keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muutto



 

No niin, se olisi sitten muutto edessä. Siis tämän blogin muutto. Löydät uudet sivut ja uudet jutut osoitteesta


Hakukoneet (esim. google) eivät välttämättä vielä uusia sivuja löydä, mutta tuosta linkistä tai suoralla  osoitteella pääset niitä jo tutkimaan.

Sivut eivät ole vielä ihan valmiit (viilattavaa riittää), mutta tarpeeksi valmiit, jotta sain ne avattua. Tämä täydenkuun hetki tuntui sopivalta.

Uusilla sivuilla on jo muutama uusi artikkeli valmiina, mutta vähän siellä on vielä tyhjää - ihan niin kuin uudessa asunnossa. Toivottavasti siitä kuitenkin rakentuu kodikas paikka.

Tämä on tavallaan vähän haikeaa, vaikka toisaalta tuntuu tosi mukavalta ja inspiroivalta. Toivon, että jaksat seurata mukana uuteen ympäristöön - jutut pysyvät aihepiireiltään aika lailla samoina, mutta siellä saan vähän enemmän tilaa kuville. Ja on siellä muitakin teknisiä etuja, joita en tässä viitsi lähteä luettelemaan.

Mutta nämä sivut pysyvät siis toistaiseksi täällä, ja tänne voi aina halutessaan palata. 

Lämmin kiitos vielä teille kaikille, jotka olette kulkeneet täällä mukana. Tämähän ei ole loppu, vaan uusi alku!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Muutoksen tuulia





Täällä säät ovat jatkuneet kesäisinä ja maisema vihertyy vauhdilla. Päivälämpötilat ovat olleet kahdenkymmenen molemmin puolin, ja jonain päivinä on tuntunut melkein liian kuumalta. Mulla on aina sopeutumisvaikeuksia kun kesä tulee näin yhtäkkiä. Joutuu palauttelemaan mieleen, että kuinka sitä kesällä oikein pukeutuukaan ja olo on melkein alaston kun lähtee ensimmäisiä kertoja liikkeelle ilman takkia.

Kuvat on otettu vappupäivänä, kun tehtiin työpaikan kanssa päiväretki läheiselle Vassfaretin alueelle.  Tällä reissulla ei patikoitu, vaan istuttiin nuotion ääressä ja otettiin aurinkoa. Paikka on yli 600 metrin korkeudessa, joten siellä oli vielä paljon talvisempaa kuin täällä alhaalla. Mietin taas tuolla istuessani, että olen kyllä monessa mielessä aika onnekas työpaikkani suhteen.

Olen muuten muuttamassa blogiani wordpressin puolelle, mutta muutto vähän venyy ja paukkuu - piti olla valmista toukokuun alussa. Muutoksessa on ollut niin paljon opettelemista ja omaksumista, että se ei tapahtunutkaan ihan niin helposti kuin olin toivonut. Tällaisissa tilanteissa myös sisäinen, usein aika hyvin piilossa pysyvä perfektionistini astuu esiin, ja viilaamisesta ei meinaa tulla loppua. 

Miksi muutos? No, vierivä kivi ei sammaloidu. Olen itse muuttanut aika monta kertaa, niin miksi ei sitten blogikin voisi kerran muuttaa :).

On siinä tietenkin "teknisiäkin" etuja muuttaa wordpressin puolelle, mutta katsotaan kunhan nyt saan kaikki jutut hoidettua kuntoon. Blogin nimi pysyy samana ja sisältökin varmaan aika samanlaisena. Jätän tämän "vanhan" blogin tänne edelleen luettavaksi ja aloitan siellä uudessa vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. 

Mutta se muutto tapahtuu siis vasta tässä tulevina viikkoina, ilmoittelen sitten tarkemmin. Nyt siellä ei ole vielä mitään avoinna (uteliaille tiedoksi :)).

Toivon kesäisempiä kelejä myös sinne Suomen puolelle!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lohdutuksen sana vapuksi



Viimeksi noiduin kevään saamaa yllätyskäännettä, kun tänne tupsahti puoli metriä lunta. Nyt kun olen facebookista nähnyt, että lumisade on siirtynyt Suomen vappua valkaisemaan, niin pari lohdutuksen sanaa: kyllä se siitä sulaa ja sulaa aika piankin. Täällä siihen puoleen metriin meni yöpakkasista huolimatta vain pari päivää. Auringossa on voimaa!

Täällä olisi nyt vappusää kohdillaan jos vain vappua vietettäisiin. Huominen eli vappupäivä on kyllä pyhäpäivä ja monella vapaata töistä, mutta muuten vapun viettoon ei kuulu mitään kummempia juhlallisuuksia. Voimia kai säästellään reilun kahden viikon päästä olevan kansallispäivän, Syttende Main, viettoon.

Kun olin juuri muuttanut tänne, houkuttelin ystäväni vappupäivän viettoon kylän koululle. Olin lukenut netistä, että kyllä siellä vappujuhla on. Löysimme itsemme istumassa koulun juhlasalissa arbeiderpartietin (vastaa kai suomen sosiaalidemokraatteja) juhlapuheita kuuntelemassa punalippujen liehuessa. Ohjelmana oli vähän torvisoittoa, kahvitarjoilu ja arpajaiset. Osallistujien keski-ikä noin 70 vuotta. Paikalliset olivat innoissaan kun saivat yllättäen kaksi suomalaista puolueaktiivia joukkoihinsa. 

