Korpit kertoivat, että on kevät!

Se on kuulkaa kevät. Ainakin jos korpeilta kysytään ja mehän kysytään. Ovat sellaisia optimisteja, vaikka maineensa onkin vähän huono. Lurittelivat tänään jo hyvin keväisellä nuotilla. Ja kevään kunniaksi ostin myös ensimmäisen viherkasvin. Aika hyvin piti pakata, että sain sen elävänä ja paleltumatta kotiin :). Nyt se on asettunut tuollaiseen härpäkkeeseen, joka löytyi tuolta vanhan päärakennuksen kellarista. Ajattelin tehdä siitä jonkin sortin seinäamppelin, mutta vaatii vielä vähän säätöä. Kiva esine kuitenkin. Tietääkö joku, mihin tuollaista on käytetty?

Kasvi taitaa olla jonkin sortin muratti. Muratti on kasvi, jonka olen onnistunut poikkeuksetta saamaan hengiltä, vaikka en ihan onneton viherpeukalo olekaan, mutta yrittänyttä ei laiteta... Pidän nimittäin murateista, vaikka tuottavat kuulemma huonoa onnea nekin, sanoo joku, niin kuin korpitkin. Minä pidän kuitenkin molemmista, enkä usko moiseen. En usko eläinten tai kasvien pahuuteen - kyllä se on ihan me ihmiset, jotka annamme niille kaikenlaisia merkityksiä.

Kevätfiiliksiä vähän häiritsee tuo 15 asteen pakkanen ja kipakka tuuli päälle, mutta kaikkea ei voi saada.  Ja tuolta vuorten välistä aurinko jo melkein pilkisti tänään… valaisi vuoren rinteet. Ehkä huomenna ensimmäiset säteet tulevat pihaan asti? Viimeistään ylihuomenna?

Nyt on hevosilla reilusti yöheinää, että tarkenevat. Syövät sitä tuolla taivaallisen taskulampun valossa.  Pannari tuli just uunista. Meinaa olla nälkä, koska unohdin tänään tehdä ruokaa… se on se suurin ongelma painonhallinnassani: en muista laittaa ruokaa, enkä syödä kunnolla ja yhtäkkiä on ilta. Sitten on pakko tehdä vaikkapa pannari, että jaksaa aamuun ja saa nukuttua… Ei olenkaan hyvä juttu. Syökää säännöllisesti ja monipuolisesti ihan tavallista ruokaa - se on paras tapa pitää paino kurissa. Itsekin lupaan yrittää. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, talvisia päiviä ja lisääntyvää valoa!

Hyvä renki, huono isäntä

Saman otavan alla on nyt sitten facebookissa. Ainakin kokeeksi. Löytyy toistaiseksi ihan hakemalla nimellä "Saman otavan alla". Tulee sitten linkit tuohon sivuunkin, kun saan ne toimimaan. Erittäin hyvistä ja (lähes) aukottomista ohjeista huolimatta joku vielä mättää :). Mutta pikkuhiljaa. Muille bloggareille tiedoksi, että Pink Bubble- blogista löytyy helppotajuisia ohjeita varmaankin kaikkiin vastaantuleviin ongelmiin. Suosittelen!

Mutta facebookissa ollaan, ainakin toistaiseksi, tervetuloa tykkäämään kaikki siellä majailevat! Sisältönä ovat tietenkin nämä postaukset, mutta ehkä myös lyhyitä päivityksiä ja kuvia tämän blogin ulkopuolelta, ehkä jotain mielenkiitoisia linkkejä - saa nähdä. Mutta ytimenä on tämä blogi, ja tarkoituksena luoda yksi uusi tapa seurata tätä blogia. Jos sinne syntyy jotain laajempia juttuja blogin ulkopuolelta, niin voin siirtää niitä sitten tänne päin - kai se niinkin voi toimia :). Tämä sen takia, että tiedän, että monet eivät ole facebookissa, enkä halua ketään sinne painostaakaan.

Mutta te, jotka ette ole facebookissa, teille tiedoksi, että sinne voi kirjautua ihan perustiedoillaan, ilman kuvia ja laatimatta mitään erityistä omaa profiilia. Se mahdollistaa tällaisten ryhmien seuraamisen, koska facebookissa on tarjolla  myös paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä, mainittakoon vaikkapa paikalliset ostetaan- myydään - vaihdetaan ryhmät. Siellä ei tarvitse kertoilla omasta elämästään, jakaa mitään tai ottaa edes yhtään kaveria. Se on ihan ok. Saattaa jopa olla, että facebook ihan siinä alkuperäisessä tarkoituksessaan alkaa olla tiensä päässä - sen verran monet ovat siihen kyllästyneet, ja koko ajan tulee muita mielenkiintoisia juttuja.

Itselleni fb on ollut aika tärkeä varsinkin nyt ulkomaille muuton jälkeen, koska fakta on, että kaikkien kanssa ei tule soiteltua - ei, vaikka haluaisi. Ei yksinkertaisesti ehdi. Henkilökohtaisilla sivuillani olen pitänyt "kaverimäärän" aika pienenä, alle sadassa ja siinäkin on vähän liikaa. 

