keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kotiinpaluu










Olen palannut Norjaan. Istun täällä sisällä ja mielialat vaihtelee onnen tunteista lähes jäätäviin epätoivon hetkiin, kun joka puolella leijuva jäinen sumu on tarttumassa kiinni mielestäni. Rooman värit, tuoksut, äänet ja joka puolella virtaava elämä on vaihtunut valkoiseen harmauteen ja hiljaisuuteen. Poissa ollessani vuoret ovat kadonneet jonnekin valkeuteen, linnut hiljentyneet ja ainoa ääni ulkona on hetkittäin vuoren rinteiltä kantautuva kivivyöryn kumina, joka on mielestäni kolkoin ääni maailmassa. 

Mutta juuri kun alan vaipua ahdistukseen, laskeutuu onnellisen kissan pehmeä tassu käsivarrelleni. Ne kun ei mieti tällaisia, vaan elämä on tässä ja nyt. Ja kaikki se, mitä olen juuri nähnyt ja kokenut, virtaa edelleen sisälläni. Rooma on edelleen olemassa siellä jossain, aurinko paistaa tuolla sumun takana ja vuoretkin ilmestyvät taas joku päivä näkyviin, ja sitten taas muistan, miksi oikein asunkaan juuri täällä. Siihen pitää vain luottaa ja tarttua niihin asioihin, jotka tuntuvat hyvältä. 

Matka oli hieno ja Rooma hurmasi taas kerran. Hetken oli tunne, että onkohan tämä nyt jo nähty, mutta hitaasti ja varmasti tuon kaupungin energia virtasi sisälleni ja muistin, miksi sinne aina palaan. Kaikkialla läsnä olevat historian kerrokset ja nöyryys historian ja menneiden ihmiskohtaloiden edessä saa olon tuntumaan hyvällä tavalla pieneltä - asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Myös Rooman kauneus on jotain ihan omanlaistaan, puhutaan sitten ihmisistä tai rakennuksista: kaunista ei ole ainoastaan uusi, kiiltävä, virheetön ja nuori, vaan sen kauneudessa on syvyyttä, jota muualta on vaikea löytää. 

Ehkä palaan vielä aiheeseen, mutta nyt yritän ottaa tästä arjesta niskaotteen ja laittaa pyykit koneeseen ja kynttilät palamaan. Eiköhän tämä taas tästä.

6 kommenttia:

  1. Kontrasti on varmasti monin tavoin raju. Suurkaupungeissa on se hyvä puoli, että niitä ei koskaan tule koluttua niin tarkkaan etteikö uudelleen voisi mennä vierailulle. Rooma on upea sykkivä kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta lomailussa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta loma tulee just parhaimpaan aikaan katkaisemaan pimeintä syksyä, mutta sitten tuo kontrasti tekee paluusta aina tavallistakin nihkeämmän - varsinkin kun tämä keli täällä on nyt ihan kammottavan ikävä. On liukasta, hiljaista ja kaikki on kylmän sumun peitossa...

      Mutta kuten sanoit, Roomaan pääsee aina takaisin eikä sieltä katsottava lopu, eikä varsinkaan se sykkivä tunnelma katoa mihinkään - se on kuitenkin suurin syy, miksi jaksan sinne aina uudestaan mennä.

      Poista
  2. Roomassa on monta puolta... noh, niin kuin lähes kaikessa. Pohjolassa luonnon keskellä elämisessä on toiset haasteet, tuo kaiken hiljeneminen ja "kuoleminen" talveksi on vaikeaa, todella vaikeaa. Onneksi on kissantassuja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roomassa on monta puolta, ja tiedän, että kaikki eivät ole kaupunkiin ollenkaan yhtä ihastuneita kuin minä ( en tosin ollenkaan käsitä, miten se on mahdollista :D ). Itse olen vähän sellaisen rappioestetiikan ystävä, ja rumuuden ja kauneuden sekä uuden ja vanhan sulautuminen on loputtoman kiehtovaa.

      Tämä luonnon syksyinen kuoleminen on aina yhtä vaikeaa, vaikka eihän se tietenkään mihinkään kuole - kunhan vähän lepäilee. Ja kohta pitää jo kylvää chilit, jos niitä haluaa kasvattaa :). Vaikka siihen on just nyt aika vaikea uskoa...

      Poista
  3. Roomassa en ole käynyt, mutta samoja tunteita koen joka kerta, kun palaan entiseltä kotisaareltani Rodokselta.
    Ikävä on niin kipeä ja Norja tuntuu niin väärältä, kunnes arki jälleen asettuu uomiinsa ja sitä sopeutuu taas. Eläinten jälleennäkeminen auttaa paljon <3

    Ollaan talvihorroksessa ja nautitaan kuvista ja muistoista.
    Kiitos kauniista kuvista, tykkäsin ihan valtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli kyllä tuskaista tämä paluu, kun kontrasti oli niin hirvittävän suuri. Mutta niin vaan arki on taas napannut mukaansa ja elämä jatkuu täälläkin ihan hyvänä.

      Kiitos, kiva että tykkäsit :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!