torstai 24. huhtikuuta 2014

Iltakävelyjä, joiden ei toivoisi ikinä päättyvän...





Aikaiset aamut ja illat. Kun ilma täyttyy linnunlaulusta. Joka paikassa kohisee ja kuohuu. Puroja ja vesiputouksia. Niin hienoa! Aamut menevät hevosten kanssa, mutta illalla pakenen metsään. Koirien kanssa tai ilman, enkä haluaisi palata. Voisin kävellä loputtomiin tuolla leppeässä kevätillassa.

Huomenna tulee tervetullut vieras Suomesta ja sitten lähden itse käymään Helsingissä, joten täällä on vähän aikaa hiljaista. Mutta niin kai se on ollut monta kertaa...

Kun liikutte tuolla ulkona, pysähtykää hetkeksi, hengittäkää syvään, kuunnelkaa tarkasti, katsokaa ympärillenne ja painakaa mieleenne. Sille muistolle voi marraskuun loppupuolella olla taas käyttöä :).

8 kommenttia:

  1. Hyvä kun on näitä kuviakin, kun muisti on niin lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että on kuvia, mutta tarvitaan muistiakin. Kuvat kun ovat hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä, mutta kevät täyttää kaikki aistit :)

      Poista
  2. Aivan...niitä kävelyjä, joiden toivoisi jatkuvan ikuisesti - aah! Hienot kuvat ja tunnelmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joskus on sellaisia iltoja, että ei haluaisi palata ollenkaan. Tuntuu, että voisi vain jatkaa kävelyään loputtomiin :).

      Poista
  3. Hanne, sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Otan käsittelyyn mahdollisimman pian :).

      Poista
  4. Minäkin oikein imen itseeni tätä kevään ihanuutta: hempeitä värejä, tuoksuja, linnunlaulua, valoisuutta.

    Kauniita kuvia laitoit meille ihailtavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nämä hetket ja nämä päivät ovat niin ohikiitäviä. Kun sen aina jaksaisi muistaa… tämä päivä on mennyt ihan sisätiloissa, vaikka ulkona on ollut kaunis päivä. Mutta välillä näinkin :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!