Mutta summa summarum: tämä sosiaalinen media, some, on tosi kiehtova juttu. Niin blogit, facebook,  twitter, instagram, pinterest kuin lukuisat muutkin. Kivaa, hyödyllistä mutta koukuttavaa. Ja näissä piilee myös vaara: siinä saattaa jäädä oikea elämä elämättä, oikeat kohtaamiset kohtaamatta ja tärkeät hetket elämättä, jos mielessä pyörii vain se, että tämä hetki pitää ikuistaa ja saada jaettua jossain sosiaalisessa mediassa. Eli hyvä renki, mutta erittäin huono isäntä. 

Olen itse hyvä esimerkki näistä vaaroista: minäkin istun nyt tässä koneen ääressä, vaikka ulkona on pitkästä aikaa hieno ulkoilukeli. Niinpä laitan ulkoilukamppeet päälle ja lähden ilahduttamaan Ajaxia ja Zaloa pienellä lenkillä - niillä kun ei ole facbookia tuolla häkissään :). Ja loppuun vielä video, joka pysäytti ainakin minut. Paradoksaalista kyllä, näin sen facebookissa :).

Hevosten yö

Usein myöhään illalla, melkein yöllä, menen vielä ulos hengittämään raitista ilmaa Olen tainnut kertoa  sen ennenkin. Joskus menen myös hevosten luo. Niin tänäänkin. Kissa numero viisi, lainsuojaton, seuranani. Uusi lumi ja sumun takaa pilkistelevä puolikuu teki pilkkopimeästä hieman vähemmän pimeän. Lumi ja pakkanen teki myös liukkaasta vähän vähemmän liukkaan.

Yöllisessä vierailussa ulkona asuvien hevosten luo on jotain tosi maagista, vähän pelottavaakin. En tiedä mikä sen aiheuttaa.  Yöllä eletään hevosten valtakunnassa, missä ihmisten lait eivät päde ja eikä siellä toimita näköaistin varassa. 

Ensin pimeästä kuuluvat äänet. Hengitys, liikahtelu, hiljainen pärskähtely. Sitten kavioiden ääni, ja vähitellen pimeydestä ilmestyy tummia hahmoja. Alussa on kuitenkin ihan mahdotonta sanoa, kuka on kuka. Sitten nuuskitaan ja haistellaan, kuunnellaan ja tunnustellaan. Minulla on tunne, että saavun johonkin salaseuran kokoukseen ja hevoset toimivat portinvartijoina. Olen ehdottoman tervetullut, mutta ulkopuolinen. Tunnen olevani täysin hevosten armoilla, koska ne toimivat niin paljon paremmin pimeässä. Olen yöllä se heikompi osapuoli, vaikka tiedän toki, että myös se päivällä tuntemani vahvuus on vain illuusiota.

Pimeässä joutuu päästämään irti hallinnan tunteesta, luottamaan ja käyttämään muita aistejaan - myös sitä kuudetta, ja siirtymään jotenkin aivan eri tasolle. Ystäväni hevoset eivät minua kuitenkaan pelota, niihin voin luottaa. 

On niin uskomattoman maagista seistä pimeässä viiden mustan hevosen ympäröimänä! Niin maagista, pelottavaa ja hienoa! Se on aivan toinen maailma. Hevosten salainen, yöllinen maailma jossa on taatusti läsnä myös keijut, menninkäiset ja tontut. Enkelit ja peikot. Haltijat ja maahiset. 

Viilailua flunssaisena jäätikön keskellä

Taas vähän eteenpäin… vai taaksepäin tämän blogin muokkailun kanssa?? Osaan olla sellainen viilaaja, että loppua ei tule, jos en laita muokkailuille välillä pistettä. Joten ehkä tämä blogi näyttää nyt vähän aikaa tältä. Otetaan vinkkejä vastaan, jos on jotain ihan pielessä. Tuossa vähän aikaa sitten toivoin lisää väriä elämään, ja päädyin sitten tällaiseen kovin harmaaseen ratkaisuun…. mutta yritän tuoda sitä väriä sitten kuvilla…. Täällä kotona on nyt enemmän väriä, niin ei sitä joka paikkaan riitä :).

Kello on kolme yöllä, mutta ei nukuta, koska olen nukkunut pitkin päivää flunssaisena sohvalla. Minun pitäisi nimittäin olla nyt Suomessa lomalla, mutta piti siirtää matkaa tämän taudin takia… sekin vielä.

Ulkona on edelleen lämpöasteita, mutta pihan jääkerros ei ole edelleenkään sulanut. Onneksi lopultakin saapui raudat kenkiin, niin että jotain positiivista. Pääsee viemään roskat ja hakemaan postin, jos ei nyt ihan lenkille vielä uskallakaan...

Ei vaan, ensi viikolle on luvattu pakkasta ja lunta - jospa sitä palattaisiin sitten normaaliin päiväjärjestykseen näiden kelien suhteen. Ehdittäisiin vähän nauttia talvesta ennen kevättä. 

