perjantai 13. maaliskuuta 2015

Onnellinen perjantai 13. päivä





Helt, helt, helt nydelig! Knalvær! Strålende sol! Virkelig fin vær! forholdene aller, aller, aller best! 

Mallia just radiosta tulleesta norjalaisesta säätiedotuksesta, jossa ei superlatiiveja tänään säästellä ja ihmisiä houkutellaan tuntureille, missä on tulossa talven hienoin viikonloppu. Kuulemma. Voi niitä tulla vielä muitakin, koska vaikka täällä alhaalla lumi alkaa sulaa, niin juuri eilen kerrottiin radiossa, että jossain tuolla ylhäällä on edelleen kuusimetriset (kyllä!) lumipenkat. Joten hiihtokelejä riittää hyvinkin toukokuulle.

Vaikka täälläkin kevät etenee, niin yöpakkaset pitävät huolta siitä, että lumi ei ihan vielä pääse sulamaan pois. Aamuseitsemältä aurinko paistoi jo korkealta, mutta hevosten hengitys höyrysi pakkasessa. 

En ole aamuisin riippuvainen kahvista, mutta Earl Grey-teestä kyllä - aamu ei ala kunnolla ilman bergamotin tuoksua. Ja lähes yhtä riippuvainen olen näistä Arabian ruska-mukeista. Ostin niitä kirpputorilta ennen tänne muuttoani, enkä ole hankintaa katunut. Paitsi ehkä siinä mielessä, että täältä niitä olisi saanut vielä murto-osalla Suomen hinnoista… Joku "auktoriteetti" kerran ihmetteli niiden suosiota, vaikka ne ovat niin rumia… ja mun mielestä ne on niin tosi kivat. Makuasioita. Onneksi olen oman elämäni auktoriteetti :).

Oletko muuten itse oman elämäsi auktoriteetti vai annatko muiden määritellä, mikä on milloinkin trendikästä, tyylikästä ja kivaa? 

Ja uskotko siihen, että perjantai 13. päivä on epäonnen päivä? Voisiko se ollakin onnen päivä? Voi se, päätetään niin!

14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, taas! ♥
    Mut on onneks jo kotona varustettu rautaisella itsetunnolla, joten olen koko ikäni kulkenut röllipeikkona milloin minkäki värisellä tukalla, anti-muotivaatteissani.
    Mutta hyvin olen silti elämässäni pärjännyt, tai ehkä juuri siksi... ☺
    Toivottavasti jos joskus on itsellä lapsia, niin saisi niille kans yhtä hyvän itsetunnon aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :).

      Ihailtava asenne elämässäsi. Mä olen varmaan vähän siltä väliltä. Tyyliltäni olen aika klassinen ja mietin joskus, onko se oikeasti oma tyylini vai ulkoapäin istutettu… toisaalta olen ulkonäöltänikin aika klassinen, joten ehkä se on oma tyylini :).

      Joskus sitä kuvittelee, että on "keksinyt" jotain ihan itse, mutta sitten huomaakin, että sama tulee vastaan vaikka missä, ja joutuu toeamaan, että on huomaamatta imenyt itseensä vaikutteita… ei kai sitä voi oikein välttää, jos yhtään seurailee blogeja tai lukee sisutuslehtiä.

      Mutta jos jostain tykkään, niin en anna yleisen mielipteen sitä muuksi muuttaa :).

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos - ihanat hepat, ihanat kuvat <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :). Kännykällä otettu, mutta oli hieno aamu ja hieno valo :).

      Poista
  4. Upeat kuvat heposista!
    Nykyään voin sanoa olevani pääsääntöisesti oman elämäni auktoriteetti, mutta siihen on kuljettu pitkä ja kivinen tie! Olen ollut aivan vietävissä vielä ei niin kauan aikaa sitten, mutta kun siitä sairastuu (masennus), ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa ohjakset omiin käsiin ja alkaa itse ohjastajaksi :-D
    Toki taantumia tulee, tämä talvi on ollut paha, mutta nyt tuntuu taas että jaksaa paremmin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin läpikäytyäni vakavan sairauden jo aika nuorena ja uupumuksen nyt myöhemmin, uskon, että joskus elämä laittaa meidät kunnolla polvilleen, jos emme muuten ymmärrä tehdä tarvittavia muutoksia. Itse olen nyt jälkeen päin kiitollinen omista kokemuksistani ja toisaalta kiitollinen siitä, että selvisin hengissä. Elämäni olisi varmaan aika erinäköistä ilman noita kokemuksia.

