sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tyhjän kalenterin äärellä





Tänään olin vähän vielä joulutunnelmissa ja huomenna alkaa sitten arki. Tai ei nyt vielä ihan arki, mutta joulu on aika lailla ohi. Tänään saa kuitenkin syödä vielä suklaata hyvällä omalla tunnolla. Oma jouluni ei ollut kovin lahjakeskeinen, mutta muutaman paketin sain ja olin niistä kaikista tosi iloinen. Kaikki olivat yhtä tärkeitä ja mieluisia.

Yksi lahja oli Paulo Coelhon tosi, tosi kaunis ja värikäs kalenteri. Se on kuin koru, jota pyörittelee kädessään ihan vain se kauneuden tähden. Mutta se pitää sisällään paljon muutakin.

En tiedä, onko tuossa kalenterissa jotain magiikkaa, mutta en muista koskaan aikaisemmin ajatelleeni uudesta kalenterista näin. Nyt nuo toistaiseksi tyhjät sivut tuntuvat olevan täynnä mahdollisuuksia. Oivalsin, että nehän voi täyttää juuri haluamillaan muistutuksilla ja muistiinpanoilla. Miettikää! Ja ihan sama juttu elämän kanssa. Kaikkeen ei voi koskaan vaikuttaa, mutta tosi moneen asiaan voi. Alkava vuosi on on vielä kuin nuo kalenterin tyhjät sivut ja se on aikalailla itsestä kiinni, minkälaisia merkintöjä vuoteensa haluaa. 

Järjen ääni todennäköisesti väittää, että ei sitä voi itse päättää. Aina löytyy tuhat ja yksi järkevää syytä, miksi ei voi toteuttaa unelmiaan, isoja tai pieniä. Mutta ei se useinkaan ole järki, joka siellä puhuu, vaan usein puhdas pelko. Ja jos nyt tekee mieli huutaa "Mutta...", niin ei kannata. Ei niitä syitä tarvitse minulle perustella vaan itselleen. 

Itsekin joudun perustelemaan ne itselleni. Minullakin on edelleen tosi monta unelmaa toteuttamatta, suurta ja pientä, koska pelkään. Pelkään niin paljon, että en edes uskalla ajatella pelkoani tai myöntää sitä. Täytän mieleni mielummin järkisyillä ja selityksillä. Verukkeilla ja tekosyillä. Pelko piiloutuu usein sellaisten sanojen taakse kuin "mutta kun", "jos vain", "sitten kun". Elämä kulkee eteenpäin ja jätän tekemättä asioita, joihin minulla olisi juuri nyt mahdollisuus ja joita haluaisin toteuttaa, jos vain uskaltaisin. 

Kirjoitin vuoden 2012 kalenterin etusivulle tekstin: 

"Jos käännät pelolle selkäsi, sen voimaantuu. Jos käännyt kohti pelkoasi, se saa kasvot. Jos tutustut pelkoosi, saat siitä ystävän." 

Sinä keväänä muutin tänne ja jouduin kohtaamaan monta pelottavaa asiaa. Sen jälkeen olen kuitenkin onnistunut taas käpertymään mukavuusalueelleni. Niin on paljon helpompaa. 

Tyhjän kalenterin edessä on hyvä miettiä minkälaisilla merkinnöillä kalenterini oikein täytän. Mitä oikein haluan elämääni. Mitä unelmiani haluan vielä täyttää.

Jos välillä tulee uskonpuute, niin sivuilla on Coelhon elämänviisauksia. 

"Mikä on se voima, joka työntää meidät pois tutulta mukavuusalueelta ja saa meidät kohtaamaan haasteita, vaikka tiedämme, että mainen kunnia katoaa? 

