lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tunnustus



Sain jo joku aika sitten tällaisen Ninalta, joka asuu uskomatottoman hienoa vanhaa kartanoa Etelä-Pohjanmaalla. Kiitos! Ja siellä se vasta varsinainen aarrearkku on - historian siipien havinaa todellakin. Hienoa, hienoa vanhaa talonpoikaisesineistöä ja vähän fiininmpääkin vanhaa. Ja kartanon kummitus :) Upea paikka ja kiva blogi. Käykää kurkkaamassa täällä



Ja sitten se hankalampi - pitäisi jakaa tätä eteenpäin blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Jään vähän vielä miettimään, kenelle tämän jaan eteenpäin - aika monet lukemani blogit kun on jo saaneet minulta haasteen. Ja kun en ihan hirveän montaa blogia ehdi lukemaan... Joten jaan tämän kyllä eteenpäin, mutta vähän myöhemmin :).  Käyn vähän seikkailemassa uusissa blogeissa ja teen varmasti tunnustuksen arvoisia löytöjä...



perjantai 26. huhtikuuta 2013

Tiimityötä

Mihin tämä aika oikein menee? Viikot vain hurahtavat ohi ja taas on perjantai...Itse olen suunnitellut ja miettinyt ja miettinyt ja suunnitellut - täällä kun on aika paljon suunniteltavaa ja mietittävää. Ja ensi viikolla tulee mies ja kaivuri avuksi. Pitäisikö käydä ostamassa spraymaalia, niin että voisi maalailla maahan viivoja niin kuin puutarhaohjelmissa? Tuosta kaivetaan, ja tuosta ja tuonne... Kasvimaan paikka on kuitenkin jo päätetty... 


Tänne marjapensaiden taakse pellon laitaan. Ehkä noin aarin aluelle niitä kasvulaatikoita vai kohopenkkejä vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Høybed norjaksi. Ja sitten perunamaa. Ja raparperia. Elämä tulee olemaan taistelua rikkaruohoja vastaan, mutta niin se on tällaisella tontilla ihan joka paikassa. 


Mutta jottei elämä menisi ihan suunniteluksi, niin kaivoin Suomesta mukanani tuomat kuopsutusvälineet vintiltä ja aloin kaivaa esiin heinän alle hautautuneita raparperejä. Tänne on istutettu nimittäin tosi paljon raparperia, jotka ovat kuitenkin jääneet hoitamatta. osa nistä on kadonnut, mutta löysin kuitenkin neljätoista raparperin alkua :). Raparperipiirakasta taitaa tulla kahvilan bravuuri. Onko jollain erityisen hyviä reseptejä?


Mutta koska hommaa riittää enemmän kuin tarpeeksi, jouduin nyt tyytymään ensiapuun Kitkin pahimmat heinät, kaivoin ympärille sellaisen vallihaudan, ja täytin sen siten hevosenlannalla. Meillä on täällä nimittäin lannoitetehdas omasta takaa. Enkä laittanut tuota lantaa suoraan rapaperin juurille , vaan vähän kauemmaksi, kun se on suht tuoretta tavaraa. 


Ja lannoitetehtaan tuotantolinjan pojat valvoivat tarkkaan lastausta. Oli kuin kaupungin työmaalla: yksi lapioi ja seitsemän seurasi vieressä :D. 

Olen vähän miettinyt tuota hevosenlantaa. Että mahtaako se olla sellaisenaan liian tuhtia tavaraa - vaikka olisi kunnolla palanuttakin. Onneksi Johanna "Eilistä paistoa"- blogista on testannut tuotteen jo viime vuonna ja tulokset vakuuttivat niin, että enpä taida paljon muuta käyttääkään. Hiekkaa voin lisäillä joillekin kasveille. Ja suoraan kasvimaalle käytetään jo pari vuotta kompostoitunutta lantaa. Kukille tuoreempaa.


Mutta nyt hommiin - työt ei etene blogia kirjoittamalla :). Täällä aurinko paistaa ja ilma on melkein liian täynnä linnunlaulua. Lannoitetehtaalla ei stressata, siellä vedetään lonkkaa ja nautitaan keväästä. Muistetaan mekin nauttia, ettei se livahda ohi huomaamatta!

ps. sitten tuli talon isäntä kitkemään... käy se noinkin. Mutta juurineen ei lähde :D.



