sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Hevosten välisestä ystävyydestä



Hetken sain olla onnellinen, kun kaikki neljä hevosta olivat täällä ihan kotipihalla. Vielä onnellisempia olivat tietenkin hevoset, kun lauma oli kasassa. Pojilla, Tindenillä ja Blesenillä, oli vaan vähän liiankin hauskaa ja täällä hypittiin aitojen yli ja järjestettiin omia ex-tempore laukkakilpailuja tuolla pellolla, joten kaksi ylimääräistä saivat menolipun kotiinsa aika pian. Moinen meno oli näille ei vielä niin kovin kokeneille hevosihmisille vähän liikaa. Yritin kertoa, että ei tämä nyt niin vaarallista ole - pitävät vain vähän hauskaa, mutta ei auttanut.

Yhden karkailusession aikana täällä oli naapurin kymmenvuotias poika ratsastustunnilla. Ratsastuksesta ei tullut tietenkään mitään, kun siinä pyöri ylimääräisiä irtohevosia ympärillä. Jälkeenpäin tuo poika totesi kuitenkin haltioituneena, että "Pilasivat kyllä mun ratsastustunnin, mutta voi kun saisin oman hevosen. Se on suurin unelmani!". Oikeaa hevosmiestä ei pieni kaaos haitannut.

Nyt Blesenillä on ikävä ja se hirnuu perääni. Minä kun taidan olla ainoa, joka ihan oikeasti ymmärtää Blesenin ja Tindenin ystävyyden laadun. Mutta sellaista on hevosen elämä - niiltä ei paljon kysellä. Eikä tässä tapauksessa minultakaan. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Näitä aamuja



Vapaa aamu ja hidas aamiainen. Aurinko paistaa matalalta ja luo puiden lehvistöjen välistä pitkiä, tuulen mukana hiljaa liikkuvia varjoja huoneeseen. Radiosta tulee niin kaunista klassista, että jopa Ivar siirtyy lähemmäksi sitä kuuntelemaan. Joskus sitä vaan tuntee itsensä niin älyttömän onnelliseksi ihan ilman mitään erityistä syytä. Vaikka kaikki on ihan niin kuin eilenkin. 

Ja muistinko kertoa, että kaikki neljä hevosta ovatkin nyt täällä. Ainakin kaksi viikkoa. Yritin vihjata, että neljä hevosta olisi niin sopiva määrä - näyttävät niin kauniilta tuolla laitumella (kuvaan mahtui vain kolme). Isäntäväkeä vähän hymyilytti.

Tänään ohjelmassa ainakin hevosten silittelyä ja sitten vähän taiteiluakin uusilla väreillä ja uudella tekniikalla. Joten aika hyvä päivä tulossa varmaankin. Ainakin se tuntuu hyvältä juuri nyt ja muustahan emme voi oikeastaan tietää.

Toivon hyviä hetkiä teillekin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hevosuutisia






Lopultakin saatiin myös kaksi vanhaa tuttua, Juni ja Tinden, sieltä edellisestä paikasta kesän viettoon samalle kesälaitumelle ja vanha lauma ainakin osittain kasaan. Yhteinen kesäloma jäi vähän lyhyeksi, mutta nämä pojat, Blesen ja Tinden, ottivat siitä kaiken ilon irti ja vanhoja ystävyyden siteitä on lujitettu oikein urakalla. Majakka ja perävaunu.

Hevoset solmivat ystävyyssuhteita ihan siinä missä ihmisetkin, ja toisaalta voivat olla myös solmimatta - kaikki hevoset eivät tule toimeen keskenään. Mutta aika kylmästi niitä heitellään paikasta toiseen, laumoja hajotetaan ja ystäviä erotetaan. Vanha tamma Stjerne, joka ostettiin tänne lasten ratsuksi, paljastui 21-vuotiaaksi (se myytiin tänne 17-vuotiaana...). Se oli elellyt edellisessä paikassa lähes koko ikänsä, mutta yhtäkkiä se napattiin viimeisiksi vuosiksi eroon ystävistään. Täällä sen on hyvä olla, mutta silti olen lukevinani sen silmistä surua ja ikävää.

Tänään loppuu hevosten kesäloma ja ne tuodaan takaisin kotiin. Blesen ja Stjerne tänne, Tinden ja Juni sinne entiseen kotiin. Onneksi eivät ole kovin kaukana toisistaan, joten pääsevät ainakin tapaamaan toisiaan. Viimeistään ensi kesänä. Joka on täällä ennen kuin huomataankaan :).

