torstai 26. helmikuuta 2015

Naapurin rouvan kanssa humputtelemassa


Käytiin naapurin rouvan kanssa humputtelemassa naapurikaupungissa ja jouduin sitten taas kirpputorille vähän puoliväkisin. Jos viimeksi ostin kukon, niin nyt ostin kanan joka maksoi 10 nok (1,15 eur). Sain munan kaupan päälle ja nyt olisi sitten pääsiäiskoristeet aika lailla kasassa. 

Fagernes on meidän lähin, n. 800 metrin korkeudessa oleva pieni kaupungintapainen. Sinne on täältä n. 60 km:n ajomatka, josta pitkä pätkä kallion seinämällä mutkittelevaa hyvin norjalaista kapeaa ja huonoa tietä. Vuorenseinämä toisella puolella ja jyrkänne toisella. Ensimmäisillä kerroilla ajelin siellä kylmä hiki otsalla, mutta nyt se menee tuosta vaan. Ainakin kesällä. 

Suurin jännitysmomentti on itäeurooppalaiset rekat, jotka käyttävät samaa reittiä. Juuri viime viikolla yksi liettualainen rekka kesärenkaineen (!) ja ilman ketjuja oli lähtenyt siellä heittelehtimään ja lopulta jäänyt keikkumaan siihen jyrkänteen reunalle. Onni onnettomuudessa oli, että kukaan ei tullut vastaan. Yleensä nuo kesärenkailla urheilevat rekat kuitenkin "vain" juuttuvat mäkeen, joka sekin aiheuttaa melkoisia ongelmia.

Nyt tuohon hankalimpaan kohtaan rakennetaan neljä kilometriä pitkää tunnelia, jota tulen inhoamaan vielä enemmän kuin tuota mutkittelevaa tietä. Mäet menee ja mutkat menee, mutta nämä Norjalle tyypilliset pitkät tunnelit ja pitkät sillat jostain syystä ahdistaa ja puistattaa. Mutta se on se hinta, jonka näistä maisemista joutuu maksamaan. Valitettavasti.

Oli mukava reissu. Naureskeltiin tosin, että elämänpiiri on molemmilla pienentynyt aika lailla, kun elämän huippuhetkiä on nykyään lounas Fagernesin ostoskeskuksen kahvilassa...

Ja huomenna on taas perjantai. En tajua. Mihin tämäkin viikko oikein meni?

ps. väritin blogia vähän keväisemmillä väreillä… vaihtelu virkistää. Toivottavasti teitäkin.

2 kommenttia:

  1. Ne Norjan tiet! Muistan sen kammon, kun ensi kertaa Kilpisjärveltä lähdettiin pudottautumaan Norjan rannikkoa kohti. Rotkoja, kuohuvia koskia tien ali, karmeita kurveja. Ja tietenkin "alkuasukkaita" jotka pistelivät tuhatta ja sataa menemään. Ylöspäin noustessa ei ollutkaan yhtä kammottavaa. Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli näissä vähän opettelemista Oulun jälkeen, mutta kaikkeen tottuu:). Eniten tosiaan pelottaa näin talvella nuo yleensä itäeurooppalaiset rekat, jotka tulevat tänne ajelemaan kesärenkailla ja ilman ketjuja. Ne on todelisia tappokoneita...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!