perjantai 29. elokuuta 2014

Hallittu ja hillitty karkuretki














Aamulla kello seitsemän seisoi Knekten oveni takana - se oli taas lipsahtanut väärälle puolelle aitaa. Avasin portin ja se meni takaisin tarhaansa. Kävin korjaamassa aidan ja tervehtimässä muut hevoset. 

Puoli tuntia myöhemmin seisoi viisi hevosta oveni takana. Olin korjannut aidan väärästä paikkaa - se oli toisesta kohtaa ihan katki poikki, ja sellaista aukkoa ei muutkaan hevoset voineet vastustaa :). Mutta ne eivät jääneet heinäpellolle syömään, vaan tulivat tuohon pihalleni kertomaan minulle: "Me ollaan täällä!"

Eipä siinä mitään - nämä meidän karkuretket ovat hyvin hallittuja ja hillittyjä. Vähän hypitään, pukitellaan ja heitellään päätä. Pidetään kivaa ihan niin kuin onnellisen hevosen pitääkin. Hevoset juoksentelivat perässäni aitaa korjaamaan, kakkivat vähän nurmikolle ja maistelivat kukkia. Heinäpelto ei yllättäen ollut se suosituin paikka. Knekten oli selvästi kyllästynyt moiseen juoksemiseen (ja syömiseen), ja meni pitkin pituuttaan nukkumaan tuonne nurmikolle marjapuskien kupeeseen. Sillä oli vatsa täynnä ja nokosten aika.

Kun aita oli korjattu, talutin hevoset kaksi kerrallaan takaisin aitaukseensa ja ne painuivat ensimmäisille päiväunilleen pihattoonsa. Asiat olivat taas oikeassa järjestyksessä, hevoset oikealla puolella aitaa, ja minä pääsin keskeytyneelle aamiaiselleni raikkaasta aamuilmasta virkistyneenä ja housunlahkeet märkänä aamukasteesta. Aika hieno aloitus päivälle oikeastaan :).

Kuvissa esittäytyvät Elvira ja Tinden. Olivat eilen auttamassa vesiastian pesussa ja kasvimaan kuvaamisessa. Porkkanoiden toivossa luullakseni. Tai sitten ihan vain seurankipeyttään :). Pääsivät itsekin kuviin :).

8 kommenttia:

  1. Nämä kuvat ovat aivan ihania! Vanhana hevosrakkaana lähes liikutun niistä - upeasti vangittuja hetkiä ja melkein voin kuulla ja tuntea hörinän korvissani. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. menin oikeastaan kuvaamaan kukkia ja oli sellainen objektiivi, että ei mahtunut kuin turvat kuvaan :). Näiden turpakuvien ihanuutta ja kauneutta ei varmaankaan ymmärrä kuin entiset (tai nykyiset) heppahullut. Sellaiset, jotka on joskus päässet kokeilemaan tuon turvan pehmeyttä ja ehkä jopa pussaamaan sitä :D.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. meillä on mahtavan ihana hevosporukka täällä :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja upeita hevosia!

    VastaaPoista
  4. En ole heppahullu, mutta nämä kuvat ovat todella hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hienoa, että ne liikauttaa ei-heppahullunkin sydäntä :). Usein toivon, että voisin jotenkin jakaa sen läheisyyden, mitä noiden hevosten kanssa usein koen. Näiden kuvien kautta se ehkä edes vähän välittyy.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!