lauantai 31. elokuuta 2013

Antiikkia, antiikkia

Vaikka toisaalta historia ja perinteet ovat arvossaan, niin antiikki, vanhat tavarat ja kierrätys tuntuvat nauttivat paljon pienempää arvostusta täällä Norjassa kuin mitä Suomessa, ja täällä on mahdollisuus tehdä niitä oikein todellisia löytöjä. Vanhaa arabiaa tai suomalaista lasia saattaa saada puoli-ilmaiseksi. Esim. Bærumissa Oslon kupeesta löytyy Mølla bruktbutikken, jossa on suomalainen myymäläpäällikkö. Hän sitten ystävällisesti vinkkaa meitä muita norjansuomalaisia kivasta arabiasta, koska norjalaisia se ei niin tunnu kiinnostavan. Ja hintaesimerkkinä voisin mainita vaikkapa n. 35-osaisen ruska-astiaston jonka kokonaishinta oli 140 kr eli alle 18 euroa!!! Ja kyllä - tässä ei ole kirjoitusvirhettä (tuo on jo myyty, mutta ei minulle). Eli käykää ihmeessä kurkkaamassa, jos menette Osloon.

Kuva: https://www.facebook.com/BruktbutikkenMolla?fref=ts

Täällä meidän kylässä järjestetään puolestaan kaksi kertaa vuodessa "Kremmertorget på Kristiansmoen"-tapahtuma, jonka aikana yhden tilan pihapiiriin tulee myyjiä myymään sekalaista antiikkia, vanhaa ja vähän uuttakin tavaraa. Ja sitten tietenkin juomaan kahvia ja syömään vohveleita - Norjassa kun ollaan.

kuva: http://www.kremmertorget.info
No, minullahan tilanne on nyt se, että olen suunnitellut jo jonkin aikaa vitriinikaapin hankkimista, koska minulla on niin paljon kivoja vanhoja ja vähän uudempiakin astioita, että niitä on sääli pitää kaappien kätköissä. Tai oikeammin siis pahvilaatikkojen kätköissä, koska kaappeihin ei mahdu:).  On perittyjä mutta ihan yhtä paljon myös itse hankittuja. Minusta kun on kiva tehdä "hyviä löytöjä" kirpputoreilta, joten kippoa ja kuppia on kertynyt jo ihan liikaakin. Ja juuri sen takia olin päättänyt olla menemättä tuonne antiikkitapahtumaan. Mutta menin kuitenkin, kun pyydettiin. Ja sen nyt tietää miten siinä sitten taas kävi...


Vanhoja lasisia verkonkohoja. 3 kpl yht. 150 Nok, eli alle 20 euroa. Suomessa vastaavat maksavat keskimäärin 50 euroa kappale, joten tämä oli ehdottomasti hyvä löytö. Ja tällaisia olen halunnut jo pitkään. Hienoja!


Kymmenen vanhaa, kaunista lautasliinaa hintaan 100 Nok, eli n. 12 euroa. Ihan ok hinta mielestäni.


Ja viimeiseksi norjalaista antiikkia: Porsgrund Porselen- tehtaan teekannu alustoineen viime vuosisadalta, aluslautanen ilmeisesti 1800-luvun puolelta. Tämäkin mallia, jota olen halunnut jo pitkään... Vähän kalliimpi, norjalainen kun on, mutta ihan kohtuuhintainen.



Mutta yhtä en löytänyt vaikka sellaisen haluaisin ehdottomasti. Sellaisen oikein norjalaisen  jutun. Eli puisen hevoskoristeisen mankelilaudan "mangletre". Vanhimmat norjalaiset ovat 1600-luvulta, eli tosi vanhoja, vaikka näitä on käytetty yleisesti mankelointiin vielä 1960-luvulla.

Kuva: www.digitalmuseum.no

Kuva: www.digitalmuseum.no

Näissä on vain sellainen ongelma, että a) ne maksavat melkoisesti (puhutaan sadoista euroista) ja b) ne ovat olleet perinteisesti kosinta- tai kihlajaislahjoja, joten en tiedä voiko tuollaista ostaa itse. Jonkun miehen kai pitäisi se hankkia? Saattaa tuottaa muuten huonoa onnea...



perjantai 30. elokuuta 2013

Kuule, istuta vielä se omenapuu

Vinkkasin tuolle isännälle, että lähikylässä myydään edullisesti hedelmäpuun taimia. Täällä kun on enää yksi omenapuu jäljellä, muut on kaadettu. Sieltä tuli sitten neljä (aika isoa) pikkupuuta. Hevoskastanja, keltasalava, marjaomena ja päärynäpuu. Omenapuut kun oli loppu. Ja sitten isäntä lähti Huippuvuorille ja pyysi minua hoitamaan istutuksen.


