perjantai 25. tammikuuta 2013

11 kysymystä ja 11 vastausta osa 2

Annelelta tuli täsmälleen sama haaste kuin Sannnabananalta, ja muistaakseni siis peräti samana päivänä, mutta tietenkin eri kysysmykset... Ensin ajattelin näitä vähän yhdistellä, mutta teenpä nyt omat postakset molemmille. Tässä vastaukset, mutta omia kysymyksiä en laadi syystä, jonka kerroin tuossa edellisessä postauksessa... Saatte minulta nyt sitten 22 faktaa kahdessa päivässä :)
 
Annelellakin on kiva blogi ja  tosi kauniita kuvia. Ihailin viimeksi erityisesti lintukuvia - lintujen kuvaaminen kun ei ole ihan helppoa... ainakaan minulle :).

Mutta Annelen kysymyksiin:

1. Minkä vuodenajan ihminen tunnet olevasi ja miksi?
Ehkä tunnen olevani eniten elossa alkusyksystä, syys- lokakuun vaihteessa. Olen syntynyt lokakuun alussa, joten johtunee siitä. Mutta on kevätkin ihanaa aikaa. Ja kesä. Marraskuun ja tammikuun voisi poistaa kalenterista. Joulukuu saisi jäädä :).


2. Kun nyt katsot oikealle puolellesi, mitä näet?
Ihan lähietäisyydellä Ines-kissan:). Olohuoneen ikkunan läpi jylhän vuoren.


3. Kun nyt katsot vasemmalle, mitä näet?
Ivar-kissan:) Ja jos hieman kurkotan, niin keittiön ikkunan läpi vähän lempeämmän vuoren. Asunhan laaksossa :).

4. Mistä asioista nautit elämässä?
Yksinolosta ja ystävien seurasta. Molemmat ovat elintärkeitä. Luonnosta, eläimistä, piirtämisestä ja maalaamisesta. Myös valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta.


5. Jos sinun pitäisi valita väreistä punainen tai oranssi se mieluisampi, niin kumpi se olisi ja miksi?
Oranssi. Oranssissa on sellaista lempeää energiaa ja voimaa. Punainen on aggresssiivisempi väri. Ja oranssista tulee mieleen buddhalaisuus, jonka lempeyden ja hyväksymisen filosofia puhuttelee minua paljon.


6. Mitä aiot tehdä huomenna?
Harjata ainakin yhden hevosen. Ja selvittää ainakin yhden takkuisen hevosenharjan. Säävarauksella tosin. Täällä kun edelleen - 20 astetta pakkasta. Tähän tekisi mieli laittaa voimasana...Toivottavasti käydä myös tulevaisuuteni kannalta tärkeitä keskusteluita...


7. Minkä elokuvan olet viimeksi katsonut?
Viimeinen mohikaani. Intiaanit ovat edustaneet minulle jotain ihan erityistä jo ihan pikkutytöstä lähtien. Lännenelokuvia katsoessa surin aina eniten intiaanien ja hevosten kuolemaa. Viimeinen mohikaani ei ole ehkä suuri, mutta erittäin hyvä elokuva. Hieno musiikki. Hieno sanoma. Ja yksi elokuvahistorian hienoimpia ja surullisimpia rakkaustarinoita. Alice ja Uncas. Rakkaustarina, jossa ei sanota sanaakaan, joka päättyy ennen kuin alkaakaan, mutta josta on tehty lukuisia kopiota youtubeen...



8. Jos sinulle tuotaisiin nyt lahja niin mitä toivoisit sen sisältävän?
Kimppu narisevan tuoreita keväisiä tulppaaneita olisi ihana.

9. Mikä on lempiherkkusi?
No tähän pitää varmaankin sanoa Wienernougat... tai ehkä näin keväällä kuitenkin pasha. Suomessa aloin jo helmikuussa juosta kaupasta toiseen etsimässä tuota pääsiäisherkkua. S-markettiin tuli ensimmäiset :D. Ja pasha-kausi huipentui itse tehtyyn, oikein muottiin valettuun herkkuun... Mutta nämä molemmat ovat kausiherkkuja. Wiener nougat liittyy jouluun ja pasha siis kevääseen.

