torstai 23. toukokuuta 2013

Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään...

Tälle päivälle on luvattu vielä niin rankkoja sateita, että puutarhatyöt saavat jäädä huomiseen. Mutta koska sormet syyhyävät puutarhahommiin, laitan muutamia kuvia päivältä ennen "suurta tulvaa" :) ja pari Aale Tynnin ihanaa puutarha-aiheista runoa, jotka eräs facebook-kaverin kaverin kaveri (?) oli jostain löytänyt :). Kiitos hänelle. Ja erityisesti Aale Tynnille. Ja tälle kauniille maailmalle.




Muodon vuoksi

Aina meitä väännettiin 
ja aina meitä käännettiin:
Ei niin eikä noin eikä näin.
Totteli luonto:
pensas tuli puuksi,
puu kasvoi sivullepäin.
Mitä heimoa olimme alkujaan,
tuskin muisti kukaan.
Leikatulla nurmella, 
herramme käskyn mukaan
kasvoimme, pallo ja kartio,
neliö ja suorakaide
ja kaiketi meistä kunniaa
sai puutarhataide.

Niin elimme, niin kuolimme
lain ja nuhteen alla
ja hallittuina saksilla
ja rautaharavalla.
Huokasiko joku?
Huokauksen kuuli,
vain peippo nurmikolla
ja tuuli.

-Aale Tynni-






Puutarhurin laulu

Minä kylvän vihreän nurmikon,

joka kasvaa apilaa;

ja vehmaalta tuoksuu tarhassa,
kun tuuli puhaltaa.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, 
saat siemenet itämään.
Voikukkia kasvaa varmasti 
ja vaikka et kylväkään.

Minä ruusun istutan tarhaani, 
jalon, vahvarunkoisen.
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee,
koko päivän iloitsen.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, 
saat ruususi kasvamaan.
Ja sen piikit tunnet varmasti, 
jos kukka ei puhkeakaan.

Ja lintulautoja joukoittain 
panen puihin korkeisiin, 
kun linnut aamulla laulavat, 
minä herään säveliin.
Älä huolehdi turhaan tarhuri,
jos lähtevät laulajat.
Niin harakat saapuvat varmasti 
ja ne puissasi nauravat.

Aale Tynni





Ja meille innokkaille puutarhureille vielä linkki Ulla-Maija Takkusen hyvään kirjoitukseen luonnon monimuotoisuudesta löytyy täältä

9 kommenttia:

  1. Kiitos tästä - ihanat runot jotka halusin jakaa eteenpäin. Sopiihan :)

    Kuvittelin pitkään että olet about parikymppinen. Ehkä mielikuvissani sanat ratsastus ja rohkea elämänmuutos yhdistyivät nuoruuteen. Vasta kun kerroit yli kahdeksankymppisestä äidistäsi, alkoi vähän raksuttaa että ehkä samoilla kymmenillä liikutaan :D

    Uskomatonta tuo teidän taukoamaton sade - meillä ei ole tullut kuukauteen kuin jokunen hassu pisara. Saisi jo sataakin mutta en sano sitä ääneen. Kärvistelen punoittavalla selkänahalla ja vetelen aurinkosuojaa maksaläiskiin :)

    Ihanaa tulevaa kesää sinulle. Mies juuri tuossa jutteli että tarjolla olisi muutaman kuukauden työkeikka Norjaan. Että perässä tullaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksikymppinen :D. Meinasin kirjoittaa, että voi kun olisinkin, mutta en kyllä haluaisi olla enää parikymppinen, yksi kerta riittää oikein hyvin... juu viisikymppiä tulee kohta täyteen, mutta ei ole elämä ennen eletty ennenkuin on kuolema koettu :D (tuokin on yhdestä runosta, mutta en nyt muista kenen...olisko Pohjanpään..). En kyllä tunne itseäni vielä ollenkaan niin vanhaksi... ponihäntä päässä ja farkut jalassa täällä edelleen halaillaan hevosia :D. No äidillenikin on yksi kovimmista paikoista ollut se, että ei enää voinut käyttää valkoisia tennareita kun jalat alkoivat olla niin turvoksissa :(. Eikä siitä ole kovin montaa vuotta.