Kaikki kunnia työväenliikkeelle ja puolueelle, mutta juhla ja vapunvietto ei ollut ihan sitä, mitä minulla oli mielessäni sinne mennessäni. En ole ollut kovin poliittinen henkilö Suomessa asuessani, enkä ole sitä täälläkään, johtuen ihan siitä, että puoluekantani vaihtuu päivittäin ja asiasta riippuen. Ongelmia aiheutti sekin, että en vielä tuolloin ymmärtänyt pitkistä juhlapuheista montaakaan sanaa. Meillä oli naurussa pitelemistä, mutta kun ei kehdannut poiskaan lähteä. 

Nyt lähden katsomaan, jos täkäläinen suomalainen ystäväni olisi toteuttanut uhkauksensa ja paistanut munkkeja. Toivotaan niin.



OIKEIN ILOISTA VAPPUA!




tiistai 25. huhtikuuta 2017

Voihan kevät






Otin nämä kuvat ja aloin kirjoittaa tätä postausta sunnuntai-iltana. Kunnon kevät tuntui lopultakin saapuneen, ajatus kesästä. Sitten tuli maanantai. Ja tiistai. Ja puoli metriä uutta lunta. Enemmän kuin kertaakaan tänä talvena. 

Yritän aina hyväksyä asiat, joihin en voi vaikuttaa, niin kuin nyt vaikka sää. Mutta nyt tavailin tyyneysrukousta leukaperät kireänä takahampaita purren. "Anna minun hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." 

Tämä on tietenkin ihan luonnollista näillä leveysasteilla. Viime vuonna, täsmälleen samana päivänä, 25.4. satoi myös lunta. Mutta silti. Puoli metriä!

Eilen oli vapaapäivä ja juoksin vähän väliä viemään linnuille lisää syötävää. Tähän asti aika hiljainen linturavintolani oli yhtäkkiä noussut suureen suosioon. Kymmeniä ja taas kymmeniä pieniä pörröisiä kesävieraita. Hain kaupasta lisää siemeniä ja yritin valaa lintuihin toivoa - kesä tulee ihan kohta, uskokaa pois! Tosin luulen, että linnut tiesivät sen paremmin kuin minä.

Ja sitten tänään oli työpäivä ja edessä talvinen ja liukas ajomatka. Juutuin mäkeen muiden taakse, ja jouduin peruuttelemaan pitkät pätkät ottamaan uutta vauhtia. Meinasin ajaa pari kertaa ulos tieltä. Liukkaassa mutkaisessa mäessä kun vauhdin pitää olla aika lailla kohdallaan: jos vauhtia on liian vähän, loppuu matkanteko siihen, mutta jos sitä on liikaa, päätyy penkkaan. 

Pari nelivetoa oli viimeiseen mäkeen jäänyt, mutta niin vain puskin perusfordillani ylös asti.  Suomalaisella sisulla vai ralligeeneillä - en tiedä. Työpaikalla ei ollutkaan haravointitalkoita, vaan sain lapioida tieni ovelle paikoin lähes metrisissä kinoksissa. 



Mutta jotta saisin tähän sellaisen positiivisen lopetuksen, niin katsokaapa tuota toista kuvaa ylhäältä päin. Siellähän nimittäin näkyy kahden sijaan kolme hevosta. Vilja-tamma on muuttanut perheeseen ja varsakin on jossain vaiheessa sitten suunnitteilla. Vaikka hevoset alunperin hankittiinkin talon tyttärelle, niin pahiten hevoskärpänen on ehdottomasti puraissut itse isäntää. Niin siinä saattaa käydä jos ei pidä varaansa. Nyt täällä suunnitellaan tallin laajennusta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen flunssaretriitti





Terveisiä pääsiäisen flunssaretriitistä. Pöydät täyttyy paperinenäliinoista ja keittiö tiskivuoresta. Pääsiäiskoristeet ovat edelleen jossain kellarissa, mitä nyt muutama liian pitkä koivunoksa törröttää leikkaamattomana maljakossa. Ei kovin tunnelmallinen pääsiäinen siis, eikä ainakaan norjalainen ulkoilupääsiäinen. Mutta hyvä retriitti, olipahan aikaa ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Omaa olemista vähän helpotti ihan noin puhtaan itsekkäästi se, että ulkona ei sitten ollutkaan påskevær vaan dritvær, eli paska keli. Siellä oli armottoman kylmä ja taivaalta tuli milloin mitäkin. Nyt viimeksi niin paljon lunta, että maisemat ovat taas kovin talviset. Peipon laulu on hiljentynyt hetkeksi ja sinivuokot saaneet niskaansa lumivaipan. Oli helppo vetäytyä villahuovan alle sohvalle.

Lille Venn on muuttanut lopullisesti omasta huoneestaan olohuoneen puolelle ja nukkuu nykyisin olohuoneen sohvalla. Siitä on pikkuhiljaa tullut täysi perheenjäsen ja yksi kissa muiden joukossa. Ivar sille välillä uhittelee, mutta se ottaa sen yleensä zeniläisellä tyyneydellä vastaan: istuu vain hiljaa silmät puoliummessa kun Ivar kiertää sitä mouruten selkä köyryssä ja häntä pörrössä, kunnes luovuttaa. Yksin on vaikea tapella. Lille Venn on kyllä Zen-opettaja vailla vertaa.

