sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Skafferiet

Mainitsin yhdessä aikaisemmassa postauksessani (täällä) oslolaisesta naisesta, joka tapasi maalaismiehen, rakastui, muutti tämän maatilalle ja perusti sinne kahvilan, Skafferiet på Hovinsholm, ja loppu on historiaa...


Kävimme tänään katsomassa tuota ihmettä paikan päällä. Eräänlaisella opintomatkalla :). Periltä, pienten kyläteiden takaa, löytyi lopulta yllättävän pieni ja vaatimaton, vaikkakin tosi viihtyisä kahvila ja myymälä. Pienessä punaisessa talossa. Vanhojen puiden katveessa.






Näin tammikuussa paikka on auki ainoastaan viikonloppuisin, mutta kesällä siellä on täysi hulina. Työntekijät kertoivat, että parhaimmillaan/ pahimmillaan siellä on jonoja pitkälle ulos asti...
Tämä paikka sijaitsee varsin syrjässä, kymmenien kilometrien päässä lähimmästä kaupungista, Oslostakin on kolmen tunnin ajomatka, joten mikä on sen salaisuus?
 
Ainakin ruoka...
 

Leivät, kakut ja piiraat ovat tuoreita ja kaikki tilalla leivottu. Ja salaatti ei todellakaan ollut väsynyttä kiinankaalisalaattia, vaan ihanan raikasta ja tuoretta. Lähiruokaa, norjalaisittain kortreist mat, ja työntekijätkin olivat kortreist - oman kylän tyttöjä; hymyileviä, ystävällisiä ja kivoja. Ja nättejä.
 
 
Ja paikan päällä kävi ilmi, että kysessä ei ole ollutkaan ihan mikään keskiverto "maajussi", vaan tilukset ja puitteet olivat norjalaisittainkin kohtuullisen komeat...


Ja kuin tilauksesta, kahvilan viereisellä pellolla vaelteli auringossa lauma kauriita. Sitä en edes halunnut kuvata - tyydyin vain ihastelemaan. Hieno paikka. Upea. Voi vain kuvitella minkä näköistä täällä on kesällä...






Mutta paikan suurin salaisuus on sen emäntä. Nainen jolla oli unelma, joka piti kiinni unelmastaan ja teki väsymättä töitä sen eteen. Ihmiset tulevat aistimaan tuota tunnelmaa. Ihailemaan ja ihmettelmään yhden ihmisen toteutunutta unelmaa. Ja jaksavat sitten ehkä taas uskoa myös omiin unelmiinsa. Sillä elämä on ihmeellistä. Ihmeitä tapahtuu ja unelmat voivat toteutua. Kenenkään muun ei lopultakaan tarvitse uskoa sinun unelmaasi. Riittää, että uskot siihen itse.


Ja minun sydämeni sulatti lopullisesti tietenkin tämä shetlanninponivarsa... teki mieli napata kainaloon, mutta jätin suloisen äitinsä luo :)

Suosittelen poikkeamaan, mikäli liikutte tuolla suunnalla. Tarkemmat koordinaatit löytyvät täältä:







Mutta mikä oli tämä opintomatka ja kenen kanssa olin opintomatkalla? Siitä joskus toiste :)

 
Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.
 
Ole hyvä unelmias kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.
 
Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä.
herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista.
 
(Tommy Taberman)

 
 

14 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, ihana sisältö, ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle - oli ihana paikka, ihana ilma ja ihana miljöö :)

      Poista
  2. Komppaan täysin Taikaa!
    Minulla kävi kylmät väreet koko ajan kun luin ja katsoin upeita kuvia. Kuinka kaunista ja kuinka totta.
    Sen olen oopinut elämässä, että rohkeudella, satunnaisilla loikilla ja monilla pienillä askelilla unelmista voi tulla totta, jos niihin (ja itseensä) jaksaa uskoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain olen kuullut sellaisen, että kun itse ottaa sen enimmäisen askeleen unelmansa toteuttamiseksi, niin universumi tulee ja auttaa tuhannella eri tavalla. Mutta ensin pitää tehdä se päätös ja sitten vain uskoa.

