perjantai 6. tammikuuta 2017

Hei me kuluttajat





Luin joulun aikana (taas kerran) Eija Wagerin kirjaa "Paluumuuttajan päiväkirja" (2008). Eija Wagerhan on toimittaja, joka yli kolmenkymmenen  Italian vuoden jälkeen palasi Suomeen, osti pientilan ja siirsi eläimensä Italiasta Suomeen. Suomi oli muuttunut ja usean ulkomailla asutun vuoden jälkeen sitä saa aika hyvää perspektiiviä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. 

Wager kirjoittaa teräviä huomioita siitä, kuinka hänen poissaolonsa aikana Suomesta oli tullut kulutusyhteiskunta ja kansalaisista kuluttajia. Asukkaat olivat muuttuneet asiakkaiksi. Suomessa myytiin palveluja, mutta ei palveltu, oli holhousta mutta ei huolenpitoa. Liiketalouden käsitteet ja suhteet olivat hiipineet liiketaloudesta kaikkeen muuhunkin elämään. No, tilanne ei ole ainakaan parantunut kirjan julkaisemisen jälkeen, ja varsinkaan tämän nykyisen hallituksen aikana. Milloin ihan kaikesta tuli oikein bisnestä?

Luulen, että toisinaan jotkin ilmiöt täytyy viedä jotenkin sinne ääripisteeseen, ennen kuin ihmisten silmät alkavat avautua. Ja uskon, että sellainen suurempi yhteiskunnallinen muutos lähtee aina alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin, vaikka meille niin mielellään uskotellaan. Meille syötetään ulkoapäin sitä, minkälaista elämää meidän pitäisi elää ja mitä on hyvä elämä. Kuinka meidän pitäisi kuluttaa, jotta saadaan aikaan jatkuvaa kasvua ja hyvinvointia. Mutta kenelle sitä hyvinvointia tässä nykymaailmassa oikein taotaan? Aika moni nimittäin tuntuu jäävän sen ulkopuolelle? Eikä nekään, jotka onnistuvat luomaan itselleen taloudellista menestystä, tunnu oikein olevan onnellisia, kun ei siitä hyvinvoinnista oikein jaksa tai ehdi siinä oravanpyörässä nauttia. Mutta jonkinlainen muutos on varmaan käynnistymässä. Ainakin haluan uskoa niin.

No mutta mitäs jos me ei tyydytäkään kuluttajan ja asiakkaan rooliin, vaan ryhdytäänkin suoraan tuottajiksi? Siis ihan niin kuin mummit tai isomummit teki. Joskus pyörän joutuu nimittäin keksimään uudestaan.


Kysyn itseltäni aika usein, että mitä oikein on hyvä elämä? Mikä on tarpeeksi? Tarvitsenko todellakin tätä kaikkea? Mikä on oikeasti tärkeää? 

Ja tällä hetkellä se tärkein asia on varmaankin yrittää pelastaa tämä maapallo lopulliselta tuholta, ja sitä ei kyllä kuluttamalla ja jatkuvalla kasvulla saada aikaan, vaikka meille uskoteltaisiin mitä. Aika toivoton urakka, mutta kyllä sekin lähtee ihan vaan meidän jokaisen korvien välistä ja rohkeudesta katsoa maailmaa vähän uusin silmin. Niin vaikeaa, mutta niin yksinkertaista. 

***

ps. suosittelen lämpimästi Eija Wagerin kaikkia kirjoja. Niitä ei taida saada ainakaan tällä hetkellä kirjakaupoista, vaan pitää yrittää etsiä antikvariaateista ja kirjastoista. Ja mainittakoon, että niiden lukeminen edellyttää varmaan myös ainakin jonkinasteista lämmintä suhtautumista eläimiin :).

ps. Jos aihe kiinnostaa, katsokaa tämä viitisen vuotta vanha, mutta edelleen erittäin ajankohtainen haastattelu, jossa vastakkain istuu Maarit Tastula ja filosofi Maija-Riitta Ollila. Viisaita naisia! Suosittelen! Haastattelu löytyy Ylen elävästä arkistosta

ps. tuo tuottajasta kuluttajaksi "plakaatti" on mukaeltu täältä löytämäni jutun perusteella (englanninkielinen)
TallennaTallenna

8 kommenttia:

  1. Taulu oli aika kiva, varsinkin kun huomasin että osaan tehdä nuo kaikki. :D

    Miehen enolle oli pankissa sanottu että kuinka hän aikoo elää eläkkeellä kun tulot tippuvat ja tyrkytetty eläkesäästämistä. Eno oli sanonut, että aikoo vähentää kuluttamista niin että tulot riittävät.
    Mielestäni tässä on aika suuri viisaus.