Olin suunnitellut näille päiville ihan toisenlaista ohjelmaa ja tekemistä, mutta joskus näin. Jos jotain olen oppinut elämässäni, niin ehkä sen, että en tällaisissa tilanteissa kauheasti hukkaa energiaa voivottelemalla asioita, joille ei mitään voi. Aika usein elämä ei anna meille sitä, mitä me halutaan, vaan sitä, mitä me tarvitaan. Ilmeisesti tarvitsin nyt hiljaisuutta, lepoa ja aikaa ajatella. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Norjalainen pääsiäissanasto








Pääsiäinen on norjalaisille sama kuin suomalaisille juhannus - monelle vuoden tärkein juhla. Siihen liittyy niin paljon pakollisia kuvioita ja perinteitä, että ajattelin jakaa teillekin vähän norjalaista pääsiäissanastoa.


Påskevær eli pääsiäiskelit

Tätä termiä käytetään pitkin kevättä, aina kun on aurinko saa keväthanget loistamaan, koska "pääsiäisenä paistaa aina aurinko". Tälle pääsiäiselle oli luvattu todellista koiranilmaa, mutta niin vaan näyttää  taas påskevær tulevan. Tänään tosin sataa vielä vettä, mutta huomenna jo paistaa. Ainakin täällä.


Skitur eli hiihtoretki

Jokainen kynnelle kykenevä norjalainen hiihtää pääsiäisenä. Kaupungit tyhjenee ja autoletkat suuntaavat vuoristomökeille sukset auton katolla. Tänä vuonna ongelmia aiheuttaa se, että monin paikoin lunta ei ole nimeksikään. Täällä meillä ei ole lunta edes tuolla ylhäällä, joten monen hiihtoretki jää vaan haaveeksi. Osassa Norjaa on kuitenkin lunta niin paljon, että ongelmia aiheuttaa suuri lumivyöryvaara.


Rødekors eli Punainen Risti

Vähän yllättävää ehkä, mutta oleellinen osa norjalaista pääsiäistä on myös Punainen Risti ja vapaaehtoiset pelastuspartiot, jotka liittyvät tuohon edelliseen. Radiossa on ollut tietoiskuja jo pitkään. Siellä muistutetaan oikean pukeutumisen ja riittävien varusteiden tärkeydestä ja kertaillaan ohjeita järkevään tunturissa liikkumiseen. Vapaaehtoiset ovat täydessä valmiudessaan hakemaan eksyneitä, loukkaantuneita tai väsähtäneitä hiihtäjiä tunturista. 

Täällä lasketaan tunturiin kuolleita vähän samaan tapaan kuin Suomessa juhannuksena hukkuneita. Edelleen muistellaan pääsiäistä 1967, jolloin 18 henkilöä eksyi ja kuoli tunturiin. Tunturissa liikkuminen kun ei ole mikään leikin asia. Sää voi vaihtua hetkessä, lumisade viedä näkyvyyden ja voimakas tuuli tuiskuttaa ladut hetkessä umpeen. 


Solvegg eli aurinkoseinusta

Tarkoittaa siis sitä, kun istutaan sen hiihtoretken lomassa mökin seinustalle ottamaan aurinkoa ja syömään eväitä. Joskus tulee kiistoja, kun se mökki ei välttämättä ole oma, vaan mikä tahansa sopiva mökki ladun varrella ja omistaja ei tykkää. Norjalaistenkin sosiaalisuudella kun on rajansa. Mutta yleensä laduilla vallitsee iloinen tunnelma.


Kvikk Lunsj 

Norjalainen perinteinen keksisuklaa, joka on pitänyt pintansa jo vuodesta 1937. Kuuluu pääsiäiseen ja hiihtoretkiin kuin nenä päähän. Vastaa maultaan vähän suomalaista Kismettiä, mutta on enemmän kuin suklaapatukka. Käsite ja traditio.


Påskemarsipan eli pääsiäismarsipaanit

Luin jostain, että kaksi kolmasosaa norjalaisista syö pääsiäisenä marsipaania (en tajua..). Kuuluu pääsiäiseen niin kuin myös jouluun. Tähän voi lisätä myös kaikki muut makeat. Jokaisella lapsella on tietenkin iso pahvinen pääsiäismuna täynnä karkkia, ja kyllä karkki aikuisillekin maistuu.


Påskekrim eli pääsiäisdekkarit

Pääsiäisenä kuuluu lukea, kuunnella tai katsella dekkareita. Mielellään vanhaa kunnon englantilaista. Telkkarista tulee tänäkin pääsiäisenä mm. Miss Marplea, Poirottia ja Morsea, ja ainakin tänään voi täällä keskittyä påskekrimiin, koska ulkona ei todellakaan ole mikään påskevær. Tämän tradition katsotaan alkaneen jo vuonna 1923 kahden veljeksen päähänpistosta. Aiheesta voit halutessasi lukea enemmän täältä.



