lauantai 24. tammikuuta 2015

lunta, lunta ja lunta






Ensin monta päivää lunta ja sitten tänään kahdenkymmenen asteen pakkanen. Kunnon talvi siis. Mutta toisaalta: tänään aurinko paistoi ensimmäistä kertaa ikkunan läpi kahvipöytään ja häikäisi silmiä. 

Tiistaina olin ystävieni luona ja innostuttiin rummuttamaan afrikkalaisilla rummuilla. Se oli niin kivaa, niin terapeuttista ja olin siinä sen verran näppärä ihan luonnostaan, että tilasin itselleni oman rummun :D. Afrikkalaisen djenben. Ja samalla sen nokkahuilun, jota olen myös suunnitellut monta vuotta. Niillä on hyvä alkaa musisoiminen kun laulaa en vielä oikein uskalla. Eli tämä kuulukoon siihen sarjaan "pelkojen kohtaaminen".

Työhuonekin alkaa olla kunnossa ja nyt en voi ainakaan moittia tilanpuutetta, jos en saa mitään tehtyä. Se on tällä hetkellä ainoa siisti paikka asunnossani, koska ne siitä nykyisestä työ- tai askartelu- tai harrastushuoneesta siirretyt tavarat ovat nyt täällä pitkin ja poikin…

Ja siitä aikaansaamattomuudesta vielä. Ehkä kyse ei olekaan pelkästä laiskuudesta ja heikosta luonteenlaadusta. Kävin lääkärissä ja kilpirauhasarvot olivat aika korkeat joten minulla on ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminta. Sinänsä ikävää, mutta toisaalta hyvä uutinen. Oireita kun on ollut jo vuosia, mutta laboratorioarvot ovat olleet aina siinä rajoilla, joten asialle ei ole tehty mitään. Mutta nyt arvot oli sen verran korkeat, että ilmeisesti sille jotain tehdään. Joten ehkäpä minä tästä kovinkin vielä reipastun. Ja laihdun. Mutta saa nähdä.

Kauniita talvipäiviä!

4 kommenttia:

  1. Kaunista! Hienoa, että vaiva tuli ilmi, ei tarvitse ihmetellä miksi jarru tuntuu olevan päällä kaiken aikaa. Toivottelen onnellisia hetkiä työhuonessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosi kaunista (taas tai edelleen :) ). Pakkanen oli niin kova, että kuvat piti ottaa ikkunan läpi ja tuosta omilta portailta - sen takia joudutte katselemaan näitä samoja maisemia yhä uudestaan…

      On vähän absurdiakin, että lääkäristä tulessa tuli melkein sellainen "Jess!!" -reaktio. Mulla on jo kymmenen vuotta ollut "vähän outo olo", mutta lääkärit ovat vain heilauttaneet kättään ja sanoneet, että ei se mitään ole. Nyt olen melkein vihainen paitsi lääkäreille niin ennen kaikkea itselleni, että en ole ollut tämän asian kanssa sinnikkäämpi. Mutta katsotaan miten käy. Ei se välttämättä ole ihan helppo hoidettava eikä se olo siitä taianomaisesti miksikään muutu.

      Laitan kuvia tuosta työhuoneesta, kunhan saan sinne vähän kuvia seinille.

      Poista
  2. Sinnikkyys ei kuulu kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin, vaikka pitäisi, että saisi hoitoa. Kiva että lääkäri otti vaivan nyt todesta! Toivottavasti olo paranee. T. nimim. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisäksi vielä laiskuus!

    VastaaPoista
  3. Niinhän se on. Energia menee kaikkeen muuhun, niin ei jaksa alkaa lääkäreiden kanssa vääntää… Ei tämäkään lääkäri olisi ottanut tosissaan mikäli arvo ei olisi ollut sen verran reilusti yli viitearvojen. Jo lähes kymmenen vuotta sitten yksi lääkäri meinasi tähän tarttua, mutta halusi vielä toisen kokeen. Ja kun sen arvot oli pudonnut just siihen viitearvojen ylärajalle ja lääkäri vaihtunut siinä välissä, niin se jäi sitten siihen.

    Sitähän minäkin vähän pelkään, että sieltä kilpirauhasvaivojen alta paljastuu laiskuus :D. Mutta onpahan ainakin hyvä veruke nyt: "Mulla kun on se kilpirauhasen vajaatoiminta.."

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!