittäisen lehden liike, kuullaan puiden suhina ja veden äänet. Ollaan läsnä. Ei suoriteta eikä mietitä muita. Ei oteta valokuvia eikä jaeta sosiaalisessa mediassa." "Me ollaan hoidettu metsää, eikä olla ihan ymmärretty, että metsä voisikin hoitaa meitä. Ja tehdä sen paljon paremmin kuin mitä me hoidamme sitä."
24.5. "Pieniä ovat porkkanan siemenet aina, mutta tuolla pelolla porkkanan siemen tuntuu vielä aika paljon pienemmältä ja tarvitaan paljon uskoa, toivoa ja rakkautta, että tuolla jaksaa kyykkiä :D." (olin perustamassa kasvimaata pellon laitaan)
KESÄKUU
25.6. "Nettipaasto teki sikäli hyvää, että tuli luettua ihan oikeita kirjoja ja elämä rauhoittui muutenkin, mulla kun televisiokin toimii ainoastaan netin kautta." (netti oli poikki kokonaiset kolme viikkoa)
HEINÄKUU
7.7. "Kun kysyin loman loputtua, mikä oli ollut parasta, sain vähän yllättävänkin vastauksen. Parasta oli ollut, kun sai seisoa niin lähellä hevosta ja koskettaa sitä. Katsoa sitä silmiin ja kohdata noissa suurissa silmissä ihan samanlainen sielu, kuin itsellä on." (minulla oli vieraita Suomesta)
9.7. "Voin vakuuttaa, että tuonne jää kaikki ahdistukset, alakulot, levottomuudet, eksistentiaaliset kriisit, hermostuneisuudet ja kaikki sellainen turha, millä me ihmiset nyt itseämme aina kiusaamme. Hengitys tasaantuu, mieli rauhoittuu ja elämä tuntuu taas hyvältä." (hevoset oli taas siirtyneet kesälaitumelle ja minä tietenkin perässä hyttysöljyineni )
"Ihan parhaita terapeutteja nämä. Hevoset, metsä, hiljaisuus ja tyyni järven pinta."
12.7. "Ne tuli pahvilaatikossa - kahdeksan kanaa samassa pienessä laatikossa. Ei ihme, että ne viettivät viisi ensimmäistä päivää hiirenhiljaa ja kylki kyljessä orrellaan. Odottivat varmaan mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu. Tai sitten ne olivat viettäneet siihenastisen elämänsä tiukassa supussa, eivätkä pystyneet hahmottamaan tyhjää tilaa ympärillään." ( tästä voisi vetää hyvän aasinsillan meihin ihmisiinkin...)
13.7. "Ymmärrän olevani etuoikeutettu, että olen saanut ja saan edelleen kokea sellaista läheisyyttä ystävyyttä näiden hevosten kanssa. Tunsin taas kerran lähes täydellistä onnea ja palaset loksahtivat paikoilleen. Jotenkin vaan kaikki oli hetken niin selvää, vaikka oma mieleni tekee koko ajan parhaansa sekoittaakseen tätä pakkaa." (kun istuin nukkuvan Blesenin pää sylissäni)
24.7. "Hetkittäin sitä aina turtuu näihin maisemiin, mutta sitten tulee tällaisia iltoja. Ei sille tunteelle löydy edes sanoja."
31.7. "Jos tästä kesästä meinaa nauttia, niin se on tehtävä nyt. Tänään. Ei kannata odottaa sitä kunnon kesän alkamista, vaan on lähdettävä liikkeelle. Koskaan ei nimittäin aika kulu niin nopeasti kuin sohvalla istuessa ja miettiessä, että mitähän sitä tekisi vai tekisikö vasta huomenna."
ELOKUU
Elämä jatkui, vaikka blogi ei päivittynyt yli kuukauteen... miksiköhän? En muista...
SYYSKUU
11.9. "Lopultakin saatiin myös kaksi vanhaa tuttua, Juni ja Tinden, sieltä edellisestä paikasta kesän viettoon samalle kesälaitumelle ja vanha lauma ainakin osittain kasaan. Yhteinen kesäloma jäi vähän lyhyeksi, mutta nämä pojat, Blesen ja Tinden, ottivat siitä kaiken ilon irti ja vanhoja ystävyyden siteitä on lujitettu oikein urakalla. Majakka ja perävaunu."
13.9. "Vapaa aamu ja hidas aamiainen. Aurinko paistaa matalalta ja luo puiden lehvistöjen välistä pitkiä, tuulen mukana hiljaa liikkuvia varjoja huoneeseen. Radiosta tulee niin kaunista klassista, että jopa Ivar siirtyy lähemmäksi sitä kuuntelemaan. Joskus sitä vaan tuntee itsensä niin älyttömän onnelliseksi ihan ilman mitään erityistä syytä. Vaikka kaikki on ihan niin kuin eilenkin." (johtui varmaan vähän siitä, että kaikki neljä hevosta oli hetken täällä omassa pihassa)
25.9. "Nyt Blesenillä on ikävä ja se hirnuu perääni. Minä kun taidan olla ainoa, joka ihan oikeasti ymmärtää Blesenin ja Tindenin ystävyyden laadun. Mutta sellaista on hevosen elämä - niiltä ei paljon kysellä. Eikä tässä tapauksessa minultakaan." (kaksi hevosista, Tinden ja Juni, joutuivat suruksemme palaamaan entiseen kotiinsa...)
