maanantai 21. tammikuuta 2013

Ilveksen jäljillä aarteita etsimässä

Aurinko jaksaa nousta jo ihan kunnolla vuorten takaa ja paistaa pihaamme pitkän tovin. Vaikka lämpötila oli laskenut eilisestä illasta kymmenen astetta, oli ihan pakko lähteä vähän ulos keväthangille. Olisin voinut olla ulkona vaikka kuinka kauan, siellä oli niin uskomattoman hienoa. Menomatkalla aurinko lämmitti selkää ja paluumatkalla kasvoja ja pipokin lähti päästä auringon lämmössä.
 
 
 
Ilves on saapunut alueellemme ja oli käynyt tarkistamassa peurojen ruokintapaikan. Kuntamme alueella on tänä vuonna kuulemma yhdeksän ilvestä. Niiden metsästys alkaa helmikuussa, mutta koko Valdresin alueelle on annettu vain yksi kaatolupa. Vanha isäntä oli vähän harmissaan ilveksestä, siinä menee kuulemma taas pari peuran vasaa. Tätä en ihan ymmärrä ihmisten suusta, jotka myös itse metsästävät noita samoja peuroja. Toki itsekin säälin peuran vasoja, mutta myös ilvekset kuuluvat luontoon ja niidenkin pennuilla on nälkä... Itse olen ylpeä, että saan asua seudulla jossa myös ilveksellä on elämisen edellytyksiä.
 
 
Seurasin jälkiä jonkin matkaa, sitten ne jatkuivat kiemurrellen yli hankien. Eläimiin on liitetty kautta aikojen erilaisia ominaisuuksia ja salaisia voimia. Ilveksestä sanotaan, että sillä on kyky liikkua läpi ajan ja paikan, kohdata suuri Hiljaisuus. Se on salaisuuksien tietäjä. Veli tai sisko Ilves omaa henkilökohtaista voimaa ja tuntee tien aarteiden luokse... Ilves myös näkee pelkojen taakse ja löytää piilotetut totuudet, mutta se ei paljasta näitä tietoja. Ilves tietää. (Energiakeskus Indigo)
Jos haluat lukea enemmän voimaeläimistä ja eläinten symboliikasta, voit lukea vaikkapa Energiakeskus Indigon sivuilta, tai Thuleian Tuvasta . Mielenkiintoista luettavaa, uskoo eläinten salaisiin voimiin tai ei.
 
 
Optimistina poimin jo oksia maljakkoon. Saattaa olla, että ne eivät vielä jaksa maljakossa vihertyä, silmut voivat olla vielä liian sikeässä unessa, mutta katsotaan kuinka käy...
 
 
 
 
Ja tiedättekö mitä? Minusta tuntuu, että terve väri, joka tuli kasvoilleni tuon ulkoilun jälkeen, on pysynyt iltaan saakka...
 
 
Minä onnellinen, joka saan asua täällä, näiden lempeiden vuorten keskellä!
 
 
Löysinkö aarteita? Löysin hangelta miljoonia ja taas miljoonia pieniä timantteja, joita ei ole tarkoitettu poimittaviksi - ainoastaan ihailtaviksi. Ja joitain aarteita keräilin myös sydämeeni. Sellaisia pieniä onnen tunteita joita löytää vain luonnosta.
 
Niin, ja tervetuloa näihin maisemiin myös kaikki uudet lukijani- teitä oli taas ilmestynyt useampikin uusi lukija parissa päivässä, olen siitä kovin ilahtunut!

2 kommenttia:

  1. Ihania maisemia! Löysin tänne Norjalaisen päiväkirjan kautta. Ja terkkuja täältä Lillehammerin kupeesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Satu! olen seuranut sinunkin blogiasi jo pitkään :). Ollaan melkein naapureita mekin - ainakin saman läänin alueella asutaan. Valdresin metsäiset maisemat ovat kyllä ihan omanlaisiaan - ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mutta hienoa on silläkin suunnalla ja Lillehammer on ihana kaupunki!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!