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Touhua

Täällä peipot laulaa, aurinko paistaa ja lumi sulaa kohinalla. Niin se taitaa olla, että jos kevät on myöhässä, se ottaa kyllä menetetyn ajan kiinni, heti kun tulee tilaisuus. 

Eilen kokeilin taas yhtä asiaa, jota en ole koskaan ennen tehnyt. Autoin naapurin isäntää laittamaan 3-vuotiaan hevosen ensimmäistä kertaa reen eteen. Tai oikeastaan kaksi hevosta. En olisi lupautunut, jos olisin ymmärtänyt, mihin tulen osallistumaan. Rodeota reki perässä. Huh! Säilyin hengissä, mutta meinasin jäädä reen alle, koska en märässä ja jäisessä lumessa päässyt tarpeeksi nopeasti karkuun riehuvan hevosen viereltä. Hurjaa ja vaarallista touhua. Mutta tiedänpä nyt, mitä tarkoittaa kun joku "laitetaan aisoihin" :D. 


Muuten aherran nettisivujen parissa, uuden norjankielisen (!) blogin parissa, etsin mahdollisia tavarantoimittajia, istutan lisää siemeniä, suunnittelen puutarhaa, suunnittelen kahvilaa, luen reseptejä (kohta pitää alkaa koeleipomaan), laadin lahjakortteja, teen lehdistötiedotteita... ja väillä yritän purkaa niitä viimeisiä muuttolaatikoita kun ovat vähän jääneet vaiheeseen...:). Sellainen sopiva (vai erittäin epäsopiva?) työkuva tällaiselle adhd-tyyppisele persoonallisuudelle... Mutta kivaa!


Ja tässä teille maailman ihanin kevätlaulu. Tunnen itseni tällä hetkellä vähän pikku-Idaksi suunnitelmineni... sellaista lapsenomaista uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Saa nähdä :).




Du ska inte tro det blir sommar

Ifall inte nån sätter fart
På sommarn och gör lite somligt
Då kommer blommorna snart
Jag gör så att blommorna blommar
Jag gör hela kohagen grön
Och nu så har sommaren kommit
För jag har just tagit bort snön



Jag gör mycket vatten i bäcken
Så där så det hoppar och far
Jag gör fullt med svalor som flyger
Och myggor som svalorna tar
Jag gör löven nya på träden
Och små fågelbon här och där
Jag gör himlen vacker om kvällen
För jag gör den alldeles skär



Och smultron det gör jag åt barna
För det tycker jag dom kan få
Och andra små roliga saker
Som passar när barna är små
Och jag gör så roliga ställen
Där barna kan springa omkring
Då blir barna fulla med sommar
Och bena blir fulla med spring



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Laventelin tuoksua ja väriloistoa. Ja kumpparit.

Terveisiä puutarhamessuilta. Onneksi tuli käytyä, niin sai vähän kesäfiilistä. Tuolla ulkona se tänään kyllä taas karisi - täällä on niin kylmä tuuli, että piti tulla kipin kapin takaisin sisälle. Tosin aamulla peipot lauloivat jo täytää häkää. Puoli kuuta peipposesta... saa nähdä...


Messut olivat, no, messut. Olen lukenut niin paljon puutarha-aiheisia kirjoja ja lehtiä, että ei siellä oikeastaan mitään uutta tullut. Joitain hyviä ideoita kyllä. Ja hyviä kontakteja. Eniten tuosta reissusta taisi hyötyä tuo työnantajani, joka ei moisilla messuilla ole koskaan ollut. Eikä muutenkaan varmaan paljon puutarhajuttuja miettinyt. Saa nähdä, saadaanko jopa kasvihuone :). Itse en ole uskaltanut siitä edes haaveilla, mutta ei sitä koskaan tiedä :). Ja kymmenen pistettä tuolle miehelle kyllä ennakkoluulottomuudesta. Jopa puutarhamessuilla kaikki tuntuu olevan jännittävää ja mielenkiintoista :). 