Norjalaiseen pääsiäiseen kuuluu tietenkin myös seurapelit, lampaanliha, makkara eri muodoissaan, appelsiinit, narsissit ja tulppaanit, ja se, että vaikka pääsiäinen on vuoden suurimpia kirkkopyhiä ja norjalaiset ovat aika kovia käymään kirkossa, niin pääsiäisenä kirkkoon ei mennä :). 


***

Kuvat ovat omista arkistoistani aikaisempien vuosien pääsiäisen vietoista. Olen kirjoittanut aiheesta myös pari vuotta sitten, ja siellä on kivoja kuvia norjalaisesta pääsiäisenvietosta.  Käy kurkkaamassa.

Oma pääsiäinen näyttää kuluvan ainakin toistaiseksi ikävän flunssan kourissa. Mutta onneksi on påskekrim ja yhden pashankin jo koevalmistin ja söin saman tien lohdutukseksi... Se jostain syystä maistui, vaikka ruoka ei maistukaan :).



RIKTIG GOD PÅSKE 

eli oikein hyvää pääsiäistä!



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Unelmahommissa



Maailma ja työelämä ovat muuttuneet tosi paljon viimeisten vuosien aikana. Itse kuulun sukupolveen, joka on kasvatettu siihen, että koulun jälkeen hankitaan ammatti ja sitä työtä sitten tehdään eläkepäiviin asti. Tai niin ainakin kuuluisi tehdä. Nykyään tilanne on kuitenkin se, että hyvin harvalla on mahdollisuutta vanhanaikaiseen turvalliseen eläkevirkaan. Nykyään ei voi olla varma edes siitä, että omaa ammattia on kymmenen vuoden kuluttua olemassa. 

Olen pitkään seurannut Islannissa asuvan Satu Rämön "Salamatkustaja"-blogia. Satu on ekonomi, joka hankkii elantonsa mm. kirjoittamalla blogia, kirjoja ja lehtijuttuja. Hänellä on myös suomalaista designia myyvä kauppa Reykjavikisssa. Sitten hän toimii matkaoppaana ja järjestää mm. ratsastusvaelluksia.  Että niinkin voi elää.


"Työ ei ole paikka jonne mennään,
vaan asia joka tehdään."


Kun Satu julkaisi yhdessä bloggaajakollegansa Hanne Valtarin kanssa kirjan "Unelmahommissa", niin se piti hankkia ihan mielenkiinnosta. Olen nimittäin kerran ollut yrittäjä, ja se on asia, joka edelleen vähän kutkuttaa, vaikka minulla ihan mukava työpaikka juuri nyt onkin. 

Meillä jokaisellahan on oma unelmahommamme, ja itse tunnen muutamankin sairaanhoitajan, jotka ovat tehneet pitkän uran unelmatyössään. Tässä kirjassa keskityttiin kuitenkin niihin unelmahommiin, joita ei välttämättä ole edes olemassa, vaan jotka luodaan itse. Töihin, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisivat tuntuneet täysin utopistisilta. Suomikin on nykyään täynnä uskomattomia tarinoita ihmisistä, jotka ovat ennakoluulottomasti ja rohkeasti luoneet itselleen uran jollain hyvin kummallisella ja poikkeuksellisella tavalla. Se tarkoittaa usein yrittäjyyttä.


"Älä lähde toteuttamaan muiden ihmisten unelmia tai tavoitteita. Toteuta sinä omat unelmasi ja aseta omat merkkipaalusi."


Satu ja Hanne kertoivat kirjassa omista vaihtoehtoisista uristaan ja siitä, miten he ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseensa. Molemmat kirjoittajat ovat varsinaisia työmyyriä ja lähestymiskulma asiaan oli pragmaattinen, työkeskeinen ja käytännönläheinen, mutta silti inspiroiva. Kirjassa oli myös haastateltu ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan itselleen omannäköisen unelmahommansa. 

Positiivista oli, että asiaa ei lähestytty rikastuminen edellä, vaan kyse oli siitä, että voisi kokea työssään onnea ja tyytyväisyyttä. Kirja ei siis ollut mikään opas pikarikastumiseen eikä siinä puhuttu siitä, miten mahdollisimman vähällä työnteolla voisi ansaita mahdollisimman paljon rahaa.


"Onnellisuus on menestymisen korkein muoto"


Kirjassa ei luoda turhia iluusioita - unelmahommat kun vaativat vähintään yhtä paljon työntekoa, jos ei enemmänkin. Tulokset eivät synny tyhjästä, vaan niiden takana on usein tuhansia työtunteja ja niistä aika iso osa ilman palkkaa tai se korvaus tulee vasta joskus myöhemmin - jos tulee. Jos ei tule, niin sitten kokeillaan jotain muuta.

Sekä kirjan kirjoittajien että haastateltavien tarinoista nousikin muutama asia ylitse muiden: unelmien toteutuminen vaatii ennakkoluulottomuutta, kykyä katsoa uudella tavalla, rohkeutta, sinnikkyyttä, epäonnistumisen sietoa ja sitä työtä. Ennen kaikkea sitä työtä.

