maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaikenkarvaiset ystäväni




Eilinen ystävänpäivä vietettiin upeassa talvisäässä. Aurinko paistoi jo korkealta ja maalaili sinisiä varjoja hangelle. Elvira nautiskeli kevätkeleistä lumessa makaillen. Vietin pitkän tovin hevosten luona ja seisoin kasvot kohti aurinkoa. Tinden hieroi turvallaan niskaani ja puhalteli korvaani, ja Knekten piti päätään sylissäni. Olisi varmaan koko hevonen halunut kiivetä syliin, mutta ei se valitettavasti mahdu - hevosen pääkin painaa melkoisesti kun se lasketaan koko painollaan käsien varaan :). Kissa numero viisi makaili selällään hevosten jaloissa. Vähän hirvitti, mutta ajattelin, että kaipa se tietää, mitä tekee. Hienoja ystäviä. Ihan parhaita.

Tänään herättiin sitten tihkusateiseen ja harmaaseen sunnuntaihin joka oli hyvä viettää maalausateljeessa ihmisystävän kanssa maalaillen. Viisi tuntia meni siivillä ja taas on yksi intiaani lisää kokoelmissa... Minusta on tullut se suomalainen nainen, joka muutti norjaan maalaamaan intiaaneja :). Enpä olisi arvannut vielä viisi vuotta sitten…

Ilta huipentui kanacurryyn ja mukavaan iltaan naapurissa ystävien luona. Vuorokausikin vaihtui maanantaiksi. Aika hyvä päivä. Tai aika hyvä viikonloppu. Erittäin hyvä. Tosin nyt on vähän kurkku kipeänä sen eilisen "auringonoton" jäljiltä, joten juon täällä vielä yöllistä teetä.

Olisin halunnut toivottaa teillekin hyvää ystävänpäivää, mutta en ehtinyt koneen ääreen. Kiitos kuitenkin kun olette olemassa. Ystäviä ja ystävyyttä on monenlaista, mutta kaikki yhtä arvokasta. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

13 kommenttia:

  1. Meillä täällä kirpakkaa pakkasta (-20C) jo toista päivää. Perheemme kiinalainen vieras on saanut tuntumaa siitä mitä on kun on paljon lunta ja pakkasta! Tänäänkin menevät Kolille ulkoilemaan ja illalla Jääkarhujen saunalle, saunaan ja avantouimaan :-)

    Eläin ystävät ovat ihan parhautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kiinalaiselle eksotiikkaa kerrakseen :). Ei sitä itse paratiisisaarista haveillessaan aina tajuakaan, minkälaisen eksotiikan keskellä sitä oikeastaan asustelee :)

      Poista
  2. Meillä talvi yrittää näyttää voimaansa, mutta aurinko paistaa ja pystyy jo lämmittämään taloa. Eilen vietin ystävän ja kuohuviinin kanssa hetken pihalla auringossa, pysyi ainakin juoma kylmänä :) mukavaa viikkoa intiaanien(kin) parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edesmennyt isäpuoleni puhui helmikuusta aina rautatalvena? terästalvena? tai jotain vastaavaa. Pointti oli kuitenkin just siinä, että usein helmikuussa on ne kovimmat pakkaset ja talvi todellakin tiukentaa otettaan viimeisillä voimillaan, kunnes sitten aurinko ottaa yliotteen. Kyllä se nytkin jo lämmittää ihan selvästi.

      Itse harkitsin lauantaina vähän ulkokahvittelua, mutta kuohuviini ei tullut mieleen :). Täällä se ei tosin olisi pysynyt kovin kylmänä, kun oli melkein plusasteita…

      Olit muuten just aamun viimeisessä unessani. Ostin sulle eläinlääkärin (!) valmistamaa huippuhyvää seinämaalia, mutta sitten oli vaikea vähän sitä antaa, kun en tiennyt minkä näköinen olet. Sitä paitsi nimesi oli unessa Kati, mutta kyllä se sinä olit. Tapasimme kuitenkin, sain maalin luovutettua ja nyt tiedän miltä näytät :D.

      Poista
    2. Kiitos maalista :) Oli kiva tavata, vaikka minulla onkin siinä kohdassa black out. Olenkin ajatellut, että pitäisi avata maalipurkki ja sutaista pari seinää ennen kuin viljelykiireet vievät kaiken ajan.

      Poista
  3. Lauhan sään jälkeen pakkanen on hiukan kovettanut hangen pintaa. Latu on pysynyt auki, mutta mennyt oudon malliseksi; suksenjäljet nousseet koholle. Kelkoista muljahtelua oli eilinen hiihtäminen. Meren jää on lähes lumeton, mutta hyvin epätasainen. Ja mikä hyytävä tuuli! Mutta aurinko on palannut tännekin Hailuotoon! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin joskus kokeillut hiihtämistä tuollaisilla koholaduilla ja siinä ikäänkuin ladun idea vähän kärsii :D.

