Kaamoksen kauneutta

Eletään sitä aikaa vuodesta, että aurinko paistaa enää tuonne vuoren rinteille, mutta me täällä alhaalla jäädään varjoon, ja se valo mikä tulee tänne asti, heijastuu pilvistä. Ihan pian kuitenkin vuosi taas keikahtaa vähän niin kuin kevään puolelle ja valo alkaa lisääntymään. Lukuunottamatta niitä paria viikkoa loman jälkeen, kun pimeys tuntui ihan nujertavalta, tämä syksy on mennyt oikeastaan tosi nopeasti ja helposti. Ja kaunis on tämä kaamoskin - otin kuvat tänään käydessäni kävelyllä.

Nyt näyttäisi vähän siltä, että vietän joulun täällä, vaikka vähän olen vielä kahden vaiheilla.  Olen kuitenkin aloittanut joulusiivouksen keittiön kaapeista sillä seurauksella, että kaapit ovat järjestyksessä, mutta keittiö muuten ihan kaaoksessa - kuinkas muuten. Eikä vaan keittiö, vaan koko muukin asunto. 

Olen ostanut ja jo lukenutkin KonMarin (googlaa, jos et tiedä mikä se on), mutta en ole vielä saanut aikaiseksi testata kyseistä menetelmää. Vaikka mua nauratti ihan älyttömästi sitä lukiessa, niin uskon kuitenkin, että menetelmässä voi olla vinha perä, ja minä jos kuka, olisin otollinen koekaniini. Tuskailin taas tänään, että miten voi yhdellä ihmisellä olla niin paljon tavaraa, jotka menevät koko ajan sekaisin. Olen ihan tehokas siivoamaan, mutta vielä tehokkaampi sotkemaan. Arggh.

Nyt ei muuta. Pitää kirjoittaa ihan oma postauksensa noista kissoista - täällä kun elellään nykyään aika tasapainoisessa kolmen kissan taloudessa.

Mukavaa joulunalusaikaa!