Erityisesti Sadun lähestymistapa tarkkoine laskelmineen, suunnitelmineen ja exel-taulukoineen puhutteli allekirjoittanutta, koska juuri siinä on oma akilleen kantapääni. Minulla on, ja on aina ollut, paljon hyviä ideoita, mutta voin unelmoida ja jahkailla loputtomiin, pääsemättä koskaan siihen konkreettiseen suunnitteluun ja suunnitelmien toteutukseen. Unelmahommaan ei pääse unelmoimalla.

"Tavoite ilman suunnitelmaa on pelkkä toive"

Kirjassa nostettiin onneksi esiin myös se, että kun työ on kivaa, niin siinä on ihan samalla tavalla vaarana uupuminen ja stressaantuminen. Unelmastakin saattaa tulla arkea ja puuduttavaa, ja myös kivat asiat uuvuttavat, kun niitä on liikaa. Oman unelmahomman löytyminen ei suojaa uupumiselta, kyllästymiseltä tai elämän kriiseiltä. Eikä se unelmahommakaan ole välttämättä eläkevirka.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erityisesti niille, jotka vielä etsivät sitä unelmahommaansa, ja niille, jotka haluavat rakentaa itselleen työn jollain vaihtoehtoisella tavalla, vaikkapa juuri somessa. Siihen kirjassa annetaan ihan suoria ohjeita ja vinkkejä. Mutta kyllä kirja on mielenkiintoista luettavaa muutenkin. Ainakin siinä saa monta ahaa-elämystä: ai että noinkin voi elää...

"Mikä parasta, unelmatyöt ovat erilaisia, aivan kuten ihmisetkin. Työ, joka saa toisen silmät syttymään innostuksesta, on toiselle välttämätön paha. "


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Terveisiä maailman onnellisimmasta maasta!

Tästä lähes kotikulmilta, eteläinen Valdres
Lærdal
Jotunheimen
Jotunheimen
Sør-Aurdal, Valdres
Åndalsnes (muistaakseni)
Sør-Aurdal, Valdres (tästä ihan kotikulmilta)
Sør-Aurdal, Valdres
Lærdal
Lærdal
Jotunheimen
Øye stavkirke
Borgund stavkirke


Nor-Aurdal, täällä se viimeinenkin leposija on usein aika hienoissa maisemissa

Terveisiä vaan täältä maailman onnellisimmasta maasta! Eilen julkaistussa YK:n raportissa maailman onnellisimmaksi maaksi julistettiin Norja (Ylen juttu). Tämän kultamitalin kunniaksi päätin jakaa tällaisen pienen kuvakimaran menneiltä reissuiltani. 

Valitsin kuvia, jotka ovat mielestäni Norjaa tyypillisimmillään, mutta tämä on siis sitä minun Norjaani. Tyypillinen Norja kun on aika suhteellinen käsite. 

Ylen nettisivuilla oli aiheeseen liittyen myös haastateltu kolmea norjalaista ja yhtä norjassa asuvaa suomalaista. Siellä yksi syy onnellisuuteen nousi selvästi ylimmäksi, eli rento ja iloinen elämänasenne. 

Tässä olen ihan samaa mieltä. Norjalaiset suhtautuvat moneen asiaan tosi rennosti, niin työelämässä kuin muutenkin. Ei se ole niin justiinsa. Tämä näkyy oikeastaan ihan kaikessa. Asiat on usein vähän sinne päin ja se riittää. Pääasia, että kaikilla on mukavaa. 

Kun Norjasta puhutaan, pitää puhua tietenkin myös öljystä ja rikkaudesta. Norjan yleisradion NRK:n  aiheeseen liittyvässä jutussa oli mielenkiintoisesti korostettu yhtä seikkaa: norjalaiset ovat onnellisia öljystä huolimatta, ei sen takia. Norjalaiset ovat tässä melkein puolustuskannalla, koska niin moni hyvä asia laitetaan öljyn ja rikkauden piikkiin. Helppohan teidän on kun on se öljy. 

Taloudellinen turvallisuus ja vauraus lisää toki onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti, mutta rikkauden ja onnellisuuden väliin ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Enkä usko, että norjalaistenkaan onnellisuus kumpuaa valtion rikkaudesta, vaan sen syyt ovat syvemmällä. 

Meillä kaikilla pohjoismaalaisilla on moni asia lähtökohtaisesti tosi hyvin, ainakin noin maailman mittakaavassa. Jos ei aina ollakaan niin onnellisia, niin onnekkaita ja etuoikeutettuja ollaan kyllä. 

Mutta miksi juuri Norjassa ollaan sitten niin kamalan onnellisia? Vai ollaanko täällä onnellisia? 

Jos minulta kysytään, niin norjalaisten onnellisuuden kovin ydin löytyy kolmesta seikasta: rennosta elämänasenteesta, vahvasta yhteisöllisyydestä, ja sitten tietenkin tästä upeasta luonnosta.  Ne tekevät Norjasta Norjan ja norjalaisista norjalaisia.

Ja kun nuo kolme asiaa usein vielä yhdistetään onnistuneesti, niin lopputulos ei voi olla kuin hyvä. 

Toki tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa, mutta siitä ei puhuta tänään.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Vähän apua kaivataan!


Olen kirjoitellut tänne blogiin nyt reilut neljä vuotta. Aika on rientänyt ja paljon on tapahtunut. Tämä Norjassa asumiseni ei ole ollut mitään tasaista taapertamista, vaan tähän matkaan on mahtunut paljon kummallisia, välillä hauskoja välillä vähemmän hauskoja, käänteitä. 

