lauantai 20. syyskuuta 2014

Kukkaterapiaa






Vielä tuossa heinäkuun puolenvälin aikoihin heitin yhteen penkkiin pussillisen siemeniä, "Syötäviä kukkia". Kehäkukkaa, kurkkuyrttiä ja ruiskaunokkia. Toistaiseksi olen syönyt niitä vasta silmilläni ja kameralla. Pala kesää vielä syksyn keskellä.

Ruiskaunokit, tai niin kuin itse olen oppinut, ruiskukat kuuluivat lapsuuden kesiin, mutta nykyään niitä näkee lähinnä kukkapenkeissä. Kunhan raaskin, kerään terälehtiä sisälle kuivamaan. Ehkä niistäkin tulee teetä… vai saippuaa? 

Frantsilan kehäkukka myy ruiskaunokkitippoja, ja niistä kerrotaan seuraavaa: 


"Centaurea cyanus Tässä hetkessä elämiseen. Kaipuun ja erillisyyden tunteeseen. Antamaan syvää rauhan tunnetta. Ruiskaunokki tasapainottaa mieltä ja antaa syvyyttä tunteille. Se helpottaa palautumista aikaisemmista kokemuksista ja auttaa latautumaan uuteen. Ota ruiskaunokkia silloin, kun tunnet koti-ikävää, eron ja kaipuun tuskaa tai sisäistä haikeutta. "Olen onnellinen juuri nyt tässä taivaansinen alla".

Tilan isäntä on palannut kotiin neljän kuukauden poissaolon jälkeen. Nyt vasta huomaan, kuinka vastuu on painanut harteitani ja miten väsynyt oikeastaan olen. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, joten tasapainotusta tarvitaan. Todellakin. En tiedä itkettääkö vai naurattaako. Tilinpäätöksen tästä kesästä teen myöhemmin, mutta tiedän, että se jää positiivisen puolelle. Tämä kesä ei ole ollut pelkästään helppo ja mukava, mutta äärettömän tärkeä. Ja ne on ne hankalat jutut elämässä, joiden aikana opimme eniten. Niin se vain menee. 

Mutta nyt taidan lähteä istumaan tuonne ruiskaunokkipenkkiin ja hengittämään niiden taivaansineä, kaipa se auttaa vähintään yhtä hyvin kuin ruiskaunokkitipat?

Mukavaa viikonloppua - täällä on sumun takaa auennut sininen taivas.

2 kommenttia:

  1. Hyvin hortoiltu kun noin sait kukat loistamaan.Ruiskaunokista tuli mieleen, että onko siellä ruispeltoja. Ruiskukat kun luonnostaan suosivat rukiin alikasvustona olemista. On tosi aika arka kukka kilpailutilanteessa muiden kasvien kanssa. Toinen joka viihtyy ruispelloissa on pahaääninen narisija ruisrääkkä, jonka Leino sai kuvattua huomattavasti olemustaan romanttisemmaksi. Siihen aikaan linnun nimi olikin ruislintu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on kasvanut tosi hienosti, mutta kunnia taitaa mennä korkeammille voimille ja hevosten lannoitetehtaalle - olen ollut sen verran laiska puutarhuri. Viljapeltoja täällä on, mutta ruista en ole ainakaan nähnyt. Luin tosin jostain, että ruiskukat tapetaan pelloiltakin rikkaruohomyrkyillä niin tehokkaasti, että ne ovat nykyään uhanalaisia.

      Olen joskus nauranut tuota ruislinnun laulua, samoin kuin vanamojen tuoksua ja tähkäpäitä samassa runossa, mutta olkoon se on sitä taiteellista vapautta - hieno, hieno runo kuitenkin.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!