      Ja kovaa työtä tuokin unelma on vaatinut - ensimmäiset kaksi vuotta tämä paikan perustanut Charlotte on tehnyt töitä kellon ja vuoden ympäri. Herännyt aina yöllä kolmelta leipomaan kahvilaansa Nyt viiden vuoden jälkeen on ehkä vähän helpottanut, mutta ei paljon. Charlottella riittää uusia unelmia ja uusia suunnitelmia :)

      Poista
  3. Todella kauniilta näyttää paikka :), kyllä noissa maisemissa ruoka ja kahvia ois ihana nauttia. Onneksi on rohkeita ihmisiä jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan.
    Upeita kuvia olet ottanut :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hieno paikka, mutta niin syrjässä ja niin monen sillan takana, että tuon Charlotten on täytynyt olla todellinen optimisti, että on perustanut tuonne kahvilan. Mutta kannatti, Parhaimmillaan ovat myyneet tuhat kuppia kahvia päivässä, tuossa pienessä kahvilassa:D. Työntekijätkin vaikuttavat hämmästyneiltä näitä kertoessaan:).

      Poista
  4. Joskus täytyy hypätä tuntemattomaan saavuttaakseen unelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan sitä joutuu tekemän isojakin hyppyjä ja se vaatii kyllä uskallusta - mitään varmuutta kun ei etukäteen saa...Tämä koskee varmaan aika monia ulkosuomalaisia... Ulkomaille muutto kun on usein aika iso loikka tuntemattomaan :)

      Mutta tietenkin on niitäkin, jotka elävät unelmaansa ihan siinä omassa arjessaan, eikä mitään ihmeempiä hyppyjä edes tarvita. Eli ei sitä onnen suuruutta mitata hyppyjen pituutta mittaamalla. Kaipa se pointti on se, että uskaltaa elää oman näköistä elämää - mitä se kenenkin kohdalla sitten tarkoittaakin :)

      Poista
    2. Uskon, että tuo sun viimeinen virke osuu aikalailla sinne totuuden ytimeen. Sen arvioiminen, että elääkö oman näköistään elämää, saattaa vaatia rohkeutta...

      Taikan kanssa olen ihan samaa mieltä tästä postauksesta! Kiitos, että jaat kauniita kuviasi ja inspiroivia tekstejäsi!

      Poista
    3. Kiitos kauniista sanoistasi!. On tosi kiva jos blogini ilahduttaa ja tekstit inspiroi - edes vähän :).

      Poista
  5. Tuolla kahvilalla on ilmeisen onnistunut konsepti, eikä varmaan pelkästään ruuan takia.

    Sinulle olisi tarjolla tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu ei se pelkkä hyvä ruoka riitä - tuossa on vain kaikki palaset loksahtaneet paikoilleen. Ja suosio on lisännnyt näkyvyyttä lehdissä ja televisiossa, ja se taas lisää suosiota. Koko Skafferiet-jutusta on syntynyt vähän itseään suurempi ilmiö. En jaksa uskoa, että ihmiset ajaisivat kolme tuntia ja jonottaisivat tunteja pelkän kahvin ja hyvän kakkupalan takia...

      Jutun alkuperäinen "ydin" on kuitenkin siinä Charlotten unelmassa ja vahvassa uskossa siihen - ilman sitä, mikään muukaan ei olisi toteutunut :).

      Lämmin kiitos haasteesta, otan se mielelläni vastaan! Tässä piakkoin :)

      Poista
  6. Ah, kieltämättä ihanaa! Täydellinen päivä käydä tuollaisessa paikassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä täydellinen talvipäivä! Saattoi olla mukavampaakin nyt kuin kesällä, ei ainakaan ollut ruuhkaa. Mutta kuvien perusteella siellä on kyllä kertakaikkisen upeaa kesälläkin...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!