sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuun paino

Ei ole oikein sujunut tämä blogin päivittäminen viime aikoina. Ensin sairastuin lomalta palattuani oikein kunnon flunssaan ja podin sitä hyvinkin kaksi viikkoa. Sitten nettiyhteydet menivät moneksi päiväksi kokonaan poikki, ja ovat toimineet senkin jälkeen tosi nihkeästi ja hitaasti. esim. kuvien lataaminen tänne tuntuu lähes mahdottomalta. 


Vaikka itselläni asiat sujuvat ihan hyvin, usealle aivan lähipiirini ihmisille tuntuu tapahtuvat nyt tosi suuria ja raskaita asioita. Huomaan, että se on alkanut vaikuttaa minuunkin ja tuntuu raskaana energiana ylläni. Pilvenä, joka roikkuu päällä, vaikka asioita ei konkreettisesti ajattelisikaan. Huoli painaa ja unet häiriintyvät.


Ja sitten tämä marraskuu. Pilvet roikkuvat ihan kokreettisestikin laakson päällä eivätkä jaksa enää nousta siitä päivän mittaan. Aurinko paistaa sen lyhyen hetken sumuverhon läpi. Kaunista ja maagista, mutta syö energiaa. Pitäisi tehdä ja haluaisi tehdä ja saada aikaan, mutta päivät vain menevät ja sitten yhtäkkiä onkin jo ilta. Pimeää ennen viittä iltapäivällä. Vie vähän aikaa, että siihen sopeutuu. Päivä kun ei lopu pimeän laskeutuessa - tähän aikaan vuodesta pimeä ei merkitse iltaa.


Nytkin haluaisin vain käydä antamassa hevosille iltaheinät ja käpertyä sen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa. Mutta uhmaan tuota loskaa ja lähden syömään ystävien luo. 

Palaan tässä vielä ajatuksen tasolla Roomaankin ja kirjoitan siitä oman juttunsa - näyttää vaihteeksi onnistuvan tämä kuvienkin lataaminen. 

Yritetään pitää mieli valoisana vaikka ulkona pimeneekin. Pian on taas kevät :).

9 kommenttia:

  1. Minäkin huomaan, että nyt alkaa olla niin pimeää, että kaikki energia tuntuu katoavan jonnekin. Tänään on ollut erityisen pimeää, kun on sateista ja täysin pilvistä. Aika kaivaa kirkasvalolamppu esiin.

    Tuo ensimmäinen kuva on taianomainen. Sitä katsoessa odottaa näkevänsä sumussa jotain norjalaisen mytologian olentoja. ;)

    VastaaPoista
  2. Vaikka päivä ei lopukaan pimeyden tullessa, niin siltä aina tuntuu vaan joka ilta. Rutiinit on samta joka ikinen päivä: töistä tultua ruuan laittoon, hevonen sisälle, pientä tavaroiden raivausta ja telkkarin ääreen. Kahdeksalta alkaa jo haukotuttamaan.

    Mutta aika menee niin nopeasti ja ennen kuin huomaammekaan, on jo tammikuu ja päivät alkavat pitenemään.

    Pitää vaan ajatella, että tämä marraskuu on meidän ihmisten talviuniaikaa.

    VastaaPoista
  3. En saa vastattua teidän kommentteihin (turhauttavaa tän netin kanssa nyt!!!), mutta yritän näin... Tuula just noin se pitäisikin suhtautua tähän vuoden aikaan. Pitää eräänlaista talvilepoa. tehdä pakolliset ja sitten mennä sohvan nurkkaan vaikka kutomaan. Nukkua pitkiä yöunia.

    Mulla varmaan se tosi tiukka flunssa on vaikuttanut eloon ja oloon. ja sitten tietenkin nämä ympäristön tapahtumat.

    Siihen ei ole kauan, kun päivät alkaa taas pitenemään ja valo lisääntymään :).

    VastaaPoista
  4. Samaa syysväsymystä täälläkin on liikkeellä. Ja vaikka ulkonakin on käytävä vähintään hevoset hoitamassa, niin ei sekään tunnu piristävän. Onneksi kohta tulee lumi maahan ja tuo samalla vähän valoa harmauteen. Kuvasi ovat kyllä lumoavan kauniita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivästyy nänä vastaamiset tämän oikuttelevan nettiyhteyden takia.... Mulla tätä väsymystä selittää ainakin osittain tämä flunssa, joka ei anna periksi... Täällä on onneksi nyt vähän lunta maassa ja pikkupakkanen niin on valoisampaa. Mutta kyllä tämä taas tästä :).

      Poista
  5. Oijoi, nuo kuvat ovat kyllä upeat! Toivottavasti pääset flunssasta pian eroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä sumuisissa keleissä on kyllä puolensa - ulkona on ajoittain mystisen, lumoavan kaunista! Flunssa on jatkunut nyt jo kohta kuukauden - välillä löysää otettaan ja sitten iskee taas uudella voimalla... Äkäisiä nuo Rooman virukset - tällainen maalaistyttö ei ole tottunut :).

      Poista
  6. Katsoin näitä kuvia nyt jo toista kertaa ja oli pakko kommentoida että kyllä on sitten kauniita.. niinkuin sanoitkin, lumoavan kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä maaginen syksy! Nyt maisema on muuttunut jouluiseksi satumaisemaksi, jota tällä hetkellä uhkaa tämä yllättäen alkanut vesisade… Lumi tuskin ehtii sulaa, mutta muuttuu jäätiköksi, jos ei saada vähän uutta lunta päälle...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!