Luulen, että se on elämän tarkoituksen etsiminen. Etsin vuosia lopullista vastausta tuohon kysymykseen kirjoista, taiteesta ja tieteestä, sekä vaarallisilta että helpoilta poluilta. Löysin monia vastauksia. Tänä päivänä olen kuitenkin vakuuttunut, että emme voi löytää tuota vastausta tässä elämässä, vaan lopullisen vastauksen saamme vasta sitten, kun seisomme Luojamme edessä. Ymmärrämme sen nähdessämme ne mahdollisuudet, jotka meille elämän varrella annettiin." Paulo Coelho (vapaasti suomennettuna)

8 kommenttia:

  1. Niinpä. Elämän ensi vuoden kalenteri on vielä tyhjä. Jännttävää nähdä minkälaisilla asioilla se täyttyy. Uuden kalenterin ääressä on kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä taas kerran. Vaikka oikeastaan aloitamme puhtaalta pöydältä joka ikinen aamu.

    Tykkään kovasti Alf Prøysenin laulusta Du skal få en dag imårå. Uusi päivä, uusi paperi ja väriliidut väritellä päivänsä juuri niillä väreillä kuin haluaa. Joskus pitää käyttää myös niitä tummia sävyjä.

    Hyvää alkavaa uutta vuotta. Toivottavasti kaikki värit ovat paikallaan kynälaatikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä onkin, että mieli tarvitsee aina sen maanantain tai peräti uuden vuoden aloittaakseen jotain uutta, vaikka se mahdollisuus olisi joka ikinen aamu. Tai oikeastaan joka ikinen hetki.

      Kaikkia värejä tarvitaan, kaikkia värejä tähän tulevaankin vuoteen tulee mahtumaan ja niin sen pitää ollakin. Usein se on sitä paitsi niin, että ei se ole ainoastaan elämä joka käyttää niitä tummia sävyjä, itsekin niitä kaivaa turhan usein sieltä kynäkotelosta ja jättää ne kirkkaat värit liian vähälle käytölle :). Joten voisiko sitä päättää, että antaa elämän käyttää niitä tummia sävyjä (jos niin on tarkoitettu), mutta keskittyä itse niihin kirkkaampiin sävyihin?

      Poista
  2. Uusi vuosi on arvoitus kaikista suunnitelmista riippumatta. Usein on käynyt niin, että kun olen kääntynyt katsomaan pelkoani, olen huomannut, että se on aivan mitätön ja naurettava. Oman mieleni kehitelmä. Mukavuusalueella oleskellessa jää monta hienoa seikkailua kokematta. Olisi uskallettava haaveilla isosti, niin että unelma näyttää elävältä ja todelta. Taidankin ottaa tämän uudenvuoden lupauksekseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin se on. Sitä pelkää eniten itse asiassa sitä pelkoa, eikä halua edes katsoa sitä. Mutta jos sen uskaltaa kohdata, se saattaa olla tosi pieni ja mitätön, suorastaan nolo. Ja menettää usein voimansa paljastuessaan.

      Oma elämäni olisi juuri nyt täynnä mahdollisuuksia ja ainoa este olen minä itse ja oma uskonpuutteeni. Eli siis ne pelkoni. Pelko siitä, että paljastuu, ettei osaa, että nolaa itsensä, ettei olekaan hyvä, ettei riitä, ettei jaksa, että on liian vanha, että kuvittelee itsestää liikoja jne. jne. Näitähän riittää.

      Ja ehkä eniten pelottaa se, että sitten joskus siellä Luojan luona katson taakseni ja huomaan kaikki ne mahdollisuudet jotka olen jättänyt käyttämättä...

      Poista
  3. Voih tämä teksti tuli juuri oikeaan aikaan❤️. Näitä asioita kun pohdin niin usein itsekin. Ihana blogi❤️ Kiitos! T.uusi lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tuli oikeaan aikaan. Tiedän itsekin tunteen, kun sattuu lukemaan jotain just oikeaan aikaan - jossain toisessa elämäntilanteessa sama juttu saattaisi mennä ohi ihan huomaamatta :).

      Mukavaa, että viihdyit, tervetuloa lukijaksi!

      Poista
  4. Mulla on ollu samanlainen kaunotar <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan :). Itsekin olen tätä hypistellyt jo aikaisemmin, mutta vasta nyt se tuntui oikealta. Ostin tämän lahjan siis itse :D. Mutta lahja mikä lahja...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!