      Kun oma mökki oli niissä maisemissa haaveilin aina meren jäällä hiihtämisestä, mutta viimeisinä vuosina jäällä hiihtäminen jäi kyllä haaveeksi tai hiihtokausi oli hyvin lyhyt. Kun jäät lopulta kestivät, niille tuli niin paljon vettä, että ei siellä paljon hiihdelty.

      Täälläkin on tänään hyytävä tuuli, tosin pakkasta vain viitisen astetta, mutta kylmä tuolla on! Ja aurinkokin on piilotelllut tuon lauantain jälkeen :).

      Mutta kyllä se sieltä tulevi. Kevät vähän keikuen :).

      Poista
  4. Tällainen blogiystävyys on todella mukava asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain? Vaikka internetillä ja kaikenlaisella sosiaalisella medialla on varjopuolensa, niin on tässä myös paljon hyvää. Oma elämäni on laajentunut kummasti tässä "blogiurani" aikana ja olen saanut ihan erityisiä blogiystäviä. Toki olisi kiva joskus istua alas ihan oikeastikin, mutta kuka tietää, ehkä joskus tavataankin :).

      Poista
  5. Ihana blogi sinulla! Hienot kuvat ja mukavat tekstit, tänne palaan vielä useasti kun ei näillä näkymin ole Norjan visiittiä tiedossa.

    Norjassa asuu tällä haavaa kaksikin serkkuani ja itse olen siellä pohjoisessa kerran piipahtanut, Gardemoenin kentällä useasti mutta niitä ei kai matkailuksi lasketa. Olisi ihana päästä sinne Hurtigrutenin maisemiin ja nähdä ihan livenä myös vuonohevosia, oman Ihmepoikani isä on sieltä jostain ylängöltä haettu. Villi sielu <3

    Terveiset täältä vaihtuvien säiden selkosilta, rautatalvi se on vielä mutta ote jo lipsuu. Aamun -20° vaihtuu hyvää vauhtia lämpimäksi. Hevoset huokailivat toppatakeissaan tarhan portilla ja olivat oikein tyytyväisiä päästessään palttoista eroon tallissa. Hassu talvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :).Tervetuloa ja kiva että tulet toistekin!

      Vuonohevonen oli mun lapsuuden unelmahevonen, mutta sellaista ei ole vielä näköpiiriin tullut, vaan syliini on luikerrellut tämä toinen norjalainen alkuperäisrotu Dølehevonen :). Tai neljä sellaista. Elvira on kylmäveriravuri.

      Täällä on ollut aika leuto talvi. jokikin on pysynyt sulana koko talven. Toivottavasti ei tulekaan enää kovia pakkasia, meidän hevoset on pihattohevosia ja oikein kylmällä haluaisin saada ne kunnon talliin… (en siis ole näiden hevosten oikea omistaja, joten en asiaan voi paljonkaan vaikuttaa).

      Poista
    2. Kyllä se sinun vuonohevosesi jostain vielä ilmestyy. Niin kävi minullekin ja Ihmepoika on jo kuudennella vuodellaan.

      Vaikka kuinka puhutaan pihaton hyvistä puolista, minusta on hyvä, että on talli johon ne saa tarpeen tullen tai hädän hetkellä suojaan tai hoitoon. Meillä ovat tallista huolimatta ulkona n. 12 h/vrk, kesällä yleensä vuorokauden ympäri. Paitsi jos on ihan hirveät helteet, paarmoja tai muuta hevosta piinaavaa. Silloin ovat mielellään sisällä pahimman ajan ja yön ulkona.

      Poista
    3. Tämä on sellainen asia, johon en ole ihan selvää kantaa muodostanut. Nämä hevoset ovat toisaalta yllättävän säänkestäviä ja ovat kyllä pysyneet tosi terveinä - eläinlääkäriä täällä ei ole paljon tarvinnut. Loimiakin ne tuntuvat lähinnä inhoavan. Pihatossa ne viihtyivät parhaiten kesällä, ei suinkaan nyt talvella, niin kuin voisi ajatella. Ja usein kun itse ajattelen, että menkää nyt suojaan siitä, niin se seisovat mielummin ulkona…

      Näillä on myös tosi suuret metsätarhat (tai laitumet), joten ne voivat elää hyvin lunnollista lajityypillistä elämää, ja kun vertaan niiden elämää naapurin ravitalliin, jossa on kyllä upea uusi talli, mutta suht pienet tarhat pihalla, niin uskoisin melkein, että hevoset itse valitsisivat elämän täällä. En tiedä.

      Mutta itse nukkuisin ehkä paremmin, jos saisin ne edes välillä kunnon talliin :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!