Tuolla muuten korostui se, miten nämä muut pohjoismaalaiset ovat oikeastaan yhtä suurta perhettä. Mesuilla oli norjalaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia myyjiä, ja kieli ei tuottanut ongelmia. Kaikki puhuivat sujuvasti keskenään, kukin omalla kielellään. Suomalaisena sitä olisi auttamattomasti ulkona tuosta skandinaavisesta perheestä, jos ei osaisi vaikkapa ruotsia. Itse opin ruotsin kielen aikoinaan koulussa, mutta varsinaisesti vasta ollessani au-pairina Ruotsissa, enkä ole sitä katunut. Ruotsin kielestä on ollut elämässäni enemmän hyötyä ja iloa kuin olisin koskaan voinut aavistaa. Ja nyt huomasin sellaisen, että tässä norjan kielen rinnalle on tullut kyky ymmärtää myös tanskaa... Sitä en oli kyllä ikinä uskonut, mutta näin on huomaamatta käynyt :D.


Ostoksia en tuolta paljonkaan tehnyt - yhden kirjan betonitöistä, "Vannspeil og betong i hagen" (Malin Nilsson, Camilla Arvidson). Sormet syyhyisivät kovasti tekemään tuollaisia betonijuttuja... mutta katsotaan mitä tässä ehtii...



Ja sitten tulee mainos :D. Yhdessä urheiluliikkeessä oli loppuunmyynti ja ostin sieltä kumpparit. Minulla kun on ollut jo vuosia tuollaiset Hunterit, jotka ovat kyllä superhyvät, mutta tuntuvat vähän turhan fiineiltä tuolla liejussa ja hevosen lannassa kahlatessa. No, nyt ostin Tretornin Scoutit 60% alennuksella ja ne ovat ihan älyttömän hyvät. Hyvät monella tapaa, mutta parasta niissä on tuo tosi, tosi pitävä pohja. Täällä on paikoitellen edelleen tosi jäistä, mutta se ei tuota mitään ongelmaa noilla saappailla. Pelkään kuollakseni liukastumista ja olen niin onnellinen noista kumisaappaista! Suosittelen ainakin kaikille maalla asuville. Toimisivat varmaan myös metsäretkillä. Ja mainittakoon, että tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan spontaani ilonilmaus tosi hyvistä saappaista :D. Eikä nämä maltaita maksa normaalihintaisinakaan.


Mutta hyvistä saappaista huolimatta toivotaan, että nämä liukkaat tästä vähitellen häipyisivät! Aurinkoa ja lämpöä - sitä kaipaa maa, puut, eläimet ja ihmiset. Koko luomakunta! Tämä on ollut pitkä talvi!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Puutarhahommia lumisateessa

Täällä on satanut koko eilisen päivän lunta ja kesä tuntuu olevan kovin kaukana; mutta ei lannistuta! Eihän? kyllä se sieltä tulee ja saattaa tulla pikemmin kuin arvaammekaan, joten miten mahtaa käydä omien basilikoiden tänä vuonna...


Ovat vielä kovin pieniä... Mutta sitäkin terhakkaampia: seisovat rivissä asennossa kuin pienet sotilaat,  joten kyllä me basilikaa omasta penkistä saadaan - ihan varmasti! Ne uskovat kevääseen ja tulevaan kesään jos oma usko alkaakin välillä horjua.

Ja mitäpä sitä tällaisessa lumisateessa muita puutarhatöitä tekee, kuin suuntaa puutarhamessuille! Lilleströmissä Oslon kupeessa järjestetään tänä viikonloppuna Norjan suurimmat puutarhamessut. En ole mikään messutyyppi, oikeastaan inhoan sitä väentungosta, mutta nämä tuntuvat nyt tärkeiltä. Ja kun minulle tarjottiin tätä mahdollisuutta, niin on se mentävä.

Puutarha  on norjaksi muuten "hage". Se on paljon kauniimpi sana kuin ruotsin "trädgård", josta suomen sana puutarhakin on käännetty. Kun eihän puutarhassa nyt pääsääntöisesti puita kasvateta?