Joku on joskus sanonutkin, että ihan kun seuraisi jotain saippuaoopperaa tai lukisi kirjaa - koskaan ei tiedä, mitä on taas tapahtunut. Itsestä on tuntunut välillä ihan samalta, ja paljon on tietenkin tapahtunut myös blogin ulkopuolella - kaikkea ei voi täällä jakaa ja kertoa. 

Blogista on tullut vähän sillisalaatti. On tarinoita Norjasta, tarinoita eläimistä, juttuja luonnosta. On vähän puutarhaa ja metsää. Sitten on näitä "maailmanparannusjuttuja" aina silloin kun maailmantilanne alkaa erityisesti ahdistaa. Sitten on ollut juttuja muutoksesta ja muuttumisesta, mindfulnessista ja vaikka mistä, ja ne liittyy vähän omaan ammattiin ja koulutukseeni. 

Blogilla on ollut uskollisia lukijoita - osa ihan alusta lähtien. Monet teistä ovat myös kommentoineet uskollisesti ja se jaksaa aina ilahduttaa. Paljon on myös teitä, jotka luette kirjautumatta ja kommentoimatta, ja se on ihan yhtä ok. 

Just nyt elämäni tuntuisi kulkevan vähän tasaisempia latuja (uskaltaakohan tätä edes sanoa...), ja se aiheuttaa vähän haasteita blogin kirjoittamiselle. Ainakin tuntuu siltä. Jotain pitäisi tehdä. Ehkä keskittyä enemmän johonkin aiheeseen tai ehkä vain säilyttää sama tyyli - ehkä tämä on ihan hyvä. En tiedä, itse olen vähän sokea oman blogini suhteen.

No, pidän valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta niin paljon, että en aio luopua blogin pitämisestä - tämä on parhaimmillaan kuitenkin ihan liian hauskaa. 

Mutta pyydän teiltä nyt vähän apua. Tai ehkä enemmänkin mielipiteitä. Ratkaisuthan mun pitää tehdä tietenkin itse. 

Pystytkö sanomaan vaikka kolme asiaa, jotka toimii ja jotka ovat kivoja, ja sitten kolme asiaa, joihin toivoisit muutosta. Jotain ehkä lisää, jotain vähemmän, jotain eri tavalla?  Tai sitten voit kommentoida ihan vapaasti. Ja kommentoi myös rehellisesti.

Olisi tosi kiva kuulla! Loppupeleissä tämä on tietenkin oma tuotokseni, joten kaikista neuvoista en voi ottaa vaarin, mutta varmaan saisin vähän uutta näkökulmaa ja ehkä ihan uusia ideoitakin. 

Voit kommentoida tuohon alle tai yksityisesti sähköpostilla samanotavanalla@gmail.com, jos se tuntuu mukavammalta.

Lämmin kiitos jo etukäteen!
TallennaTallenna

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevään rajamailla




Täällä eletään vielä kovin talvisissa maisemissa, mutta valo lupailee jo kevättä - ehdottomasti. Myös jokeamme peittänyt jää on antamassa periksi. Olen aina pitänyt itseäni enemmän syksyihmisenä, mutta vuosi vuodelta kevät on tullut tärkeämmäksi. Jokainen keväinen viserrys saa sydämen sykähtämään.

Ystävä tuli Suomesta ja toi tullessaan tuliaisia. Eilisen sunnuntain elin siten pelkästään ruisleivällä ja karjalanpiirakoilla - jos nimittäin jotain Suomesta kaipaan (ihmisten lisäksi), niin juuri näitä kahta.  Siinä sivussa "nautin" kyllä vielä valkosipulia, inkivääriä, c-vitamiiniä ja sinkkiä - flunssa kun meinasi tulla päälle oikein kunnolla. Mutta nyt olo on taas ihan ok, kiitos tuon lääkityksen. Itse uskon eniten valkosipulin voimaan - se on pelastanut minut niin monta kertaa.

Tuo ylin kuva on työpaikaltani - voiko Norjalaisempaa työpaikkaa olla :). Tuossa ollaan jo tänäkin keväänä aika monta kertaa istuttu "tulilla" ja paisteltu makkaraa. Siinä tulee vähän niin kuin mökkiloma ja työpäivä samassa paketissa. Olen onnekas!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Spelttinen vuokaleipä ja ekopaasto



Kirjoitin joku aika sitten siitä, miten me voisimme alkaa kuluttajista tuottajiksi. Yksi kohta listassa oli, että opettele leipomaan leipää. No minähän opettelin. Tai ehkä oikeammin opettelin sen uudestaan.

Mulle oli muodostunut kuva, että leivän leipominen on jotenkin työlästä ja siihen pitää oikein ryhtyä. Mutta eihän se niin ole, vaan vuokaleipä syntyy tosi helposti ja aika nopeastikin. Monelle varmaan tuttu juttu, mutta ehkä joukossa on muita kaltaisiani, jotka luulevat leipomisen olevan jotenkin hankalaa. Nyt tästä on tullut jo lähes rutiini ja leipä syntyy siinä muiden juttujen sivussa.

