torstai 12. maaliskuuta 2015

Ohikiitäviä hetkiä







Kun ikkunat oli kirkkaat, niin kaikki muu alkoi yhtäkkiä näyttää likaiselta. Talviset hämähäkinseitit leijuivat katossa ja kaapinovet olivat täynnä sormenjälkiä, joten ikkunanpesu on vähän laajentunut… En ole mikään siivousintoilija, mutta välillä tulee näitä inspiraatioita. Nyt nautin siististä kodista; ajatuskin kulkee kirkkaammin ja on helpompi hengittää. Aurinko paistaa ja ikkunassa riippuva kristalli maalailee värejä seinille. 

Aamulla seisoin taas pitkän tovin hevosten luona ja kuuntelin niiden rouskutusta. Lucia-kissa halusi hetken syliaikaa, aurinko paistoi jo korkealta ja haukat huusivat rannassa. Nyt eletään vuoden parasta aikaa ja pitää yrittää muistaa nauttia jokaisesta ohikiitävästä hetkestä. Sillä päivät ja viikot kiitävät eteenpäin - aina tuntuu olevan perjantai. Taas huomenna. Uskomatonta.

Mukavaa päivää!

12 kommenttia:

  1. Tänään aamulla just katselin kun aurinko paistoi keittiön ikkunasta sisään, että huh huh kuinka pölyistä meillä on. Ja koska kello tikitti ja töihin oli lähdettävä, niin teki mieli vaan laittaa verhot kiinni sisällä ollessa ettei näe sitä kaikkea pölymäärää mitä talven aikana on nurkkiin kerääntynyt. Onneksi keväällä ja kesällä viihdytään paremmin ulkona, niin ei tarvitse kaikkia villakoiria rapsutella jatkuvasti.... ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan hirveetä, kun ne ekat kunnolliset auringonsäteet paistaa sisälle ja paljastaa kaiken :D. Ei ne sotkut sitten kesän mittaan enää niin häiritse, mutta näin alussa kylläkin…
      Ja eläinten kanssa eläessä on vain pakko sopeutua karvoihin - muuten tulee ihan sekopäiseksi...

      Poista
  2. Kevättä ilmassa!
    Suloiset kisulit ja ihania kuvia!
    Lähetän tuulen mukana lisää lupausta keväästä, mimosan tuoksua täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli sen verran kirpakka aamu, että lupaukset ja mimosan tuoksu ovat tervetulleita.

      Piipahdin vastavierailulla, näytti kivalta. Mietin täällä aina välillä, että kun sitä kerran lähti, niin miksi länteen, miksi ei etelään :).

      Poista
  3. Aijjai mitä kuvia, herkkua silmille! :')

    VastaaPoista
  4. Ihana blogi sinulla! Kauniita kuvia ja mielenkiintoista tekstiä :) Löysin tänne Pink Bubblen kautta ja heti piti liittyä lukijaksi.
    ~ Hemuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hemuli, tervetuloa sinullekin! Kävin sullakin vastavierailulla ja löysin hevosia! Kiva! Tulen toistekin.

      Poista
  5. Inez ja Ivar ovat niin kauniita,kiitos Hanne tunnelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjoitettu Inez, ja hieno se onkin :). Molempien siniset silmät loistivat auringossa kilpaa kristallien kanssa :).

      Poista
  6. Nyt on juuri se hetki vuodesta, jolloin soisi ajanvirran hidastavan juoksuaan. Että tämä ihanuus kestäisi kauemmin; valo ja uuden toivon viriäminen. (Postauksesi pisti kyllä minutkin vilkuilemaan omaa huusholliani...) Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletaan elää muuten myös niitä aikoja, jolloin kaipaan eniten sinne perämeren rannalle. Meidän rannassa oli sellainen sula, johon joutsenet tulivat jo aika aikaisin. Joutsenten huuto ja sulavan jään ääni, telkkien ja isokoskeloiden saapuminen - oih!

      Vaikka valo lisääntyy täälläkin nopeasti, niin siellä kevät suorastaan räjähti silmille…

      Mukavaa viikonloppua ja terveisiä niille rannoille ja sille merelle!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!