Mutta luuletteko, että sieltä löytyy kauniimpia ruukkuja, kuin nämä ikivanhat saviruukut, jotka löysin navetan alta? En usko. Ei tuollaista patinaa osata tehdä edes Kiinassa. Se syntyy vain vuosien aikana vanhan navetan alla :).

Mukavaa viikonloppua kaikille! Haaveilkaa ainakin puutarhasta, jos siellä pihalla ei ihan vielä pysty kuopsuttelemaankaan.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Se toinen puoli totuutta

Kun täällä vain hehkutan kaiken ihanuutta, niin pitää laittaa vähän sitä toistakin puolta. Täällähän tilanne on se, että energiaa on panostettu rakennusten kunnostamiseen, mutta aika moni muu asia on jäänyt enemmän ja vähemmän hunnigolle ja lumen alta paljastuu kaikenlaista... Varsinkin kun täällä on eletty viimeinen vuosi ilman "emäntää", miesvoimin. Enkä halua nyt arvostella - ei ole yksinkertaisesti ollut rahkeita hoitaa kaikkea. Ja sotkullahan on taipumusta kerätä ympärilleen lisää sotkua.



Oma roolini onkin, paitsi perustaa se puutarha, kahvila ja kauppa, niin myös raivata ja siivota paikkoja "edustuskuntoon". Käytännössä aika raskasta ja pölyistä hommaa, josta on ihanuus kaukana. Tai se ihanuus syntyy siitä, että ainakin näkee työnsä jäljen. Mutta lääniä ja tekemistä siis riittää. 


Tänään siivosin tallia ja toivon, että nenässäni olevassa mustassa pölyssä ei piile myyräkuumepöpöjä...


Onneksi oli taas kiinnostuneita apulaisia seurana. Hevoset seisoivat parhaimmillaan kaikki rivissä ja päät kääntyilivät kuin tennisottelussa kun juoksin edestakaisin sisään ja ulos. Kyllä nauratti :D. Sää oli vähän ikävän luminen ja Blesen seisoi mielummin puoliksi pihattotallin puolella. Haloo kevät! Kohta on huhtikuun puoliväli!



Nyt tuli vain before-kuvia, mutta käyn huomenna nappaamassa myös sellaisen after-kuvan - tänään en jaksanut :) Ja oli kiire 6-vuotis synttäreille. Muumi- muistipeli oli menestys :D.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Toisen romut, toisen aarteet

Kun lähdin Suomesta, luovuin kesäpaikastani. Siellä oli vanha liiteri täynnä erinäisiä romuja tai aarteita - riippuu vähän kuka niitä katsoi. Vanhoja pulloja, purkkeja, laatikoita ym. ym. Vaikka itse arvostankin tuollaisia "romuja", niin en voinut enkä halunnut lähteä raahaamaan niitä Norjaan asti. Koska kyse oli lähes sata vuotta vanhasta liiteristä, kutsuin paikalle maakuntamuseon edustajan ja museo ottikin kiitollisena vastaan suuren määrän erinäistä tavaraa. Ystäväni oli mukanani mökillä ja ihmetteli, miten ihmeessä raaskin jättää kaiken tuon hauskan tavaran jälkeeni. 


Totesin ystävälleni, että saat sen, mistä luovut. Että olen aivan varma, että ennemmin tai myöhemmin päädyn Norjassa jonkun samanlaisen aitan ovelle ja se on täynnä ihan samanlaista tavaraa. 


Kävin eilen tutkimassa paikkoja. Availin ovia, kolusin aitan alustoja, kurkin vinteille. Hengähtelin sisään päin jokaisen oven avattuani. Paikan isäntä kun oli sanonut minulle, että täällä ei ole säilynyt oikein mitään vanhaa...


Luulen kuitenkin, että sekä kahvilaa että kauppaa varten löytyy tarvittavat kalusteet ihan omasta takaa :). Ja saataa löytyä ihan myytäväksi asti...


Ja saattaa tuolta irrota jotain tänne omaankin kotiin...