Leipä on ollut pitkään pannassa ja itsekin olen sen syöntiä vältellyt jo kauan. Olen syönyt lähinnä siemennäkkäriä, joka sekin on toki hyvää. Omalla kohdalla leivän syöminen ei ole nyt kuitenkaan ainakaan pahentanut oloa, ehkä pikemmin päin vastoin. Mutta toki kannattaa miettiä, mitä siihen leipään laittaa. Itse en käytä ollenkaan valkoista vehnää, vaan pääasiassa spelttiä. Itse uskon speltin ihmeelliseen voimaan, niin kuin uskoi Hildegard Bingeniläinenkin (mikä kiehtova nainen!). Hildegardista voit lukea vanhan juttuni täältä.

Käytin pohjana täältä löytämääni reseptiä, mutta muuntelin sen seuraavaan muotoon:

Vuokaleipä

0,5 l vettä (n. 40 asteista)
1 pussi kuivahiivaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
n. 2 tl suolaa 
1 rkl siirappia (itse käytän vaahterasiirappia)

sekoitetaan ja annetaan kuplia liinan alla puolisen tuntia

n. 5-6 dl spelttijauhoa 
n. 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
n. 1 dl pellavarouhetta

Lisätään vähitellen alustaen. Itse olen käyttänyt puukauhaa, koska taikina saa jäädä löysäksi.

Annetaan taas kohota liinan alla puolisen tuntia.

Nosta taikina vuokaan. Itselläni on aika suuri ( 2 l ) vuoka, mutta jos käytät pienempää vuokaa, tästä tulee kaksi leipää.

Päälle runsaasti sesaminsiemeniä

250 astetta uunin alatasossa, noin puoli tuntia.


Ota heti pois vuoasta ja anna jäähtyä liinan alla, niin tulee rapeampi kuori. 


Edit 5.3. Olen käyttänyt spelttiä ihan venhäjauhon sijaan, mutta luin juuri Birkkalan tilan sivuilta muutaman jutun, jotka kannattaa ehkä ottaa huomioon:

- Speltin sitko on vähän huonompi kuin vehnällä. Sen huomaa vaikka lettuja paistaessa. 

- Ydinspelttijauholla voi korvata vehnäjauhot kokonaan.

- Täysjyväspeltillä voi korvata vehnäjauhot osittain. Tosin tein tuon leivän tänään kokonaan täysijyväspelttijauhoista ja onnistui hyvin. Onnistumisen salaisuus saattaa piillä pellavarouheessa, joka lisää taikinan sitkoa.

- Speltillä leivottu taikina kannattaa jättää vähän löysemmäksi kuin tavallinen vehnätaikina.

- Speltillä leivottaessa paistoaika on hieman alhaisempi, mutta paistoaika puolestaan pidempi.( Eli seuraavan kerran kokeilen tuon leivän kanssa vaikkapa 225 astetta/ 40 minuuttia )

- Jos speltin käyttö epäilyttää, aloita kokeilu resepteillä, jotka on suunniteltu nimenomaan speltille. Reseptejä löytyy vaikkapa tuolta Birkkalan sivuilta.


***


Suomessa vietetään muuten parhaillaan Ekopaastoa. Vielä ehtii mukaan. Tämä on hieno ajatus, kannattaa tutustua!

Käy kulkemassa Ekopaastopolku

tai tykkää facebook-sivusta

Myös Lady of The Mess - blogissa on aiheesta hyvä juttu!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuinka selviytyä energiavarkaasta?




Oletko joskus viettänyt aikaa tuttavasi kanssa, ja ihmettelet miksi olet taas niin uupunut, vaikka periaatteessa oli ihan mukavaa? Tai kun olet puhunut tietyn ystävän kanssa, tunnet olosi aina tyhjäksi jälkeen päin? 

Olet saattanut kohdata energiavarkaan: ihmisen, joka imee energiasi tyhjiin pelkällä läsnäolollaan.  Käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen haastavaa, tietoista tai tahallista, eikä ihminen useinkaan itse tiedosta olevansa energiavaras. Kyseessä voi olla asiakas, työkaveri, läheinen tai vaikka ystävä. Joskus kyse voi olla tuon henkilön ohimenevästä elämäntilanteesta tai kriisistä, mutta joskus ongelmat voivat olla syvemmällä.

Jos olet empaattinen henkilö, joka mielellään auttaa muita ja jolla on vaikeuksia asettaa selviä rajoja, olet erityisen altis uuvuttamaan itsesi. Voit lukea aiheesta hyvän jutun vaikka täältä.


Teen itse töitä tosi pahasti rikkoutuneiden nuorten aikuisten kanssa. Moni on joutunut käymään läpi asioita, joita on mahdoton edes kuvitella, ja silti he yrittävät selvitä ja jaksavat yrittää elämässään eteenpäin. Kivoja nuoria ihmisiä.

Mutta joskus käy niin, että vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan, työ imee niin paljon energiaa, että työpäivän päättyessä sitä tuntee itsensä totaalisen tyhjiin puristetuksi. Siis enemmän kuin väsyneeksi, täysin tyhjäksi. Eilen olin niin loppu, että olisin voinut vain itkeä silkasta väsymyksestä - jos olisin jaksanut. Onneksi kaikki työpäivät eivät ole samanlaisia.

