tiistai 8. huhtikuuta 2014

Terveisiä Emmerdalesta

Blogin päivittäminen on ollut taas n i i n työlästä. Osittain kyllä syynä on ollut taas nämä nettiyhteydet, jotka tökkii välillä tosi pahasti. Olen saanut kaksi blogihaastettakin, joiden pitäisi helpottaa just näitä tilanteita, mutta sekään ei ole nyt auttanut. Lämmin kiitos kuitenkin "Eilistä paistoa" Johannalle ja "Tää on vielä kesken"- blogin Keskeneräiselle. Haasteet on otettu kiitollisena vastaan ja otetaan vielä käsittelyynkin. Mutta tästä blogihiljaisuudestani huolimatta, eilen on ollut todellinen kävijäpiikki? Mitä siitä pitäisi sitten ajatella :).


Kävin pikareissulla Suomessa. Autokauppoja tekemässä, hoitamassa erinäisiä asioita ja minilomallakin. Kolme päivää on vain kovin lyhyt aika, ja tuntuu, että siinä jää monta juttua tekemättä ja monta ystävää tapaamatta kaikesta juoksemisesta huolimatta. Matkan paras anti oli kuitenkin se, että sain vähän etäisyyttä näihin paikallisiin kuvioihin ja myös viisaita ajatuksia ja neuvoja. Joskus täytyy mennä kauas, että näkee lähelle. Ja puhua ihmisten kanssa, joilla on tarvittavaa etäisyyttä tapahtumiin. 


Olen jo aikaisemminkin maininnut, että täällä on ollut sellaisia käänteitä lähipiirin elämässä, että ei voi kuin yrittää pysyä kyydissä ja pitää hatusta kiinni. Asiat eivät koske suoranaisesti minua, mutta vaikuttavat kyllä omaankin elämääni monella tavalla. Ja kuluttavat myös energiaani, vaikka kuinka yritän pysyä ulkopuolisena. En voi enkä halua kertoa muiden asioista sen tarkemmin, mutta niistä pitää mainita, koska ne epäsuorasti vakuttavat myös omiin ratkaisuihini ja nihin juttuihin, joista olen täällä aikaisemmin maininnut. Keskeisimpänä varmaan se, että sitä kahvilaa tai maatilamyymälää ei tule tänä(kään) kesänä. Ei edes teatteria. Mutta toki täällä tapahtuu kaikenlaista rakentamista, kohentamista ja entisöintiä, joten mahdollisesti vuoden kuluttua tulee kahvilakin. Saa nähdä. Mutta täällä pienessä kylässä tapahtuu enemmän kuin Emmerdalessa, joten kaikki on epävarmaa. Ei voi oikein luottaa kuin itseensä ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos tämä olisi fiktiota, niin kukaan ei uskoisi...


Omalta kohdaltani tämä tarkoittaa, että on pitänyt vähän tuumailla. Mitäs nyt sitten? Mihin suuntaan lähteä - noin kuvaannollisesti. Suhtaudun tällaiseen yleensä niin, että asiat tapahtuvat syystä, vaikka sitä olisi kuinka vaikea nähdä tapahtumien keskipisteestä. Ne universumin "suuret suunnitelmat" kun näkee usein vasta jälkeenpäin. Ehkä vasta vuosien kuluttua. Jos suunnitelmat ja unelmat eivät tunnu toteutuvan, pyörittelen asiaa aikani, mutta sitten hyväksyn asiat asioina. Niin nytkin. 

Mutta: tomaatit kasvavat ikkunalla kovaa vauhtia, olen tilannut uusia siemeniä nettikaupasta vähän liikaakin ja kaikenlainen muukin luovuus ja suunnitelmat kuplivat suonissani - vielä kun saisi ne tehokkaasti käyttöön… En ole siis muuttamassa mihinkään ja elämä jatkuu monilta osin ihan niin kuin tähänkin asti.

Eilen oli 15 astetta lämmintä ja upea päivä ja oma kotikurkemme palasi komeasti huutaen pellolle.  Se huuto tuntuu itselläni luissa ja ytimissä - siinä on jotain niin hienoa. Ja siinä, että sama kurki palaa omalle pellolleen ja vanhalle pesimäpaikalleen aina uudestaan. Vielä kun saadaan puolisonsakin turvallisesti paikalle. 