Paprikat ja chilit pitäisi kuulemma jo istuttaa ??!!??

Laitan tähän vielä loppukevennykseksi kuvia tasan vuoden takaa. Silloin talvi näytti kauniimmat kasvonsa. Ja aurinkokin palasi ensimmäisiä kertoja vuorten takaa ainakin tuonne naapuritilan pellolle! Huomenna on luvattu kaunis päivä, jospa se kurkistaisi jo tännekin…

Nyt hyvää yötä! Palataan asiaan :).

Siirtyminen vuoteen 2014

Uuden vuoden kunniaksi luin läpi kaikki omat kirjoitukseni viime vuodelta. Yksi tämän bloggaamisen tarkoituksistahan on pitää myös itselleen jonkinlaista päiväkirjaa.

Isoja juttuja tapahtui, hyviä asioita ja sitten niitä ikäviä ja raskaita juttuja, niin kuin elämään kuuluu. Suunnitelmat ja unelmat olivat suuria, mutta aika moni juttu jäi totetumatta. Olen kuitenkin oppinut yhden asian tässä viimeisten vuosien aikana: mikäli ne omat suunnitelmat eivät ole ihan synkassa sen "suuremman suunnitelman" kanssa (uskon sellaiseen), niin sitten menee hankalaksi. Olen menneisyydessä hakannut päätäni seinään yhden jos toisenkin asian kanssa. Olen saanut ehkä sisukkuudella vietyä tahtoni läpi vain huomatakseni, että olen väärässä paikassa. Asioiden eteen pitää tehdä töitä ja olla sinnikäs, mutta samalla kuunnella itseään ja seurata merkkejä hyvin herkällä korvalla ja vaistolla. Sisukkuuden ja jääräpäisyyden ero kun on hiuksenhieno.

Mutta joskus huomaa olevansa mukana elämän virrassa ja silloin mitä ihmeellisemmät asiat vain loksahtavat paikoilleen. Itse pitää tietenkin tehdä päätös, mutta sitten universumi tulee ja antaa tukensa ja suoranaisia ihmeitä tapahtuu. Itselleni tämä koko Norjaan muutto oli sellainen juttu. Asiat vain loksahtelivat paikoilleen ja yritin pysyä vauhdissa mukana. Nyt olen päätynyt tilanteeseen, johon en ikinä kuvitellut päätyväni.

Vaikka viime vuoteen mahtui paljon hienoja kuvia, niin halusin valita sieltä oikeastaan vain yhden. Valinta oli itse asiassa tosi helppo. Se oli se kuva, jota katsoessa alkoi taas itkettää, koska se on se kaikkein suurin ja minulle merkityksellisin juttu viime vuodelta.

Hevoset. Pistin aika kauan hanttiin tätä hevosjuttua. Ajattelin, että en osaa enkä pysty. Minulla ei ole tarvittavia hevosmiestaitoja. Vastuu viidestä hevosesta tuntui hirveän suurelta. Mutta eipä tässä ole ollut paljon vastaansanomista. Hevoset valitsivat minut. Olen tuntenut usein riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että en ole paljon ratsastellut. Mutta sekin on tapahtunut tarkoituksella. Vielä ei ole ollut sen aika, mutta se tulee kyllä. Tällaiset asiat vievät aikaa, vaikka me ihmiset haluaisimme kiirehtiä.

"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."

Tuntuu, että olen oivaltanut tosi suuria juttuja ihan viime aikoina. Ymmärrän olevani tosi etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus seurata hevoslaumaa, joka elää hyvin paljon keskenään ja hyvin luonnonmukaisesti. Laumaa, jossa on tiukka  hierarkia ja jokaisella oma rooli. Olen etuoikeutettu, koska saan olla mukana tuon lauman elämässä. Ystävänä, huoltajana ja turvana. Olen oivaltanut, että ei se ole ihminen, joka kuiskailee hevoselle, vaan hevonen, joka kuiskailee ihmiselle. Meillä on niin paljon enemmän opittavaa hevosilta kuin päinvastoin. Teen virheitä, mutta hevoset antavat anteeksi. Opettavat kärsivällisesti. Ja tällä matkalla opin eniten itsestäni. Ah, olen niin äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja näistä suurista ystävistäni!

"They carried us around on their backs for centuries waiting for us to notice that they aren’t here just to help us evolve in terms of mastering nature and moving around the planet. They are actually waiting for us to get to the point where we are ready to evolve to a higher level of consciousness and awareness." Stormy May

Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, en vielä tiedä. Hevoset kulkevat toivottavasti rinnallani edelleen. Se nähdään sitten vuoden kuluttua. 

Toivon teille kaikille hyvää ja merkityksellistä vuotta 2014, ja kiitän siitä, että olette kulkeneet vierelläni! Tovotan myös teidät uudemmat lukijani tervetulleeksi. Kommentoikaa ja ottakaa kantaa - jokainen viesti lukijalta ilahduttaa kovasti!

ps. tämä blogin muokkaus on edelleen kesken - nettiyhteydet ovat olleet tosi huonot viime päivinä. Mutta pikkuhiljaa...