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Puutarhauutisia






Tulipa pitkä tauko - pahoittelen. Täällä kaikki kuitenkin ihan mallillaan meillä kaikilla. Tiiviimpi työrupeama vain vei mehut, enkä halunnut ottaa bloggaamisesta stressiä - se kun ei ole tämän tarkoitus. 

Tässä vähän mallia kasvimaasta, jonka kanssa olen noudattanut tänä vuonna ns. vapaata kasvatusta. Toisin sanoen ollut tosi laiska. Esimerkki siitä, että ei se aina ole niin justiinsa puutarhahoidossakaan, vaikka mummini varmaan saisi sätkyn tämän kasvimaan nähdessään. Ja varmaan äitikin. 

Olen kastellut ainoastaan uusia kylvöksiä ihan silloin alussa, kitkenyt läpi kai kaksi kertaa, ehkä kolme. Jäi nokkosvedet tekemättä ja kompostimultasäkki ostamatta. Esikasvatuksetkin suurelta osin. Lykkäsin vaan kurpitsantaimet ihan tavalliseen multaan, vaikka siinä vaiheessa oli jo nähtävissä, että maa ei ollut kummoista - se kasvoi lähinnä sammalta. Samettiruusut kylvin suoraan maahan, en ehtinyt esikasvatella. Lehtikaalin taimet ostin puutarhamyymälästä. Ehkä se fiksuin veto oli, että koko viljelys oli tosi pitkään harson alla, joten se selvisi kylmästä alkukesästä ja niistä miljoonista kaalikärpäsistä. Vuokraisännän viljelykset eivät nimittäin olleet ihan yhtä onnekkaita ja vaikutan taas varsinaiselta viherpeukalolta omine viljelyksineni.

Mutta niin vain kävi, että Äiti-maa piti huolen lopusta. Olen saanut tuolta salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja nyt jopa kesäkurpitsat. Puhumattakaan noista samettiruusuista, joista tuli upeat. Olen kiitollinen ja lupaan olla ensi kesänä vähän ahkerampi. Olenkin oikein tyytyväinen, varsinkin kun muistaa lähtötilanteen :).



Hyvää syksyn alkua, yritän vähän aktivoitua tämän bloginkin kanssa. Kyllä mulla juttua riittäisi, kun vain saisi sen tänne koneelle :). 

Ps. Tuosta samettiruususta: kyseessä on linnétagetes "Burning embers", se on vanha ruotsalainen kulttuuriperintökasvi 1920-luvulta.  Helppo ja upea. Siemeniä saa tilattua ainakin Impectasta. Suosittelen!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ajan kulku




Taas vierähti viikko, en tajua. Aika menee niin älyttömän nopeasti. Mulla oli tuolla kaapissa purkillinen vitamiineja, jotka on jäänyt syömättä. Just katsoin, että niissä on vielä käyttöaikaa jäljellä, ja kun tänään katsoin uudestaan, että paljonko sitä vielä oli, niin ne oli mennyt vanhaksi 2013! Mihin se kolme vuotta katosi???

Tämä kesäkin on kohta mennyt. Tai riippuu toki vähän syksystä, mutta tässä eräänä aamuna oli kyllä jo niin syksyn kuulautta ilmassa, että alkoi vähän ahdistaa. Jos tästä kesästä meinaa nauttia, niin se on tehtävä nyt. Tänään. Ei kannata odottaa sitä kunnon kesän alkamista, vaan on lähdettävä liikkeelle. Koskaan ei nimittäin aika kulu niin nopeasti kuin sohvalla istuessa ja miettiessä, että mitähän sitä tekisi vai tekisikö vasta huomenna.

Ja niinpä riuhtaisin itseni ylös, lähdin metsään lenkille ja törmäsin lähes ensi metreillä niihin kanttarelleihin, joita olen täällä jo neljä vuotta metsästänyt. Kävelin tunnin tosi reippaasti, paluumatkalla keräsin kanttarellit fleecen sisään, söin vatsan täyteen mustikoita ja metsämansikoita ja kävin rapsuttamassa hevoset. 

Laskut on edelleen maksamatta ja pyykit pesemättä, mutta ne ehtii. Pyörähdän tässä vielä kasvimaatarkastuksella, niin tämä oli lopulta oikein hyvä kesäpäivä.  Ja bloginkin sain päivitettyä.
TallennaTallenna