keskiviikko 5. joulukuuta 2012

saman Otavan alla

Saman Otavan alla, täällä ja siellä; silloin, nyt ja aina. Elämässä ei ole montaa asiaa, joka seuraisi muuttumattomana läpi elämän. Riippumattomana ajasta ja paikasta. Ei oikeastaan mitään muuta kuin oma sisin, sielu, korkeampi minä, minuus - miten kukin sitä kutsuukin - ja taivaankappaleet. Aurinko, kuu ja tähdet. Ainakin täältä maan perspektiivistä. Ne vaihtavat paikkaa, painuvat horisontin taa tai piileksivät pilvien takana, mutta ovat siellä. Varmasti.

 
Muistan katselleeni Otavaa jo pienenä lapsena, se oli tähtikirkkaina öinä aina näkyvissä ja tunnistettavissa. Nuo kiehtovat vaunut taivaalla. Otava on myös kutakuinkin ainoa tähtikuvio, joka on tarpeeksi kirkas näkyäkseen kaupungin valoissa. Edellisessä asunnossa katselin sitä olohuoneen ikkunasta, nyt keittiön ikkunasta.

Asuttuani kaupungissa lähes kolmekymmentä vuotta, olin unohtanut, miten upea tähtitaivas voikaan olla. Se on paljon muutakin kuin Otava. Olin myös unohtanut, kuinka pimeää on pimeä ja kuinka valoisa kuutamo.


Usein illalla sammuttaessani valot, jään hetkeksi nojaamaan keittiön ikkunaan ja ihmettelemään tähtitaivasta. Sama Otava, samalla taivaalla, jo paljon ennen meitä ja paljon meidän jälkeemme. On oikeastaan turvallista tuntea itsensä pieneksi universumin äärellä. Se laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On myös turvallista tietää, että ystävät ja rakkaat katsovat samaa tähtitaivasta, ehkä kaukana, mutta saman Otavan alla.

4 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia!!!

    Tuo on muuten totta, että pimeys täällä maalla on jotain aivan ihmeellistä. Muistan kun alkuvuosina saatoin syysillassa seisoa pihalla ja ihmetellä revontulia. Yritin saada isännän mukaan, vaan hänestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Tyttären kanssa monesti nykyäänkin ihailemme tähtitaivasta ulkoillessa (siis matkalla tallista tai navetasta sisään ;))

    VastaaPoista
  2. Juu, alussa tuo pimeys vähän pelottikin kaiken keinovalon jälkeen. Nyt haen pilkkopimeästä puuliiteristä puita taskulmapun valossa ilman mitään ongelmia :). Joten kaikkeen tottuu. Mutta en halua tottua niin paljon, että unohtaisin pysähtyä pihalle ihmettelemään tuota tähtitaivasta. Tai revontulia - joita en ole muuten täällä vielä onnistunut näkemään...

    VastaaPoista
  3. Ihania ajatuksia, maalla asuvana voin allekirjoittaa samat ajatukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalle muuttaessa avautui kyllä paitsi uusi maailma, niin myös ihan uusi taivas.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!