keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Toisen romut, toisen aarteet

Kun lähdin Suomesta, luovuin kesäpaikastani. Siellä oli vanha liiteri täynnä erinäisiä romuja tai aarteita - riippuu vähän kuka niitä katsoi. Vanhoja pulloja, purkkeja, laatikoita ym. ym. Vaikka itse arvostankin tuollaisia "romuja", niin en voinut enkä halunnut lähteä raahaamaan niitä Norjaan asti. Koska kyse oli lähes sata vuotta vanhasta liiteristä, kutsuin paikalle maakuntamuseon edustajan ja museo ottikin kiitollisena vastaan suuren määrän erinäistä tavaraa. Ystäväni oli mukanani mökillä ja ihmetteli, miten ihmeessä raaskin jättää kaiken tuon hauskan tavaran jälkeeni. 


Totesin ystävälleni, että saat sen, mistä luovut. Että olen aivan varma, että ennemmin tai myöhemmin päädyn Norjassa jonkun samanlaisen aitan ovelle ja se on täynnä ihan samanlaista tavaraa. 


Kävin eilen tutkimassa paikkoja. Availin ovia, kolusin aitan alustoja, kurkin vinteille. Hengähtelin sisään päin jokaisen oven avattuani. Paikan isäntä kun oli sanonut minulle, että täällä ei ole säilynyt oikein mitään vanhaa...


Luulen kuitenkin, että sekä kahvilaa että kauppaa varten löytyy tarvittavat kalusteet ihan omasta takaa :). Ja saataa löytyä ihan myytäväksi asti...


Ja saattaa tuolta irrota jotain tänne omaankin kotiin...


Tänään minulta kysyttiin, että olethan käynyt katsomassa sen containerin? Siellä on kaikki tavarat tuosta vanhasta päärakennuksesta. No en ole. Vielä :D.


Niin että saat sen mistä luovut. Tai minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Riippuu vähän katsantokannasta. Toisen romut on nimittäin toisen aarteita :).


Ja onneksi täällä on yksi toinenkin, joka on kiinnostunut nuohoamaan erinäisiä varastoja ja aitan alustoja, niin ei ihan yksin tarvitse seikkailla. Se vain kulkee omia polkujaan. Joka paikkaan se ilmaantui perässäni, mutta ei kyllä käyttänyt samaa ovea kuin minä :D. 

8 kommenttia:

  1. voi mahoton,sinussa on kamamagneetti <3

    VastaaPoista
  2. Niin se on. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää:) Ja wau mitä löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuolla on n i i n ihania tavaroita...herregud! ja lisää löytyy tuolta navetan alta pölyn keskeltä - siellä sitä vasta tunteekin itsensä ihan Indiana Jonesiksi...

      Poista
  3. arvasin, että näin tässä käy :D. Ja olen aivan ekstaasissa kaiken tuon vanhan keskellä vaikka ne eivät omia olekaan...

    VastaaPoista
  4. Ihania "romuja"! Tuolta varmasti löytyi aarteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen aivan innoissani! Olen tosi kiinnostunut historiasta ja kulttuurihistoriasta - miksei antiikistakin, ja täältä toisaan löytyy, mitä tutkia ja mitä pelastaa pölyn keskeltä. Taidankin perustaa tänne myös hevosaiheisen museon :D. Tuolla oli varmaan ainakin viidet vanhat kiesit ja vanhoja valjaita ja satuloita ja rekipeittoja ja karhuntaljoja ja kaikkea mahdollista... Ihan uskomattomia aarreaittoja koluttavana!

      Poista
  5. Tuo kuulostaa sellaiselta tavaralta, jota talon oma väki ei useinkaa arvosta, koska se on "vanhaa romua", joka vain vie tilaa. Onneksi sinä näet asian eri tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin se varmaankin on. Sitä tulee sokeaksi sellaisele tavaralle, jota on vuosikausia tuijotellut ja pyöritellyt tuolla pölyisissä varastoissa. Sitten kun joku ottaa jonkun tavaran, puhdistaa sen ja laittaa sen uudenlaiseen ympäristöön, se saattaa näyttää aivan erilaiselta.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!