No ei siinä istutuksessa mitään - onnistuu se naiseltakin, mutta se kuoppien kaivaminen... Ensimmäisen kuopan kaivoi isäntä ja välineet olivat miehekkäät... No puukin oli suurin. Tässä kukoistaa joskus hevoskastanja.


Seuraavat kuopat kaivoin minä, ja välineet olivat vähän naisellisemmat :). Saanko esitellä "Clara Frijs" päärynäpuu.


... ja "Salix Alba Tristis", keltasalava. Englanniksi weeping willow, eli itkupaju tai itkevä paju.

Tuo oman ikkunani taakse päätynyt marjaomenapuu ei nyt päässyt kuvaan, mutta sillä on erityinen paikka sydämessäni. Sillä oli nimittäin erityinen paikka siinäkin mielessä, että siinä ihan oikeasti tarvittiin sitä suomalaista sisua, kokemusta vanhan merenpohjan kaivamisesta ja ja vähän arkeologian opintojakin, että sain tuon viimeisen istustuskuopan kaivettua :). Nyt vain toivon, että se oli tarpeeksi suuri...



Puiden istuttaminen on kyllä vähän sellaista haikean suloista puuhaa. Ja se pitää tehdä epäitsekkäällä mielellä. Voinhan vain antaa niille mahdollisimman hyvän alun, mutta niiden hedelmistä, varjosta tai kauneudesta pääsee nauttimaan todennäköisesti ihan joku muu. Nyt on vähän vaikea ajatella, että tulisin elämään tällä tilalla ainakaan kovin montaa vuotta. Tosin elämä on niin kummallista, että enpä mene sitä arvailemaan tai suunnittelemaan. Mutta joka tapauksessa puiden elinkaari on yleensä paljon pidempi kuin meillä ihmisillä ja niiden kukoistus osuu useimmiten kymmenien vuosien päähän. Ja se on aika paljon ihmisen elämässä. Mutta saa nähdä.

Mieleeni tuli se Juicen laulu, jonka kirjoitin teinikalenteriin aika monta vuosirengasta sitten:


"Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. 
Vaikka huomenna saasteet jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee. 
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa."

Me ihmiset emme ole noista ajoista viisastuneet yhtään, pikemminkin päin vastoin. Mutta istutetaan vielä niitä omenapuita, ehkä se tästä vielä? Ehkä niiden katveessa istuu joskus viisaampia ihmisiä? Eikö vain?

torstai 29. elokuuta 2013

Suojelusta keholle ja kodille

Olen ollut täällä muutaman päivän täysin autottomana ja myös pyörättömänä, joten kauppamatkat ovat tuottaneet haasteita. Hädässä ystävät kuitenkin tunnetaan. Eilen aamulla ystävä kurvasi pihaan kauppakassin kanssa ja iltapäivällä naapurin mies tuli mukanaan nippu luomu-porkkanoita. Ja loput eväät löytyi sitten pihalta, vaikka kasvimaasuunnitelmat eivät tänä kesänä ihan toteutuneetkaan... ainakaan suunnitellussa mittakaavassa.


No mutta äiti maan suunnitelmat toteutuivat taaskin, ja nokkosia kasvaa joka nurkassa. Tiesittekö muuten: paitsi että nokkoset ovat uskomattoman terveellisiä, todellista lähi-superfoodia, niin ne myös suojaavat kotia pahoilta hengiltä ja muilta ei toivotuilta vierailta ja negatiivisilta energioilta.... Nokkonen on suorastaan "kasvikunnan rotweiler tai dobermanni", todetaan ainakin Sinikka Piipon "Kasvien salaiset voimat"-kirjassa. 

Tuo kirja on muuten aika mielenkiintoinen ja kiehtova. Ostin sen aikoinaan siskolleni lahjaksi, mutta kotona huomasin sen olevan lahjaksi vähän turhan "mystinen" wicca-oppeineen. Kyseessä on kuitenkin professori ja kasvitieteilijä Piipon kirjoittama tuhti tietopaketti, ja niin se jäi omaan kirjahyllyyni ilahduttamaan ja viisastuttamaan.


No, nykyinen kotini on ainakin tehokkaasti suojattu näillä "kasvikunnan rotweilereilla", koska ihan joka seinustalta puskee nokkosta, ja syötäväksikin sitä riittää. Tänään munakkaaksi. Päätin ryöpätä nokkoset ensin pannulla ja veden haihduttua lisäsin kananmunat. Hyvin toimi, eikä pistelyt kieltä. (lisäys: mulla oli vähän liikaa vettä, sitä ei tarvitse kuin ihan vähän - muuten menee turhaksi keittämiseksi...)


