tiistai 27. toukokuuta 2014

Tanssii hevosen kanssa






Illalla viimeisenä, jalat väsyneenä, piti vielä ottaa pätkä aitalankaa mukaan ja kävellä hevosten tarhan perimmäiseen nurkkaan korjaamaan aitaa. Olin sattumalta huomannut, että se on totaalisen poikki ja katki, ja hevosilla on periaattessa ollut vapaus lähteä reissuun ties kuinka kauan. Mutta eivät ole lähteneet, vaikka niiden polku kulkee tuon aukon vierestä. Raahustaessani iltakymmeneltä niiden tarhan poikki, lähti Tinden seuraamaan minua turpa selässäni kiinni, niin kuin ne usein tekevät. Matkalla seuraan liittyi myös Blesen. Kaksi silmäparia seurasi tarkkaan aidankorjausta aivan lähietäisyydeltä, noin 20 sentin päästä :). 

Paluumatkalla sama juttu. Tinden käveli perässäni taas turpa kiinni selässäni kuin liimattuna. Kävelin samassa tahdissa mutta aloin mutkitella, ja hevonen seurasi. Kävelin ympyröitä ja hevonen seurasi.  Se liikkui pehmeästi, seuraten jokaista liikettäni kuin noiduttuna. Nopeutin tahtia ja hidastin tahtia ja hevonen seurasi kaula kaarella. Se oli kuin tanssia kesäyössä. Tinden oli kuin hypnoosissa, mutta ei se ollut. Kun pysähdyin, se laittoin päänsä olkapäälleni ja halasi pitkään. Tänään aamulla näin sen katseesta, että jotain oli muuttunut. Ystävyytemme oli siirtynyt jollekin uudelle tasolle. 

Ihmeellisimmät ja hienoimmat hetket tulevat usein aivan odottamatta, silloin kuin niitä vähitellen odottaa.  Olen niin äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta jakaa elämääni näiden hienojen, hienojen olentojen kanssa. Niin nöyrän kiitollinen!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihana hevonen ( ja sen ihanat kaverit ), ihana kesä, ihana elämä - vaikka välillä vähän väsyttääkin :)

      Poista
  2. Hevoset on niin parhaita. Vuosia sitten koin ihanan hetken, kun tulin töistä noin klo 23 illalla ja en ollut ehtinyt hevoseni luokse viikkoon. Aloitin sitten kuitenkin lomituksen siinä illalla ns. oikeiden töiden jälkeen ja menin vielä pimeässä tarkistamaan laitumelle hevosten vedet ja sieltä lauman keskeltä oma hevoseni tunki syliini. Se oli niin ihana, kun olisi halunnut vain halailla, kun ei oltu nähty viikkoon. Siellä yön pimeydessä ja kaikkien muiden hevosten keskellä. Ne on kyllä parhaita hetkiä :) Vaikkakaan elämä heppani kanssa ei ole aina niin harmonista, onpa tuo minut kerran ihan tarkoituksella heittänyt alas selästäänkin. Mutta välillä sitten on taas niitä hetkiä, joihin aika voisi pysähtyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näidenkin kanssa se todellisuus on usein sitä, että ne laittaa kaikki neljää jalkaa maahan ja kieltäytyvät liikkumasta ja 700 kiloa on vaikea siirtää väkisin… olen sitäkin kiireessä yrittänyt :D. Nyt Tinden taisi näytää minulle, mikä on mahdollista ja miten temppu tehdään oikein. Ne "mystiset" hetket tapahtuvat usein muuten myöhään illalla ja hämärissä. Ihan kuin hevoset siirtyisivät jollekin eri tasolle yön ajaksi. Hienoja hetkiä!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No en todellakaan, mutta sain käsityksen siitä, millaista olisi olla hestehviskeren ja mikä on mahdollista. Nyt tietää mikä on mahdollista :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!