Kuvituksena viimesyksyisessä kuvasarjassa poseeraa Lille Venn - se kun tuntuu olevan kovasti monen huolenaiheena. Se lähtee mukaani, mutta koska se on ulkokissa ja kissat kulkevat vähän omia polkujaan, sen lopullinen kohtalo on paitsi sen omissa, niin myös korkeamman kädessä. Teen kuitenkin kaikkeni, että se ymmärtäisi jäädä tuonne uuteen paikkaan ja että se siinä pihassa pyörivä "irtokissa" ei olisi juuri se sama, joka on Lille Venin aikoinaan ajanut tiehensä. Ei voi kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. On mulla tosin sotasuunnitelma, joka alkaa tässä hahmottua pikkuhiljaa.
Muuten muutto on edistynyt niin, että "uusi" koti on nyt puunattu ja kuurattu siinä määrin kuin mahdollista on, vuokrasopimus on taskussa ja monet käytännön asiat järjestyksessä. Varsinaista muuttokuormaa en ole vielä vienyt, mutta napannut aina jotain kainalooni ja vienyt mukanani.
Mielenkiintoista on se, mitä oikein olen mukanani kuljettanut. Olen tehnyt sen nimittäin ihan asiaa miettimättä ja aika impulsiivisesti. Mukaan on toistaiseksi lähtenyt:
- Maalaustarvikkeet ja taulupohjat
- Kirjat
- Viherkasvit
- Vanhat valokuvat
Aloin tässä miettiä, että ehkäpä se kertoo jotain niistä asioista, jotka ovat elämässäni oikeasti tärkeitä? Löytyisikö noista ne onnellisen elämän avaimet? Jos tässä yhteydessä mietitään siis näitä aineellisia juttuja.
Nyt olenkin sitten miettinyt ihan aktiivisesti sitä, että mitä veisin seuraavaksi? Mikä olisi seuraavaksi tärkeintä? Ja aika paljon on sellaista tavaraa, joiden olen vain luullut olevan tärkeää, mutta jotka voisin oikeastaan jättää ihan hyvin jälkeeni.
Kannattaa kokeilla. Jos voisi ottaa mukaansa vain vaikkapa kymmenen tavaraa, mitkä ne olisivat?
Mielenkiintoista!
VastaaPoistaKun muutimme tänne toissa keväänä, ensin tuotiin tyhjä pakastin ja muutamia omenapuun taimia... Meillä on käytännöllinen isäntä. Omenapuut voivat kyllä olla utopiaa... (Kissa on kyllä hirmuisen itsenäinen elukka, tekee mitä tahtoo ja kulkee omia polkujaan. Sanotaan, että se myös putoaa aina jaloilleen.)syd terv Riitta
Itse en vielä tässä vaiheessa ole ehtinyt ajatella käytännöllisesti, napannut vaan kainaloon, mitä mieleen on juolahtanut. Tai no kirjojen muutto oli vähän sellainen käytännöllinen juttu. Inhoan niiden raahaamista eniten ja ajattelin, että jos kuskaan niitä kassi kerrallaan, niin se menee vähän niin kuin huomaamatta ja niin se menikin. Muutama kirja vielä jäljellä. Kirjoista ensimmäisenä lähti muuten puutarhakirjat.
PoistaKissat on niin itsenäisiä, että ei niitä paljon voi määräillä. Itse se lopulta päättää, missä haluaa asua, vaikka minä tekisin mitä. Ja varsinkin kun en voi ottaa sitä sisälle näiden omien kissojeni takia. Tai nimenomaan Ivarin takia, Ines sen varmaan sulattaisikin.
Katselen tv:stä tosinaan tv-sarjaa Mitt bittelille hjem, jossa ihmiset muuttavat pieniin taloihin ja joutuvat uuden asumismuodon vuoksi luopumaan suurimmasta osasta irtaimistoaan. Mielenkiintoista katsoa, miten paljon turhaa meillä kaikilla onkaan.
VastaaPoistaKissat ovat kyllä omituisia kulkijoita. Meillä oli täällä jo hädän hetket käsillä, kun kollivanhus viikko sitten sairasti, ei syönyt, ei juonut, nukkui vain. Lopulta se nousi jaloilleen, halusi ulos, eikä halunnut enää sisälle. Vaikuttaa nyt paremmalta kaikin puolin, mutta eläinlääkärille en olisi saanut vietyä, kun ei enää antanut ottaa itseään kiinni. Vanha ukkohan tuo on ja omituinen siksikin.
Onnea muuttopuuhien jatkamiseen!
Kun olen tässä nyt selkä vääränä raahannut tuota tavaraa uudelle asunnolle, niin monta kertaa olen kyllä ajatellut, että tässä ei ole MITÄÄN järkeä. Aika iso osa tavaroista on sellaisia, joita en ole edes nähnyt tämän kolmen vuoden aikana...
PoistaKissat on kyllä omanlaisiaan. Tiedän aika montakin tapausta, että vanha kissa on eräänä päivä vain kävellyt pois, eikä koskaan enää palannut :(.
Luulen, että tänä Lille Venin kanssa ei olisi ongelmia, mutta kun siellä pyörii se toinen kissa ja kissat ovat reviiristään niin tarkkoja. Ei voi kuin yrittää tehdä tälle selväksi, missä asun ja toivoa sitten parasta. Säälittää ihan hirveästi, kun se pyörii muuttotouhuissa koko ajan jaloissani ja ihmettelee....