    Kun on itse aina elänyt lähellä eläimiä ja maata niin kokee olevansa jotenkin etuoikeutettu.
    Tosin sekään ei poista sitä että kiinteistövero on pakko maksaa, auto on saatava katsastettua (onneksi mies osaa korjata autot!) ja tupa on saatava lämpimäksi.

    Silti hämmästelen tätä osta sitä- osta tätä ja saa siitä sisältö elämääsi. Ihmisestä tulee ikäänkuin oman elämänsä sivuhenkilö.

    Pitää vissiin lainata kirja kirjastosta, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot, sanoi se entinen kansa - nyt tuo kai pitäisi vääntää vähän toiseen muotoon :). Totta kai rahaa tarvitaan elämiseen tässä yhteiskunnassa, mutta asenne rahaan on vinksahtanut jotenkin ihan vääräksi.

      Itsekin koen olevani tällä hetkellä hyvinkin etuoikeutettu kun saan asua ja elää näin, vaikka jonkun mielestä ajatus tällaisesta "etuoikeudesta" on varmaan ihan pähkähullu.

      Kannattaa lukea, itse olen pitänyt Eija Wagerin kaikista kirjoista tosi paljon.

      Poista
  2. Kiitos syvällisestä aamunavauksesta! Tämä blogi olisi ollut enemmän tarpeen joulua edeltävänä aikana, kun kulutushysteria oli pahimmillaan. Olen kääntynyt pois kulutuskulttuurista, noloa myöntää, opiskelijatyttäreni avulla. Luin hänen kuluttajavastaisen esseensä - taisi olla feminististä pohdintaa siitä, miksi niin monen naisen tunteet valjastetaan ostamaan: masennukseen, yksinäisyyteen, rakkauteen, hylätyksi tulemiseen, kateuteen, äidinrakkauteen, pelkoon - kaikkeen löytyy vastaus shoppailusta. Retail therapy sen nimi onkin. Monen, etenkin naisen, viikot kuluvat rahaa ansaitessa, viikonloput taas sitä rahaa tuhlatessa. Shoppailusta on tullut harrastus, jokaviikkoinen retki ostosparatiisiin. Ilman sitä tämä yhteiskunta ei pysy pystyssä. Minunkaltaiseni luopiot eivät lamaa yhtikäs auta : )
    Päätin säästää, kuluttamisen sijaan. En vain osta muuta kuin välttämätöntä, maksan laskut (joita niitäkin on kilpailutettu ja karsittu), ajan 17 vuotta vanhalla autolla niin kauan kuin se kulkee, kierrätän. Hämmästyin, miten paljon olen saanut säästöön! Unelmana on päästä pois turhauttavasta työpaikasta ja vaihtaa alaa mielenkiintoisempaan, luovempaan elämään. Tämä on tietenkin mahdollista vain siksi, etten enää ole taloudellisesti vastuussa kuin itsestäni, lapset ovat jo maailmalla. Kannattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti, juuri noinhan se menee. Meidät on jotenkin manipuloitu uskomaan, että kuluttamalla tulee hyvä olo, ja toisaalta tuntemaan syyllisyyttä siitä, jos ei kuluteta, koska ihan vaan sen takia joudutaan hyvinvointivaltiota purkamaan...

      Ennen joulua jossain oli mainos "tarvitseeko vaatekaappisi täydennystä?" Parahdin mielessäni, että ei todellakaan, kaapissa on jo enemmän kuin tarpeeksi :D. Se oli aika silmiä avaavaa kaiken älyttömyydestä.

      Hieno juttu, että olet pystynyt karsimaan ja säästämään - mulla on vielä paljon opittavaa, vaikka en mikään suoranainen kerskakuluttaja olekaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti niissä piilee jotain viisautta. Ainakin ne tulee sydämestä - näitä olen pohtinut paljonkin.

      Poista
  4. Tykkäys, jälleen! Asenteesi on mitä mainioin.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!