Tänään minulta kysyttiin, että olethan käynyt katsomassa sen containerin? Siellä on kaikki tavarat tuosta vanhasta päärakennuksesta. No en ole. Vielä :D.


Niin että saat sen mistä luovut. Tai minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Riippuu vähän katsantokannasta. Toisen romut on nimittäin toisen aarteita :).


Ja onneksi täällä on yksi toinenkin, joka on kiinnostunut nuohoamaan erinäisiä varastoja ja aitan alustoja, niin ei ihan yksin tarvitse seikkailla. Se vain kulkee omia polkujaan. Joka paikkaan se ilmaantui perässäni, mutta ei kyllä käyttänyt samaa ovea kuin minä :D. 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kevätriemua ja kahvilan perustamista

Valittelin kerran, että kevät ei tunnu täällä samalla tavalla keväältä, kuin aikoinaan Oulun korkeudella. No tuntuu se nyt. Tässä kohtaa Begna-joki jäätyy talveksi ja on nyt hyvää vauhtia vapautumassa jääpeitteestään.  Ja mikä hienointa, näen Begnan nyt ikkunastani - jäiden aikana sitä ei vielä oikein hahmottanut.




Ja toisella puolella on täälläkin vuori, joka pitäisi varmaan valloittaa kesällä... se on kai vähän niin kuin tapana :). Ja jos katsotte tarkkaan, niin suoraan tuon valkoisen talon harjasta ylöspäin on tumma läiskä vuoren seinämässä. Sinne on louhittu luola, josta piti tulla tilan nykyisen isännän isoisän hautapaikka. Kuulemma melkoisen erikoinen persoonallisuus. No, fyysistä hautapaikkaa siitä ei tullut, mutta ehkäpä hän sieltä kuitenkin edelleen tarkailee tiluksiaan. 


Hevosillakin on kevättä rinnassa. Välillä ne intoutuvat sellaisiin kevätleikkeihin, että melkein pelottaa. Tarha kun on tässä vaiheessa kevättä kovin jäisen ja niljakkaan liukas. Mutta kaipa nuo tietävät, mitä tekevät. Hauskaa tuntuu olevan.





Ja kahtena yönä olen herännyt siihen, että vintilläni on käynnissä kissatappelu. Olen rynnännyt ulos ja pelastanut kaksi leikattua ulkokissaani kiertelevän mustavalkoisen kollin kynsistä :). Ja yhtenä yönä heräsin siihen, että kettu kiusasi hirvikoiria ja "pyydysti" myyrää parin metrin päässä koirien aitauksesta. Selvää keväistä leikkiä ja pientä kiusantekoa :). Joten kyllä se on kevät. Vaikka myöhässä onkin.

ps. nyt se on virallista. Minulla on työsopimus taskussa ja minusta tuli virallisesti maatilakahvilan ja - kaupan pyörittäjä. Tai oikeastaan taidan vastata koko tilan matkailun kehittämisestä ja markkinoinnista. Ja puutarhasta ja hevosista. Olen innoissani, mutta välillä mietin, että olenkohan haukannut vähän liian ison palan... Toisaalta minulla on nyt niin rento työnantaja, että suorituspaineita ei hirveästi ole. Katsotaan, toimiiko tämä.  Ja jos ei toimi, niin sitten yritetään jotain muuta.


Mutta miksi ei toimisi? Kun on tällaiset puitteet?
Yritän päästää teidät seuraamaan tätä prosessia mahdollisimman paljon. Koska vaikka ravintola onkin jo olemassa, niin oikeastaan kovin paljon muuta ei olekaan...

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kasvun ihme


Siinä se on. Siitä se lähtee. Ajatelkaa, että yhdessä noin pienessä voi olla monta tomaattia. Ja niissä jokaisessa taas uusien tomaattien siemen. Katkematon ketju hamaan tulevaisuuteen. Kasvun ihme.


Ja näistä se lähtee myös tämä jonkin sortin hulluus. Se, mikä saa joka kevät sekoamaan kaupan siemenhyllyllä. Näkemään lopultakin aika suuren vaivan, pesemään maitotölkkejä ja jogurttipurkkeja. Kantamaan multaa kaupasta. Raivaamaan tilaa talon parhaan ikkunan edestä. Täyttämään pienen pieniä istutusruukkuja. Elämään mullan hajussa.