LOKAKUU
9.10. "Näin oman syntymäpäivän jälkimainingeissa tuntuu joskus samalta. Elämässä on niin paljon kaikkea, mitä haluaisi vielä tehdä ja kokea, mutta aikaa on rajallinen määrä. Tuli taas hetkellinen paniikki. Ystäväni kysyi, että mitä et muka voi enää tehdä. Totesin, että en ainakaan voi ottaa enää papukaijaa, ne kun elävät niin vanhaksi. Pienet on murheet, totesi ystäväni. Ja tuo kaikki ehtiminen on lopultakin vain illuusiota, koska eihän meillä oikeasti ole kuin tämä hetki. Olimme sitten minkä ikäisiä tahansa."
"Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa tuo on ottaa yleiseksi elämänasenteeksi. Jättää suunnittelu ja odotukset vähemmälle ja antaa tilaa magialle. Antaa intuition johdattaa, ja katsoa mitä siitä syntyy. Aina voi aloittaa uudestaan. Ihan jokainen hetki." (tällaisia ajatuksia maalauskurssin herättämänä)
12.10. "Syksy. Aamulla työmatkalla oli niin kaunista, että meinasi tulla itku ihan vaan siitä kauneudesta. Mutta tuulessa tuntee jo lähestyvän talven ja lumen. Eräänä aamuna, ihan pian, vuorten rinteillä näkyy jo valkoista. Sieltä se valuu sitten vähitellen alas laaksoon, kunnes yhtenä aamuna voit lukea kissan jäljet lumessa. Niin se on joka vuosi"
14.10. "Tänään on vapaapäivä ja aloin tässä aamukahvia juodessa lukemaan omia vanhoja blogikirjoituksiani. Yksi tärkeimpiä juttuja tässä blogin pitämisessä kun on se päiväkirja-aspekti. Viime syksy oli monella tavalla tosi rankka, mutta ei sitä paljon kirjoituksistani huomaa."
MARRASKUU
4.11. "Aamuvarhainen herätys painaa silmäluomia ja nyt on hyvä nukahtaa ulkoa kantautuvaan italialaiseen puheensorinaan, kirkonkellojen soittoon ja lähiravintolan astioiden kilinään. Ette arvaakaan miten mukavalta se tuntuu kaiken maalaiselämän jälkeen. Ja viikon kuluttua on taas hyvä palata pohjoisen hiljaisuuteen." (olin päässyt taas vuosittaiselle matkalle Roomaan)
16.11. "Olen palannut Norjaan. Istun täällä sisällä ja mielialat vaihtelee onnen tunteista lähes jäätäviin epätoivon hetkiin, kun joka puolella leijuva jäinen sumu on tarttumassa kiinni mielestäni. Rooman värit, tuoksut, äänet ja joka puolella virtaava elämä on vaihtunut valkoiseen harmauteen ja hiljaisuuteen" (oli säiden puolesta aika tyly kotiinpaluu...)
"Mutta juuri kun alan vaipua ahdistukseen, laskeutuu onnellisen kissan pehmeä tassu käsivarrelleni. Ne kun ei mieti tällaisia, vaan elämä on tässä ja nyt. Ja kaikki se, mitä olen juuri nähnyt ja kokenut, virtaa edelleen sisälläni. Rooma on edelleen olemassa siellä jossain, aurinko paistaa tuolla sumun takana ja vuoretkin ilmestyvät taas joku päivä näkyviin, ja sitten taas muistan, miksi oikein asunkaan juuri täällä. Siihen pitää vain luottaa ja tarttua niihin asioihin, jotka tuntuvat hyvältä."
23.11. "Edelleen muistutan itseäni siitä, että pitää vain oppia nauttimaan talvesta, ja lopettaa jupiseminen asioista, joille ei voi mitään. Ainakaan jos täällä haluaa asua, ja haluanhan minä. Niinpä lopetin sisällä murjottamisen ja lähdin umpihankilenkille pelloille ja metsään ihmettelemään tuota ihan erityistä marraskuun valoa." ( juu, en ole edelleenkään talvi-ihminen - tiukkaa tekee aina tuo talven tulo)
JOULUKUU
10.12. "Eletään sitä aikaa vuodesta, että aurinko paistaa enää tuonne vuoren rinteille, mutta me täällä alhaalla jäädään varjoon, ja se valo mikä tulee tänne asti, heijastuu pilvistä. Ihan pian kuitenkin vuosi taas keikahtaa vähän niin kuin kevään puolelle ja valo alkaa lisääntymään. Lukuunottamatta niitä paria viikkoa loman jälkeen, kun pimeys tuntui ihan nujertavalta, tämä syksy on mennyt oikeastaan tosi nopeasti ja helposti."
***
Paljon taas tapahtui vuoden aikana, laidasta laitaan, hyvää ja huonoa. Tunteet vaihteli syvistä onnen tunteista, ilon ja tylsistymisen kautta uupumukseen ja lähes epätoivon hetkiin - niin kuin elämässä kai kuuluukin. Hyvää ja huonoa, mutta menneenä vuonna itselläni kuitenkin aika hyvässä suhteessa, ja nyt on hyvä suunnata katse tulevaan.
Toivon tulevaksi vuodeksi meille kaikille tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voi, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Hyvää alkavaa vuotta 2017!
