Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin metsän ihmeellisestä vaikutuksesta: metsässä liikkuminen mm. vähentää stressiä, laskee verenpainetta, kohottaa mielialaa ja lisää vastustuskykyä. Tällaisia vaikutuksia saa aikaan jo ihan sellainen "tavallinen" samoilu ja metsässä tai luonnossa liikkuminen.
Japanilaiset ovat vieneet tämän vielä astetta pidemmälle, ja sieltä tulee käsite shinrin yoku, forest bathing eli suomeksi metsäkylpy. Japanissa metsässä olemisesta on kehitetty erityinen terapiamuoto, johon voi saada lääkäriltä lähetteen. Ja kaikki perustuu siis ihan tutkimukseen.
Metsäkylvyssä yhdistetään mindfulness ja metsässä oleminen. Metsässä ollaan kaikki aistit hereillä: nähdään, kuullaan, haistetaan, maistetaan ja kosketetaan. Aistitaan tuuli iholla, havaitaan kasvien erilaiset tuoksut, yksittäisen lehden liike, kuullaan puiden suhina ja veden äänet. Ollaan läsnä. Ei suoriteta eikä mietitä muita. Ei oteta valokuvia eikä jaeta sosiaalisessa mediassa.
Metsäkylvyssä yhtenä olennaisena osana on myös puiden erittämät haihtuvat yhdisteet, fytonsidit., joilla näyttää olevan erilaisia antimikrobisia ominaisuuksia. Aiheesta voit lukea lisää vaikkapa täältä. Tällaisena sateisena, keväisenä iltana noihin yhdisteisiin on helppo uskoa: metsän tuoksu oli suorastaan huumaava.
Meillä täällä pohjolassa metsä on jotenkin niin tuttu, että sitä ei ole osattu ihan arvostaa omana itsenään. Me pidetään itseämme metsän ja metsässä liikkumisen asiantuntijoina, mutta ollaanko me sitä oikeasti? Kun metsästä on puhuttu, siihen on liittynyt yleensä jokin hyötynäkökohta: metsästys, marjastus, kuntoilu tai metsätalous. Me ollaan hoidettu metsää, eikä olla ihan ymmärretty, että metsä voisikin hoitaa meitä. Ja tehdä sen paljon paremmin kuin mitä me hoidamme sitä.
Ihan nyt viime aikoina, on yhtäkkiä saanut lukea uutisia siitä, kuinka puilla on sosiaaliset verkostot ja ne auttavat kavereitaan, tai nyt viimeksi siitä, kuinka puut nukkuvat öisin. Olen aika varma, että puilla ja muilla kasveilla on myös paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, joita emme vielä edes ymmärrä tai pysty tieteellisesti tutkimaan.
Shinrin yokusta tai metsäkylvystä löytyy paljon juttuja ihan googlaamalla. Yhdet hienot nettisivut aiheesta löytyy täältä (englanniksi).
Lopuksi viiden minuutin metsäkylpy videon välityksellä. Nauttikaa. Ja menkää sinne metsään :).
Oih, just näitä metsäjuttuja olen miettinyt pari viimeistä vuotta! Ihan mikä tahansa metsä on kyllä <3
VastaaPoistaTai ainakin melkein mikä tahansa metsä on <3. Sellaiset tehohoidetut, kasvatetut metsätalousmetsät, jossa puita on yhtä lajia ja kaikki ne samanikäisiä ja -kokoisia, ovat vähän surullisia. Suomessa sellaisia on liikaa.
PoistaYritän muistaa olla kiitollinen ihan joka päivä, että tässä ihan lähipiirissä on vanhoja metsiä, jossa vanhat puut ovat tulleet tiensä päähän kunniakkaasti ja jossa löytyy kaikkia lajeja ja kaiken ikäisinä. Norjassa kun nämä haastavat olosuhteet onneksi vähän rajoittavat metsien hyödyntämistä ja vanhoja metsiä on ainakin tällä seudulla paljon.
Pohjimmiltaan metsäkylvyissäkin on kyse luontosuhteen palauttamisesta. Se on nykyihmiseltä kadoksissa.
VastaaPoistaIhan totta. Olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja olla osa luontoa - vähän kliseitä, mutta monelta totaalisen kadoksissa. Uskon siihen, että metsällä ja luonnolla yleensäkin olisi meille vielä hirveän paljon enemmän annettavaa (ei riistettävää), mutta olemme hukanneet kyvyn ottaa vastaan.
PoistaJoskus tällaiset aika itsestään selvät asiat täytyy pukea vähän uusiin vaatteisiin, jotta nykyihminen saadaan kiinnostumaan. Vähän surullista ja vähän koomistakin, mutta toisaalta hienoa, että metsä aletaan nähdä taas muunakin kuin puutavarana.
Kiitos! Tämä oli ihana! (Hailuodossa tänään +22!)
PoistaTeillä on siellä ihan kesä! Täälläkin pitäisi nyt pikkuhiljaa lämmetä - vaikka jostain syystä itse olen nauttinut näistä sateisista päivistä tosi paljon - kevään tuoksut moninkertaistuvat :).
PoistaMeillä ihan tavallista todeta arkena että näytät ihan siltä että vkl mennään mettään :)
VastaaPoistaMetsällä todellakin on rauhoittava vaikutus, sen olen todennut itsekin. Suomessa useammassakin paikassa ihan metsän lähellä asuneena nykyisin joskus harmittaa, että metsään päästäkseen pitää ensin autoilla jonnekin. Ja sitten siellä metsässä on usein tungosta ja melua. Minä olen saanut vaikutelman, että norjalaisilla (ainakaan täällä) ei ole samanlaista metsäsuhdetta kuin suomalaisilla.
VastaaPoistaVarmaan ihan totta, että ainakin noin keskimäärin norjalaiset suhtautuvat metsään vähän eri tavalla - toki poikkeuksiakin on. Täällä monet (varsinkin naiset) ihmettelevät, kuinka uskallan liikkua metsässä yksin!? Enkä edes samoile missään erämaissa, vaan ihan näissä tutuissa lähimetsissä. Olen tosi onnekas kyllä näiden metsien suhteen, käytännössä ne alkavat lähes kotiovelta. Mutta minkä kauppojen valikoimissa häviää, niin sen metsissä voittaa :D.
PoistaToisaalta täältä löytyy ihan eri tavalla ihania vanhoja metsiä kuin Suomessa, siellä kun metsät on nykyään tehohoidettu usein aika hengettömiksi. Kun laskeutuu Helsinki Vantaalle ja katsoo niitä metsiä ylhäältä päin, niin kyllä siellä puut ovat kumman samankokoisia ja kasvavat siisteissä riveissä.
Hieno terapianuoto ja erittäin paljon käytetty Suomessakin kautta aikojen. Lääkärin lähetettä tuskin täällä saa, mutta ilmaista terapiaa on runsaasti tarjolla. Mindfulness yhdistettynä metsään kuulostaa erinomaiselta hyvänolon lähteeltä. Itsekin usein liikun metsässä hyötynäkökulma edellä. Saalis voi olla marjoja, sieniä tai kuvia. Mutta kulkemalla vain havaitsemassa, katsomassa ja kuulemassa, saavuttaa toisenlaisen tilan.
VastaaPoista