Tuon annoksen jälkeen tunsin voiman suorastaan virtaavan suonissani. Tai sitten se oli plasebo-vaikutusta, mutta terveellinen ateria taatusti. 

Mutta onko kasveissa salaisia voimia? No ihan varmasti niissä on paljon sellaista, mistä me emme vielä (vai enää?) ymmärrä mitään. Uskon, että löytäisimme usein paljon paremmat lääkkeet menemällä metsään kuin apteekkiin. Mutta taitoa se vähän vaatii ja perehtymistä. 



Nokkosen tuntee kuitenkin kaikki, joten siitä on hyvä aloittaa. Ja jos joku ei tunne nokkosta, se kyllä esittelee itsensä pomittaessa, joten sitä kannattaa kohdella kunnioittavasti.  Niin kuin tietysti kaikkia kasveja ja muitakin luojan luomia. Koskaan emme tiedä, millaisia voimia niissä lopultakin piilee....


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Onnellisesti kotona. Ja onnellisena.

Kesä? Loppukesä? syyskesä? alkusyksy? Tästä syntyi eilen keskustelua ystävien kanssa. Toiset haluavat pitää vielä kiinni kesästä, mutta syksyn lapsena nautin niin tästä ajasta, kun krassit ja kehäkukat kukkivat, puolukat alkavat punertaa oikein kunnolla ja ilmassa on jo hitunen kirpeyttä - ainakin näin aamulla. Jos elokuu on vielä loppukesää, niin syyskuussa alkaa sitten syyskesä. Vai alkusyksy :D.



Palasin maanantaina kotiin ja on taas hyvä olla täällä. Suomen koti on nyt tyhjä ja valmiina ottamaan uuden asukkaan, joten nyt minulla on asunto Suomessa, mutta koti ainoastaan täällä. Toisaalta tuntuu hyvältä asettua nyt kunnolla yhteen paikkaan, mutta toisaalta se on vähän pelottavaakin. On ollut jotenkin turvallista pitää toista jalkaa vähän Suomessa... 


Puutarhani typistyi tänä vuonna ruukkuihin ja purkkeihin. Hankin alkukesästä sinne teatteritapahtumaan paljon erilaisia yrttejä, mutta nyt mulla ei ole aavistustakaan, mitä ne kaikki oikein ovat. En muista kuollaksenikaan enkä häpeäkseni tunnista edes mausta tai hajusta. Paitsi rosmariinin, basilikan ja oreganon. Pitänee tutkia asiaa, ehkä se selviää. Ja siinä sivussa saatan oppia taas vähän lisää yrteistä.  Toivottavasti :).



Alkaako teidän vuodenkiertonne muuten vuoden alussa tammikuussa vai näin syksyllä? Oma uusi vuoteni nimittäin alkaa aina näin syksyllä...


Kauniita kesäpäiviä teillekin! Vai syyskesän päiviä? Pääskyset ainakin ovat jo lähteneet ja illalla piti  kaivaa lampaantalja sohvalle lämmittämään. Ja sytyttää kynttilä. 

Mutta tälle päivälle on luvattu yli 20 astetta lämmintä. Joten kyllä se on vielä kesä. Ainakin päivällä :).

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hyvästejä

Olen Suomessa solmimassa viimeisiä langanpäitä. Taas kerran. Miten tämä irtautuminen on näin vaikeaa. Tai ainakin hidasta.

Täällä vielä muutama päivä ja ensi viikolla takaisin kotiin. Tätä toista kotia ei sitten enää ole. Tämä saattaa olla viimeinen yö tässä asunnossa, joka oli kotini lähes kymmenen vuotta. Ja tänään seinänaapurini koko tuolta ajalta tuli ensimmäistä kertaa rupattelemaan kanssani.  Voi meitä suomalaisia :).

Norjassa ennen tänne lähtöäni seisoin rinteellä katsoen jokimaisemaa ja kaukaisuudessa sinisenä siintäviä vuoria. Hengitin puhdasta ilmaa ja Valdresin ihmeellistä energiaa. Sydämessä läikähti ja tippa tuli silmään. Tuli koti-ikävä, ennen kuin olin edes lähtenyt...  

Facebookissa oli äsken tällainen videonpätkä uudesta kotiseudustani ja taas alkoi itkettää.
 
Nyt ei muuta, nauttikaa Valdresin maisemista! Ehkä hitusen ymmärrätte koti-ikävääni.
 

 
 Tuo on vain kuva, linkki videoon löytyy täältä   ( en saanut muuten toimimaan...)