Haluan tässä kuitenkin korostaa, että psyykkisesti sairas ihminen ei ole automaattisesti energiavaras, vaan tämä liittyy usein vaikeisiin persoonallisuushäiriöihin.



Kuinka sitten toimia, jos lähipiirissä on ihminen, joka tuntuu vain vievän energiaa.

Ennaltaehkäise:

° Yritä ottaa asia puheeksi, jos vain mahdollista. On ihan mahdollista, että tuo toinen ei ole tajunnut tilannetta. Meillä kaikilla on taipumusta itsekeskeisyyteen ja itsekkyyteen.

° Aseta selkeät rajat. Aina ei tarvitse olla tavattavissa. Aina ei tarvitse edes vastata puhelimeen.

° Ota etäisyyttä. Jos jonkun henkilön tapaaminen poikkeuksetta väsyttää ja uuvuttaa enemmän kuin piristää, niin vähennä yhteydenpitoa.

° Joskus voi olla tarpeen katkaista välit kokonaan.


Jos joku on kuitenkin päässyt imemään energiasi tyhjiin, niin oman energiatasonsa voi palauttaa monella tavalla. Keinot voivat olla tosi yksilöllisiä, mutta asialle kannattaa tehdä jotain, ettei tilannne pääse kumuloitumaan. Jos vain luovuttaa energiaansa, eikä yritä palauttaa sitä millään tavalla, niin siitä seuraa väistämättä uupuminen tai masentuminen.

Oman kokemukseni mukaan puhuminen ei näissä tilanteissa ole useinkaan se paras vaihtoehto, vaan saattaa vain viedä loputkin energiat.

Omat selviytymiskeinoni top 5 ovat seuraavat:

° Luonto. Lähden ulos kävelylle, mielellään metsään ja annan metsän hoitaa. Hengitän mielikuvissani metsän parantavaa energiaa.

° Eläimet. Menen hevosten luo ja hengitän niiden kanssa samaan tahtiin. Kuuntelen kun ne rouskuttavat heinää. Koirat ja kissat on ihan yhtä hyviä terapeutteja ja ne hakeutuvat lähelle, jos huomaavat sinun tarvitsevan sitä. Eläinten terapeuttinen vaikutus on todettu nykyään myös tieteellisesti.

° Suihku. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta joskus kannattaa mennä suihkuun ja antaa huonojen energioiden valua veden mukana viemäriin. Samalla voi kuvitella, että saa veden mukana uutta energiaa tilalle. Voi kuvitella olevansa vaikka sinisessä energiasuihkussa. Tällaiset mielikuvaharjoitukset ovat yllättävän tehokkaita ja niitä kannattaa kokeilla, vaikka ei energioihin uskoisikaan.

° Eteeriset öljyt. Laitan tuoksulamppuun eteeristä öljyä. Omia lempituoksuja ovat mm. laventeli, frankinsensi, jasmiini, patsuli ja rosmariini, mutta näissä kannattaa noudattaa omaa intuitiotaan. Tuoksut ovat tehokkaita mielialan kohottajia! Tietoa öljyistä löydät vaikka Frantsilan sivuilta. Öljyjä ja lamppuja voi ostaa esim. luontaistuotekaupasta, mutta käytä aina aitoja eteerisiä öljyjä - ei synteettisiä!

° Musiikki. Jos olen totaalisen puhki, laitan usein jonkin meditaatiomusiikin soimaan ja suljen hetkeksi silmäni.

Viime aikoina olen itse kuunnellut näitä:





Ja kuvissa ei suinkaan energiavarkaita, vaan kolme niistä parhaista terapeuteista, eli Ines, Lille Venn ja Juni :).

tiistai 14. helmikuuta 2017

Titityy




Tämä talvi on ollut täällä aika ideaalinen - noin niin kuin talveksi. Lunta on parikymmentä senttiä, lämpötila on pysytellyt nollan ja kymmenen miinusasteen välillä, taivas on ollut pääsääntöisesti kirkas, mutta ajoittaiset sumupilvet ovat varmistaneet kuuraiset joulukorttimaisemat. Ei ole siis ollut erityisen liukasta, ei liian kylmää eikä liikaa lunta. Tosin vielä toki ehtii, mutta se on sitten vain talven viivytystaistelua.

Aurinko on ollut jo jonkin aikaa reilusti vuorten yläpuolella ja päivät pidentyneet, mutta talvi on pitänyt kuitenkin meitä vielä otteessaan ja pakkanen nipistellyt poskea. Mutta tänään sitten tuntui ensimmäistä kertaa ihan keväältä.

Tällaisina päivinä sitä on onnellinen, että saa asua täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. En tiedä mikä vetää vertoja sille ensimmäiselle titityylle. Tai sille, kun ensimmäistä kertaa voi istuskella auringossa aitan portailla veden tippuessa räystäiltä. Tai kun ensimmäiset pälvet sulavat puiden juurille. Juuri silloin tuntuu, että koko pimeä talvi pyyhkiytyy pois mielestä.

Oltiin kävelyllä, enkä olisi halunnut ollenkaan tulla pois tuolta metsistä ja pelloilta. Olisin voinut vain jatkaa kävelyä loputtomiin. Ihana, ihana kevät!