keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Isokirjopeippi sisterhood



Blogia kirjoittaessa ja blogeja lukiessa olen huomannut, että aika usein jotkin asiat ovat ikään kuin "ilmassa" ja samat teemat tulevat vastaan vähän joka paikassa. Joskus kyse on tietysti siitä, että me saadaan koko ajan vaikutteita toisiltamme ja ympäristöstämme, mutta toisinaan nämä samankaltaisuudet tulevat kummallisen yhtäaikaisesti.

Viimeisin suorastaan hassu yhteensattuma oli, kun luin yhtä lemiblogiani, ruotsalaista Krickelinia. Olin juuri tullut ystäväni luota uusi pieni pistokas kainalossa, ja kappas: Krickelin ystävineen oli jakanut täsmälleen samoja pistokkaita tuolla Ruotsin puolella.

Krickelin oli saanut pistokkaan Johannalta, joka oli tuonut niitä yhteiseen tapaamiseen, jokaiselle omansa. Kauniina ajatuksena on levittää kasvia ympäri maailmaa niin, että jokainen jakaa puolestaan omasta kasvistaan pistokkaita eteenpäin. Kasvien vointia ja etenemistä voi sitten seurata instagramissa (#palettbladunite). 

No, pistokkaitahan on jaettu iän kaiken. Perimmäinen ajatus on varmaan ollut ihan sama, ja monet perheenemännät tiesivät ennen tarkaan, mistä oma pelargonia oli lähtöisin. Itsekin olen tästä kirjoittanut. Ruotsissa tämä sama ajatus laitettiin nyt vähän moderniin muotoon. Tosi hauska idea ja kaunis ajatus mielestäni. Ja idea, jonka jokainen voi ottaa (uudestaan) käyttöön ihan omassa piirissään, ilman mitään blogi- tai instagramyhteyksiä. Tai ryhtyä jakamaan omaa palettbladia eli Isokirjopeippiään (voi tämä suomen kieli…), ja liittyä tähän samaan yhteisööön :).
 ***

Olen tainnut kehua ennenkin, mutta itse pidän noista Lovelylife-blogiyhteisön blogeista tosi paljon. Omat suosikit ovat ehkä tuo Krickelin ja Tant Johanna, mutta kivoja ovat kaikki. Aika montaa noista blogeista kirjoitetaan Ruotsin länsirannikolla Göteborgin läheisyydessä, ja olen saanut Ruotsin länsirannikosta tosi kivan käsityksen. Jopa siinä määrin, että tekisi mieli hurauttaa sinne joku kerta. Täältähän pääsisi sinne autolla muutamassa tunnissa. 

Mutta sisutus- ja lifestyleblogien ystävät käykää tutustumassa. Persoonallista, inspiroivaa ja usein vähän wabi-sabi-hengessä tehtyä. Hivelee ainakin omaa esteettistä silmääni. Blogit ovat ruotsiksi, mutta siellä on niin hienoja kuvia, että pärjää heikommallakin ruotsinkielentaidolla :).

***

Olen lähdössä taas Suomeen viikonlopuksi, joten blogi hiljenee muutamaksi päiväksi. Hyvää viikonloppua ja lämpeneviä säitä. Täällä palellaan edelleen alle kymmenenssä lämpöasteessa.

6 kommenttia:

  1. Hieno idea - ja kiitos blogivinkeistä. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi ruotsinkielen lukutaitoaankaan elvytellä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se oli kiva ajatus - vaikka vähän sitä samaa ollaan aina tehty. Nyt noiden kasvien matkaa voi seurata instagramista - kävin jo kurkkaamassa.

      Ruotsalaisilla on tosi kivoja blogeja (norjasta en ole ainakaan löytänyt yhtä kivoja…).

      Poista
  2. Mä olin Göteborgissa vaihdossa 2012 ja tykkäsin siitä paljon ja myös enemmän kuin esim. Oslosta, jonne matkasin bussilla viikonlopuksi kyläilemään :) Voin siis ainakin omasta puolesta suositella tuota kaupunkia vierailukohteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no mä en tunne oikein edes Osloa… Mutta ruotsalaisilla on jotain sellaista tyyliä, joka norjalaisilta puuttuu. Norjalaiset on vähän niin kuin ruotsalaisten maalaisserkkuja… pakko vain tunnustaa. (mutta on täällä hienommat maisemat :D).

      Göteborgiin ja Ruotsin länsirannikolle ei ole täältä kovin pitkä matka, ei tarvitsis kuin istahtaa autoon ja huristella. Mutta kun suomalaisena on tottunut lauttamatkoihin, niin on vähän vaikea oivaltaa, että ollaan niin lähellä.

      Mutta pitää lähteä käymään - ehdottomasti. Olen siellä joskus tosi nuorena kerran käynyt, mutta siitä on tosiaan ikuisuus.

      Poista
  3. Ai se olikin kirjopeippi! Vuosikymmeniä sitten mun kotikylän emännillä Savossa oli sama kasvi. Nimeksi sanoivat Palava Rakkaus! Pistokkaita äiti toi meillekin ja niitä vesilasissa juurrutteli. Isä hymähteli, palava rakkaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on tosi vanhanaikainen kasvi. Mun lapsuudenkodissakin oli joskus tuo. Nyt siitä on tullut varsinainen trendi - vähän koomistakin :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!