10. Mikä laulu sinulle tulee ensimmäisenä mieleen?
Norjalaisen Vampin Tir na noir. Se symboloi minulle jotenkin koko tätä Norjaan muuttoa. On tärkeä laulu norjalaisille, mutta muodostunut erittäin tärkeäksi myös minulle.



11. Jatka lausetta 2-4:llä sanalla. Lähdin kävelemään...

...pellon poikki ja ylös rinnettä.


 

10 kommenttia:

  1. Kiva kun vastasit kysymyksiin :). Minusta sinulla on aivan ihana blogi, seuraan sitä aktiivisesti, kuvasi luonnosta ovat itselleni erittäin mieltä piristäviä ja kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kivoista kysymyksistä, niihin oli kiva vastata! Elämäni on toistaiseksi vielä niin luontokeskeistä, että sellaisia ovat kuvatkin. Toivottavasti ette kyllästy maisema- ja hevoskuviin :)

      Poista
  2. Tämmöisiä on aina mukava lukea, kun niitä oppii enemmän henkilöstä blogin takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin kyllä minustakin. Ja näihin oli myös yllättävän kiva vastata. Kun vähän miettii vastauksia, niin siinä saattaa oppia aina uutta itsestäänkin :)

      Poista
  3. Oi meillä on sama lempikarkki. Meillä oli hääkarkkinakin Wienernougat:) Minkä rotuisia noi hepat ovat? (noi joilla valk. laikku naamassa) Ihanan grafteja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wienernougat vähän jakaa mielipiteitä, mutta mulee se on kyllä THE karkki :). Lapsuudessani se oli niin arvokasta, että sitä ostettiin ainoastaan Mummille joululahjaksi. Ja kun lopulta sain itse Wienernougatrasian (olisinko ollut seitsemän?), minulla oli migreenikohtaus jouluaattona! Silti söin. Sain silloin myös Tarzan-kirjan. Kaikkea sitä muistaa:D

      Nuo hevoset ovat dølehevosia, kaikki paitsi tuo yksi pieni issikka tuolla välissä. Aivan ihania hevosia, kilttejä, viisaita ja luotettavia! Kuva on otettu viime kesänä, kun ystäviä Suomesta oli täällä ratsastamassa. Itse jäin tuolloin pois reissusta kun hevoset loppuivat kesken:)

      Poista
  4. Kivoja nämä kysymyspostaukset! Minä tosin voisin poistaa loka- ja marraskuun kalenterista, vaikka ei ehkä sittenkään, silloin on hyvä paeta Norjasta aurinkoon... :) Nämä pakkaset alkavat olla jo tarpeeksi, toivottavasti pian lämpenee! Tai ehkä on jo lämmennytkin, täältä Tukholmasta kun huutelen :)

    VastaaPoista
  5. Niin kai se on, että kun sitä on tähän ilmastoon syntynyt ja täällä päättänyt asua, niin sitä pitäisi opetella elämään koko vuosi täydesti, eikä aina haikailla jotain muuta:). Ehkä eniten minua ärsyttää talviautoilu ja sen haasteet...varsinkin kun ei ole tallia eikä edes lämmitysmahdollisuutta.. eikä tuo hevosten kanssa touhuaminenkaan näinä pimeinä ja kylminä kuukausina ole niin kivaa... Mutta nyt on onneksi vähän lauhtunut, tosin taivaskin on sitten harmaa. Täällä on tänään yhdeksän pakkasastetta - alkavalla viikolla pitäisi lauhtua sitten kunnolla ja olla oikein keväiset ilmat:).

    Mukavaa Tukholman reissua - olisipa kiva olla siellä!

    VastaaPoista
  6. Oi, kuulosti niin tutulta tuo intiaanijuttu. Mä myös surin inkkareiden ja heppojen kohtaloita. Serkkupojalla oli Viimeinen mohikaani -sarjis, joka itketti, vaikken jaksanut sitä niin pienenä kokonaan lukea. Elokuvaa en uskalla katsoa...

    Ja Wiernernougat...NAM! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me ollaan oltu intiaaneja edellisessä elämässämme - se selittäisi tuon hevostenkin oudon vetovoman :). Kyllä tuo elokuva kannattaa katsoa - ei se niin surullinen ole...
      Aikoinaan itkin koko "Tanssii susien kanssa" (n. 4 t)läpi elokuvateatterissa - ystäväni vilkuili aina välillä vähän kiusaantuneena "en tajua..." :D.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!