Mutta se sama hulluus saa myös juoksemaan joka aamu ensimmäisenä kurkkimaan istutuslaatikon muovin alle. Joko näkyy jotain? Joskus olen käyttänyt jopa suurenuslasia... Pettymään aika monena aamuna, mutta sitten kyllä melkein kiljahtelemaan riemusta, kun ensimmäiset pienen pienet taimen alun alkavat ponnistaa mullan alta. Tai ainakin hymyilemään leveästi. Taas onnistuttiin!


Aikaisemassa elämässäni minulla on ollut muutamia hetkiä ja tilanteita, joissa olen tuntenut täydellistä onnea. En puhu nyt mistään huippukokemuksista ja riemunkiljahduksista, vaan sellaisesta hiljaisesta, tyynestä onnen tunteesta. Hetkestä, jolloin on ollut täydellisesti läsnä ja halunnut olla juuri siinä, eikä missään muualla. Pieniä hetkiä, mutta niin merkittäviä, että ne muistaa. Toinen oli hevosten parissa, mutta toinen oli entisellä mökilläni, kasvimaalla. Hetki, kun seisoin kasteesta märällä kasvimaalla, oikaisin puutunutta selkääni kädet multaisina ja näin kitketyn rivin ja kaiken sen vihreän ympärilläni. 


Tänä vuonna tämä istutustouhu on jotenkin vielä merkittävämpää. Sillä nyt nuo pienet siement eivät lupaa vain tomaatteja, vaan niissä piilee myös paljon enemmän. Ne saattavat pitää sisällään kokonaisen keittiöpuutarhan ja kasvimaan. Kesäkahvilan. Paljon työtä, mutta rajattomasti mahdollisuuksia. Vaikka ruukuissa ei vielä idäkään, niin mielessäni itävät jo kaikenlaiset suunnitelmat ja ideat...


Innostus puutarhanhoitoon jakaa ihmisiä. Tai kaikki varmasti nauttivat kauniista puutarhasta, mutta kaikki eivät nauti sen tekemisestä ja hoitamisesta. Toisaalta ymmärrän sen ihan hyvin. Se on usein rankkaa työtä ja lopputuloksesta ei ole mitään varmuutta. Halla vie, tuholaiset syö, kuivuus näännyttää tai sade mädättää. Mutta itse koen, että tärkeintä ei suinkaan ole lopputulos, vaan koko prosessi. 

Se on tietenkin melkoista ylellisyyttä. Aikoinaan lopputulos saattoi olla suorastaan elintärkeää. Mutta kyllä silloinkin joukkoon mahtui aina myös joku kaunis kukka. Ihan vain sielun ravinnoksi.


Jos haluat onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. 
-Kiinalainen sananlasku-


Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. 
-Cicero-


Siemen, joka on kätketty omaan sydämeen, on näkymätön puutarha. 
-Kahlil Gibran-



maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kätevä emäntä

Te, jotka seuraatte paljon blogeja, tiedätte ne blogistit joiden elämä on vähän liian täydellistä. Joilla tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä muilla. Ja energiaa pienen kylän verran. Joiden blogeja on niin kiva lukea, mutta ei oikein tiedä herättääkö ne enemmän kateutta vai ärsytystä...  Täydellinen elämä, täydellinen koti, täydellinen perhe ja sitten vielä täydellinen blogi. Olen joskus löytänyt itseni laskemassa, onko tuon kaiken tekeminen yhden päivän aikana mahdollista... edes teoreettisesti?

No mutta minäpä olen viettänyt tänään täydellisen blogistin täydellisen päivän. Tai omasta mielestäni aika täydellisen... Kuunnelkaapas seuraavaa...

Minä, joka olen aina ollut illanvirkku. Yökukkuja. Minusta on tullut viikossa aamuihminen. Noin vain. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Ja kun aikaisin herää, ehtii päivän aikana vaikka mitä. 