Tänään sataa sitten vettä ja räntää taivaan täydeltä, mutta jostain syystä hevoset tuntuvat nauttivan tuosta ilmasta. Ne leikkivät niin että ikkunat tärisevät ja ottavat mutakylpyjä tuossa ikkunani takana… kevät etenee ja kohta on taas kesä. 

Nautitaan keväästä - nämä hetket ovat ohikiitäviä!

ps. kuvat ovat tällä kertaa postikorteista, joita olen keräillyt.




6 kommenttia:

  1. Toivottavasti pysyt kyydissä kylänne juonenkäänteissä. Asioilla on tapana järjestyä, ja sitten vauhdikkaasta menosta tulee hyviä tarinoita. Toivon näin.

    Kurjet huutavat täälläkin. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos, kyllä mä yritän pysyä kyydissa ja uskon itsekin siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Pitää vain yrittää muistaa pysyä omassa itsessään, eikä tempautua mukaan joka käänteeseen. Kiivetä välillä tuonne ylemmäksi katselemaan, niin muistaa taas kuinka pieniä sitä lopulta ollaankaan ja menee asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja kaiken kaikkiaan oma elämä on oikein mallillaan - muiden puolesta välillä harmittaa.

      Poista
  2. Tuon eka kuvan mummon katse <3
    Huh minkä kuuloista menoa, mutta ihan totta: asiat järjestyy lopulta ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana? Ei todellakaan mikään elämään väsyneen mummon katse. Toivottavasti itseläkin pysyy tuollainen pilke silmissä loppuun asti.

      Kyllä asiat järjestyvät parhain päin. Mutta välillä ei tiedä, mitä oikein ajattelisi. Ihan tämän koko kylän tasollakin tapahtuu niin paljon kummallisia käänteitä, että huh huh. Enkä varmaan edes tiedä murto-osaakaan. Ja täällä asuu kuitenkin vain muutama sata ihmistä… Varsinainen Emmerdale siis. Vai olisiko tämä Dallas - Norjassa kun ollaan :D.

      Poista
  3. En olekaan huomannnut tätä kirjoitustasi, Emmerdale-meno kuulostaa samanaikaisesti kiinnostavalta, huolestuttavalta ja tutulta. Pienten kylien tapahtumat ovat uskomattomia. Täälläkin on tänä vuonna sattunut vaikka mitä traagista ja mehukasta josta puhutaan varoen mutta puhutaan kuitenkin. Kaikenlaiset sukuongelmat varsinkin ovat omaa luokkaansa.

    Emmerdale-menosta tulikin mieleen tämän kylän mennyt tapahtuma. Joskus 40-luvun tienoilla täällä olivat eräs isä ja hänen teinityttärensä lähteneet nostamaan verkkoja. Isä oli ollut umpihumalassa ja raiskannut tyttärensä joka oli tullut raskaaksi. Lapsi oli syntynyt ja koko perhe oli jatkanut yhteiseloa saman katon alla. En osaa edes kuvitella millaista on ollut tuon tyttären elämä, entä syntyneen lapsen, entä isän, entä perheenäidin... Ja samaan aikaan kaikki kylällä tietävät. Tekisi mieleni melkein kirjoittaa jutusta joskus kirja mutta perhettä on täällä yhä elossa.

    VastaaPoista
  4. Hurja tarina, itsekin tiedän lähes vastaavia Suomesta. Sellaisia tarinoita, että olisivat fiktiona epäuskottavia...

    Tämä kylä muodostuu todella suurista metsätiloista (rikkaat) ja suuren sahan työntekijöistä (ei nykyään köyhät, mutta työläiset). Säätyerot ovat olleet täällä aikoinaan suuret ja monenlainen sukupolvien takainen kauna vaikuttaa edelleen. Luulen, että tälläkin tilalla on monenlaista kirousta niskassaan.

    Tuo Emmerdale-vertaus tuli mieleen ehkä eniten näistä nykymaailman parisuhdekuvioista. Kun tällaisessa pienessä kylässä erotaan ja pariudutaan uudestaan, niin siinä pöllyää… Useimmat kun eivät halua lähteä täältä mihinkään, vaan se uusikin kumppani pitää löytyä omasta kylästä. Tai ainakin naapurikylästä :). Ja näihin eroihin sotkeutuu sitten myös koko suku. Ja siihen sitten mausteeksi kaikenlaista muutakin enemmän ja vähemmän traagista, mitä ihmisten elämään kuuluu.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!