      Ymmärsin tuosta, että sulla on käynyt vähän samalla tavalla: vaikea tilanne on ensin sairastuttanut ja sitten pakottanut muuttumaan? Rankkoja kokemuksia ne on, eikä niistä ihan heti pääse yli. Muuttuminen on paitsi palkitsevaa, niin myös vaikeaa ja kivuliasta.

      Elämässä on sellainen piirre, että ei se muuttuminen ja "jalostuminen" ihan heti lopu, vaan haasteita ja taantumia tulee aina uusia - ehkä opimme käsittelemään niitä vähän uudella tavalla. Ja suurin haaste varmaan on, että opimme näkemään kaiken elämässä olevan hyvän :).

      Talvet on rankkoja, tämäkin talvi hetkittäin, mutta antaa valon ja kevään hoitaa! Ja ollaan armollisia itsellemme :).


      Poista
  5. Kiva tuttavuus tämä blogisi, tulen lukijaksi kertaheitolla! Toissapäivä oli ainakin niin mahtava, sään ja pihatöiden puolesta, että ristin sen mielelläni onnenpäiväksi. Ehkä jos olisi satanut räntää, asia olisi toisin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! tervetuloa! Kävin jo pikaisella vastavierailulle - mukavalta näyttää sunkin blogissa! Täälläkin on ihan uskomattoman hienoja kevätpäiviä, mutta pihatöihin ei vielä pääse, kun yöpakkaset pitävät noita hankia vielä voimissaan… sormet syyhyäisi kyllä maata rapsuttamaan...

      Poista
  6. Vielä Suomessa asuessani välitin ihan kauheasti muiden mielipiteistä. En sillä tavalla että olisin antanut muiden nyt välttämättä päättää, mutta murehdin, että mitähän muut ajattelevat. Nyt olen onneksi oppinut siitä pois ja tarjoilen iloisesti vieraille eriparimukeistani juotavaa. Minulla on paljon lempimukeja ja en niistä mitenkään raaski luopua, enkä ole törmännyt sellaiseen astiastoon jota haluaisin muutenkaan. Sama koskee esimerkiksi pukeutumistani. Pukeudun tosi oudosti, mutta juuri sellaisiin vaatteisiin mistä itse pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä asenteelta! Ehkä se on niin, että kun pääsee totaalisesti irti tutuista ympyröistä, niin on jotenkin helpompi löytää se oma tyyli ja oma itsensä, ympäristön ennakko-odotukset eivät ainakaan ole sotkemassa - en tiedä, onko niin?

      Tähän on nyt lisättävä vielä se, että se oma tyyli voi olla ihan mikä tahansa - myös sellainen klassinen ja perinteinen. Kaikki eivät välttämättä halua vaikkapa värjätä tukkaa vihreäksi aitouden nimissä :D. Tärkeintä on se, että välillä pysähtyy miettimään omia valintojaan - onko ne lähtöisin omasta itsestä vai ympäristön oikeista tai kuvitelluista vaatimuksista. Ja että tuntee olonsa hyväksi.

      Poista
    2. Joo, siis ei missään nimessä pidä "olla erilainen" vain ollakseen erilainen! Vaan nimenomaan se, että miettii mikä on itselle tärkeää ja miten itse ilahtuisi eniten omasta ulkonäöstään tai ympärsitöstään ja mikä itsestä tuntuu kaikista kivoimmalta. :)

      Tuolla "pukeudun tosi oudosti" viittasin lähinnä niihin kommentteihin mitä ihmisiltä joskus kuulee, kun ne kuvailee mua. :D En siis pukeudu niin ollakseni outo.

      Poista
    3. Niin arvelinkin :). Laitoin tuon lisäyksen sen takia, ettei joku lukija ajattele just noin, että pitää olla erilainen vain ollakseen erilainen (hyvin sanottu!).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!