Heräsin siihen, kun ikkunaan takaa alkoi kuulua liikehdintää ja kavioiden ääniä. Erehdyin kurkistamaan   verhon raosta. Yritä siinä sitten kääntää kylkeä kun tunnet nuo katseet mielessäsi... Eli kello kuudelta aamujogurtti, pipo päähän, toppataki päälle ja ulos heinätöihin. Begnan rannassa kuului haukan vihellys ja olo virkistyi kummasti kauniin kirpeässä kevätaamussa. Hevosten hörähtelyä ja heinän tuoksua.


Sitten lampaankyljysten ruskistamista ja pata uuniin hautumaan.  Tämä siis aamukahdeksalta. Paljon valkosipulia. Olipa hyvää, vaikka en suuri lampaanlihan ystävä ole ollutkaan. Piti aloittaa kokkaaminen aikaisin, että ehti laittaa leivän uuniin...


Tadaa! Elämäni ensimmäinen kattilaleipä, jonka olin leipaissut kohoamaan jo edellisenä iltana. Ja kuinka ollakaan, se onnistui ihan nappiin heti ensi yrittämällä. 


Ja terveellinen leipä tietenkin. Vähän vehnäjauhoja mutta enemmän spelttiä ja ruisjauhoja. Eikö ole kaunis? Rapea kuori, maukas sisältä. Teen muuten toistekin. 

Oli mukavaa, että oli tuoretta leipää, koska  klo 13 oli sovittu treffit ja lähdettiin topturille eli huippua valloittamaan - taas Stamskollenille....


Päivä oli täydellinen. Aurinko paistoi, mukana ystäviä ja reput täynnä eväitä. Mm. siis tuoretta leipää ja lampaakyljyksiä :)


Ja sitten kotiin. Aidan takan seitsemän hörisevää ja nälkäistä hevosta. Kaksi nälkäistä kissaa tuossa verannalla, kumpikin omassa tuolissaan ja omalla lampaantaljallaan. Ja sisällä toiset kaksi nälkäistä kissaa. Ne kaksi, jotka olen itse ottanut huolehdittavakseni. Nuo kaikki muut ovat tulleet puolivahingossa.   Valinneet pikemminkin minut kuin minä ne. No sitten ruokaa nälkäisille eläinystäville. Vaatteiden vaihto ja sitten syömään ystävien luo...


Tuttu ja rakas maisema. Valdreshornet eli tuttavallisemmin Puttekollen. Tuolta on muuten otettu se blogini etusivun kuva. 

Ja nyt sitten illan päätteeksi vielä tietenkin valokuvien siirtoa koneelle, niiden käsittelyä ja blogin kirjoittamista. Niin kuin kunnon blogistin tulee tehdä :D. 

Mutta ennen kuin halkeatte kateudesta, vielä yksi kuva. 


Kätevä emäntä on laittanut ruokaa, leiponut, ulkoillut ja hevostellut. Mutta vielä kätevämpi emäntä olisi ehkä purkanut muuttolaatikoita ja laittanut tavaroita paikoilleen :D.  Nyt taulut roikkuu miten sattuu, puolityhjiä pahvilaatikoita on pitkin ja poikin...punainen nahkasohva on toistaiseksi talon puolesta, ei ihan omaa tyyliäni... Mutta kyllä se tästä.

ps. Kattilaleivän reseptejä löytyy ihan googlettamalla kattilaleipä. Valmistaminen vie vähän aikaa, mutta on tosi, tosi helppo ja tosi hyvä. Suosittelen! Ja opin tällä kertaa toisen virheistä - taikina pitää jauhottaa oikein kunnolla, jotta se irtoaa tuolta kattilasta...

ps.2 Kaikki te ahkerat "täydelliset"blogistit. En kohdistanut noita alkujuttuja kehenkään erityisesti. Kateuden ja ärsytyksen tunteet ovat vain omaa pikumaisuuttani ja saamattomuuttani. Tänään sitten huomasin, että ainakin noin periaatteessa yhden päivän aikana voi saada aikaiseksi yllättävän paljon.

Mutta nyt nukkumaan. Tällainen päivä vaatii veronsa, eikä tule ihan heti toistumaan. Huomenna puran laatikoita :).