      Luonto on täällä tosiaankin osoittanut voimansa. Nuo kuvat on otettu toissa päivänä ja sen jälkeen on koko eteläinen Norja joutunut kaaoksen valtaan. Ihmisiltä mennyt koteja ja autoja, valtatiet ovat poikki ja junanraiteet roikkuvat tyhjän päällä... Eikä vaara ole vieläkään ohi. Täällä meillä tuskin mitään sen pahempaa enää tulee vaikka vesi vielä vähän nousisikin...

      Norja on tutustumisen arvoinen maa, joten tänne vaan jos tarjoutuu mahdollisuus. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
    2. Niin ja runojen jakaminen sopii tietysti - itsekin ne nappasin yhdeltä fb-sivulta. Noita saa ja pitää jakaa - ovat ihania!

      Poista
  2. Hei - eksyin tänne Johannan sivuilta, kun runoja en voi vastustaa;) ja päätin jäädä vähän pitemmäksikin aikaa.
    Hurjia uutisia sieltä Norjasta on näytetty täällä meilläkin. Toivottavasti laantuu pian sateet ja tulvat ja toivottavasti ei mene ihmishenkiä! Aurinkoisempaa huomista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, tervetuloa!! Johanna pisti oikein mainoskampanjan pystyyn :). Mukavasti tehty, hienoa saada uusia lukijoita!

      Juu, täällä on ollut aika hurjat pari päivää ja käsittämätön ihme, että ilmeisesti ei minkäänlaisia henkilövahinkoja. Eilenkin tuossa lähistöllä mutavyöryn mukana tulleet kuusitukit läpäisivät yhden talon kahdesta kohtaa (siis takaseinästä sisään ja etuseinästä ulos!). Sisällä oli viisihenkinen perhe, mutta kenellekään ei tullut minkäänlaisia fyysisiä vammoja. Järkyttyneitä toki olivat.

      Eilen sain itsekin vähän tuntea sellaista epävarmuutta, että mitä jos... Mitä jos tämä talo lähteekin alta ja tulee katto sisään ja se oli hyvin epämiellyttävä tunne. Tunsin itseni tosi pieneksi. Todellista vaaraa tässä ei tosin tainnut olla, mutta hetkittäin se siltä tuntui kun vesi kohisi joka puolella...

      Huomenna täällä paistaa jo aurinko. Se ei tosin tarkoita sitä, että vaara olisi ohi, vaan teitä romahtaa varmaan edelleen, mutta ei tunnu enää niin uhkaavalta ja aurinko kuivattaa nopeasti. Joten pahin on nyt ohi.

      Aurinkoa sinnekin. Ja sopivasti pieniä yösateita, niitä puutarhurien parhaita ystäviä :).

      Poista
    2. Luonnonvoimat näyttävät kyllä ihmisen pienuuden - sekä hyvässä että pahassa. Toivotaan, että ne siellä lakkaavat ihan tuolla lailla näyttämästä mahtiaan. Aurinkoa, aurinkoa ja lempeitä kesätuulia sinne!

      Poista
  3. Huih, toivottavasti tosiaan sää tasaantuu siellä pian. Kiitos ihanista puutarhurointi-inspiskuvista ja runoista. Just sopivasti viikonlopuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sää on tasaantunut, mutta joka paikassa vaara ei ole vielä ohi. Ja nyt vasta alkaa hahmottumaan kaikki vahingot. Kuvia ihmisten kodeista, jotka ovat räystäitä myöten veden peitossa... en osaa ajatella, miltä se tuntuisi. Koko elämä menee hetkessä ja tämä tuli niin nopeasti, että useimmat onnistuivat pelastamaan vain itsensä. Henkilövahinkoja ei edelleenkään ole tapahtunut - siitä kiitos!

      Tänään kuitenkin uutisoitiin, että kaksi lammasta oli jäänyt maanvyöryn alle.... uutinen oli jotenkin surkuhupaisa, kun miettii luonnonmullistuksia joita tapahtuu ympäri maailmaa.... Olemme onnekkaita!

      Poista
    2. Tuo omaisuudem katoaminen hetkessä on täälläkin tuttua, onneksi ei kuitenkaan henkilökohtaisesti. Joko tulvat tai metsäpalot vetävät alueita tasaiseksi melkein joka vuosi jossain päin. Sanattomaksi vetää. Juttelin viime viikolla brisbanelaisen ystäväni kanssa, joka oli keskellä 2011 tulvaa. Sanoi, että vaikka kokemus oli kamala, oli hienoa huomata, kuinka auttajia riitti ja puhallettiin yhteen hiileen.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!